Erä

Aarre: Ennen muinoin karhu oli pelätty metsän kuningas – Tiedätkö, miksi sen nimeä ei saanut lausua ääneen?

Erä 12.08.2018

Karhulla on ollut erityinen rooli suomalaisten ja muiden pohjoisten kansojen uskomuksissa. Karhunmetsästys oli rituaali, johon liittyi paljon sääntöjä ja tapoja.


Tuomo Kesäläinen
Metsän kuninkaaseen suhtauduttiin pelonsekaisella kunnioituksella, edes pedon omaa nimeä ei uskallettu lausua ääneen.
Metsän kuninkaaseen suhtauduttiin pelonsekaisella kunnioituksella, edes pedon omaa nimeä ei uskallettu lausua ääneen.
Tuomo Kesäläinen
Marttilan Karhunperänrahka on saattanut saada nimensä suon laidalla kohoavan Karhumäen, muinaisen karhunpalvontapaikan, mukaan.
Marttilan Karhunperänrahka on saattanut saada nimensä suon laidalla kohoavan Karhumäen, muinaisen karhunpalvontapaikan, mukaan.

Karhu-sanan sisältäviä paikannimiä löytyy Suomen peruskartasta pitkälti yli 2 000. Lisäksi useat nimet viittaavat karhuun kiertoilmausten kautta, kuten Koukokallio, Kouvola, Oksivuori, Otsolahti ja Ohtonkorpi.

Karhua kuvaavan sanan päätyminen paikannimeen on voinut tapahtua eri syistä. Alueella on saattanut olla erityisen runsas karhukanta, tai siellä on joskus nähty karhu. Nimi voi juontaa juurensa myös alueella olevasta tunnetusta karhunpesästä tai esimerkiksi karhua muistuttavasta lohkareesta.

Joissakin tapauksissa on selvää, että alueella on ollut karhunpalvontapaikka, kuten Sääksmäen Koukomäellä.

Useimmiten karhuun viittaavat paikannimet ovat luontokohteita, mutta sana on säilynyt myös tilojen nimissä.

”Esimerkiksi Pihtiputaalla on edelleen pystyssä Ohtolan talo. Se on aikanaan ollut paikka, jossa vietettiin karhunpeijaiset”, kertoo kansanuskon, kansanperinteen ja mytologian tutkija, karhuprofessori Juha Pentikäinen.

Pentikäisen mukaan Viitasaaren pitäjässä 1660-luvulla muistiin kirjattu niin sanottu Viitasaaren teksti kuvaa tapahtumia, jotka linkittyvät juuri Pihtiputaalle ja Ohtolan taloon. Viitasaaren teksti on vanhin ja hyvin yksityiskohtainen kuvaus, joka pitää sisällään kaikki karhunkaatoon liittyneet vaiheet ja rituaalit.

”Teksti on nuoren papin kuvaus tapahtumien kulusta. Hän on kirjannut ylös kaiken kuulemansa. Teksti sisältää jokaisen laulun ja jokaisen kirouksen”, Pentikäinen kertoo.

Karhunmetsästyksellä on Suomessa pitkät perinteet, ja karhunkaato oli rituaalinen tapahtumasarja, jonka etenemiseen liittyi paljon sääntöjä, tapoja ja uskomuksia.

Vaikka karhun ruho painaa jopa satoja kiloja, vanhat rituaalit kertovat siitä, että karhu ei ollut entisajan ihmisille ensisijaisesti ruokaa.

”Onhan karhulla iso ruho, ja rituaaleissa on luonnollisesti syöty karhun lihaa. Siinä mielessä karhunmetsästyksellä on ollut merkitystä myös ruokataloudelle”, Pentikäinen selventää. ”Mutta ennen kaikkea karhu oli ja on pyhä eläin.”

Karhun kunnioituksesta kertovat eläimen kaatamiseen liittyvät tavat ja säännöt. Mikäli ihmiset olisivat olleet vain ruoan perässä, helpointa olisi ollut tappaa talviunia nukkunut karhu pesäänsä.

”Oli yleinen sääntö, että näin ei saanut tehdä”, Juha Pentikäinen korostaa.

Kun karhusta puhuttiin, se tehtiin pelonsekaisella kunnioituksella ja eläimen omaa nimeä vältellen. Uskottiin, että oman nimensä kuullessaan karhu äityisi entistä pahemmaksi pedoksi, osaisi ennakoida metsämiesten aikeet tai saapua karjanhoitajien alueelle nimeltä kutsuttaessa.

Koska karhusta puhuminen sen omalla nimellä oli tabu, eläimestä puhuttiin mielistelevillä ja kuvaavilla ilmauksilla.

”Karhusta käytettyjä kiertoilmauksia on suomen kielessä yli kolmesataa”, kertoo professori Juha Pentikäinen. Tällaisia ovat esimerkiksi otso, otsonen, metsänmies tai metsänukko, metsäläinen, metsänmörkö, nallenpoika, mesikämmen, metsänkuningas, kontio, kouvo ja kouko.

Lue koko juttu Aarteen sivuilta: Mitä karhunpeijaisissa tapahtui, miksi niitä kutsuttiin Kouvon häiksi? Entä tiedätkö, mikä on kallopetäjä?

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT