Erä

Näätämöjoella pyritään oikeudenmukaisuuteen kalastusasioissa paikallisen sopimisen kautta

Erä 01.09.2018

Kansainvälisten sopimusten mukaan kalat pitäisi voida pyytää siinä valtiossa, jossa ne kutevat.


Norja on jo määritellyt Näätämön joeksi, jossa kalastetaan liikaa. LEHTIKUVA / Patricia Pfister

Inarista Pohjois-Norjaan laskevalla Näätämöjoella on jo vuosia sovellettu paikallisen sopimisen periaatetta kalastusasioissa. Maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Tapio Hakaste sanoo, että paikallinen sopiminen vähentää painetta uusia vanhentunut Näätämöjoen kalastussääntö.

Metsähallituksen erikoissuunnittelija Markku Seppänen puolestaan sanoo, että valtiovaltaa tarvitaan sopimaan valtioiden välisten vesien käytöstä. Hänen mielestään valtiot voisivat sopia keskenään siitä, miten paljon lohestusta Näätämöllä rajoitetaan, ja paikalliset puolestaan voisivat sopia eri kalastustapojen sääntelystä.

Metsähallitus on pyrkinyt edistämään Näätämöllä paikallista sopimista rajan molemmin puolin jo vuosia norjalais-suomalaisen yhteistyöryhmän voimin.

Seppänen huomauttaa, että valtiovaltaa tarvitaan silti eikä kintaita voida lyödä naulaan vain siksi, että asioista sopiminen oli vaikeaa Tenolla.

Seppänen kertoo, että paikallisesti neuvottelemalla saadaan ennen kaikkea tietoa siitä, mitä kukakin tarvitsee. Esimerkki tästä ovat suomalais-norjalaisen lähes kymmenen vuotta toimineen paikallisen yhteistyöryhmän esitykset.

Seppäsen mukaan Suomen ja Norjan olisi hyvä sopia valtioina siitä, miten paljon Näätämön lohesta voidaan pyytää Suomessa ja miten paljon Norjassa. Tämän jälkeen paikalliset voisivat sopia keskenään, millä pyyntitavoilla kalastus tapahtuu.

Kansainvälisten sopimusten mukaan kalat pitäisi voida pyytää siinä valtiossa, jossa ne kutevat. Tällä hetkellä kutuvaltioperiaate ei toimi Näätämöllä. Valtaosa lohesta pyydetään Norjan puolella.

Norja on jo määritellyt Näätämön joeksi, jossa kalastetaan liikaa.

Pari vuotta sitten Suomi ja Norja saivat aikaan Tenon kalastussopimuksen, jonka tarkoitus on parantaa heikentyneiden lohikantojen tilaa Tenon vesistössä. Sopimus rajoittaa sekä paikallisten että matkailijoiden kalastusta, joten sen on esitetty tappavan sekä saamelaiskulttuuriin kuuluvan kalastuksen että Utsjoelle tärkeän matkailuelinkeinon. Utsjoella kalastusmatkailu onkin vähentynyt sopimuksen voimaantulon jälkeen.

Myös Inarin puolelta Norjaan laskeva Näätämöjoki on merkittävä lohijoki. Sen kalastussääntö on vanhentunut ja kaipaa jossakin vaiheessa uudistamista.

Ongelma ovat perinteisesti olleet rakenteet, joihin sopiminen nojaa, sanoo Itä-Suomen yliopiston maantieteen ja historian laitoksen dosentti Tero Mustonen. Hän kuuluu toiseen ryhmään, joka on pyrkinyt rakentamaan yhteishallintamallia Näätämöjoelle.

Mustonen sanoo, että yhteishallinnan kautta tarjolla olisi muutakin kuin konfliktia. "Kukaan ei saa kaikkea, mutta kaikki saavat jotain" on yhteishallinnan kantava ajatus.

Siksi Mustonen toivoo nyt valtiovallalta huomiota Näätämöllä kehitettyjä malleja kohtaan.

"Onko meillä varaa sivuuttaa sitä, mikä näyttäisi toimivan", Mustonen kysyy.

Aiheeseen liittyvät artikkelit