Erä

Suomeen tuodaan vuosittain muutamia leijonia metsästysmuistoina – kaatomaksu voi olla Etelä-Afrikassa yli 60 000 euroa

Erä 28.11.2018

Suuri enemmistö Afrikan metsästys­turisteista metsästää tasankoriistaa, eli antilooppeja.


Robert Greene / Pixabay
Viimeisen kolmen vuoden aikana Suomeen tuotujen metsästysmuistojen joukossa on ollut myös muutamia leijonia. Kuvituskuva.
Viimeisen kolmen vuoden aikana Suomeen tuotujen metsästysmuistojen joukossa on ollut myös muutamia leijonia. Kuvituskuva.
Gerard Lacz
Kuva eteläafrikkalaiselta riistaeläintilalta, missä riistaa kasvatetaan metsästettäväksi.
Kuva eteläafrikkalaiselta riistaeläintilalta, missä riistaa kasvatetaan metsästettäväksi.

Afrikkaan matkaavista ulkomaalaisista metsästysturisteista suuri enemmistö metsästää tasankoriistaa, eli eri antilooppilajeja. Yleisin, eniten metsästetty ja kaatomaksultaan edullisin laji on impala, kertoo Melorani Safaris -metsästyssafariyrityksen omistaja Stewart Dorrington Etelä-Afrikasta.

Dorrington on ollut muun muassa kolme vuotta Professional Hunter’s Association of South African (PHASA) puheenjohtaja. PHASA on maailman suurin ammattimetsästäjien yhdistys.

Impalan kaatomaksu on noin 400 euroa, myös hyppyantiloopin ja pahkasian ampuminen maksaa suunnilleen yhtä paljon metsästysturistille.

Kaatomaksultaan kalleimpia lajeja Etelä-Afrikassa ovat afrikanpuhveli noin 10 500 euroa ja mustahevosantilooppi noin 4 400 euroa. Lajit ovat runsaslukuisia.

Melorani Safaris ei vie asiakkaitaan metsästämään vankeudessa kasvatettuja leijonia. Jos asiakas haluaisi päästä ampumaan villin leijonan, se maksaisi lähes 62 000 euroa ja tapahtuisi vain tarkkojen ehtojen ja edellytysten täyttyessä, kertoo Dorrington.

Ulkomaalainen metsästäjä ei niin vain voi pakata saaliiksi saatua eläintä matkalaukkuunsa metsästysmuistoksi ja kuljettaa kotiin. Metsästysmuistojen tuontia ja vientiä sääntelee CITES-yleissopimus.

CITES-sopimus on yksi maailman laajimmista kansainvälisistä ympäristönsuojelusopimuksista. Se sääntelee yli 30 000 uhanalaisen kasvi- ja eläinlajin, niiden osien ja niistä valmistettujen tuotteiden kauppaa.

Sääntely koskee paitsi luonnossa eläviä myös vankeudessa syntyneitä, tarhattuja ja keinotekoisesti lisättyjä eliöitä.

Luonnonvaraisilla kasveilla ja eläimillä käytävää kauppaa valvotaan ympäristöviranomaisten myöntämien tullissa esitettävien kirjallisten CITES-lupien avulla.

Sopimuksen piiriin kuuluvat lajit on jaettu liitteisiin. Liitteestä riippuen eläimen tai sen osien tuontiin tarvitsee vientiluvan lisäksi tuontiluvan maahantuontia varten.

Metsästysmuistoja tiukimmin suojelluista lajeista saa tuoda EU:n alueelle ainoastaan, kun tuojalla on CITES-vientilupa, CITES-jälleenvientitodistus ja Suomen ympäristökeskuksen myöntämä CITES-tuontilupa.

Jos laji kuuluu väljemmin suojeltujen lajien liitteeseen ja viennin tarkoitus on metsästysmuisto, voi metsästysmuiston tuoda omissa matkatavaroissa tai rahtina maahan ilman CITES-tuontilupaa, pelkkä CITES-vientilupa riittää.

Vuosien 2015–2017 aikana Suomeen on tuotu Suomen ympäristökeskuksen myöntämillä CITES-tuontiluvilla noin 70 eläimen trofeet. Näistä suurin osa on Venäjältä tuotuja karhuja. Etelä-Afrikasta tuodaan runsaasti eri lajien trofeita, joista vain osa on tuontiluvallisia.

Viimeisen kolmen vuoden aikana Suomeen tuotujen metsästysmuistojen joukossa on ollut myös muutamia leijonia. Leijonista yksi on ollut alkuperältään villi leijona, joka on syntynyt vapaudessa. Saalis oli peräisin Zimbabwesta.

Kaikki muut ammutut leijonat, jotka on tuotu Suomeen metsästysmuistoina, ovat olleet todistusten mukaan alkuperältään vankeudessa kasvatettuja.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT