Erä

Tutkimus: Rusakot ja metsäjänikset risteytyvät keskenään, vaikka toinen viihtyy erityisesti kaupunkiympäristössä ja toinen metsissä

Erä 05.03.2019

Elinpiirien päällekkäisyys oli yleistä erityisesti lisääntymisaikaan, joka jäniksillä alkaa helmikuussa ja rusakoilla maaliskuun puolella.


Kaarlo Asikainen
Risteytymisestä on väitöstutkimuksen perusteella hyötyä rusakolle. Useiden metsäjänikseltä peräisin olevien evolutiivisesti tärkeiden geenimuotojen, jotka vaikuttavat tautien vastustuskykyyn ja aineenvaihduntaan, havaittiin yleistyneen suomalaisessa rusakkokannassa luonnonvalinnan vaikutuksesta.

Itä-Suomen yliopistolle tehdyssä väitöstutkimuksessa on havaittu, että ilmastonmuutos ja risteytyminen metsäjäniksen kanssa hyödyttävät rusakkoa.

Filosofian maisteri Riikka Leväsen väitöskirjatyössä rusakon ja metsäjäniksen välisten kohtaamisten havaittiin olevan luonnossa yleisiä, vaikka lajit suosivat pääasiassa erilaisia elinympäristöjä. Rusakko on avoimien elinympäristöjen laji ja erityisesti levinneisyysalueensa pohjoisosissa viihtyy kaupunkiympäristössä. Metsäjänis on taas sopeutunut pohjoisiin metsiin.

Tutkimuksessa havaittiin molempien lajien yksilöiden liikkuvan kaupunkimaisessa ympäristössä keskimäärin sadan hehtaarin suuruisella alueella. Elinpiirit sijoittuivat kaikilla seurantayksilöillä päällekkäin useiden jänis- ja rusakkoyksilöiden kanssa. Elinpiirien päällekkäisyys oli yleistä erityisesti lisääntymisaikaan, joka jäniksillä alkaa helmikuussa ja rusakoilla maaliskuun puolella.

Väitöstutkimuksessa todettiin, että jäniksen ja rusakon välinen vuorovaikutus johtaa risteytymiseen, jonka seurauksena syntyvät jälkeläiset ovat lisääntymiskykyisiä. Risteytymisessä on tyypillisesti kyse rusakkokoiraan ja metsäjänisnaaraan pariutumisesta. Risteymäjälkeläiset puolestaan vaikuttavat risteytyvän pääsääntöisesti rusakoiden kanssa, joka yhdessä rusakoiden luontaisen muuntelun kanssa tekee risteymäyksilöiden erottamisen ulkoisista piirteistä lähes mahdottomaksi.

Risteymätutkimuksiin kerättiin yli 1 200 näytettä metsästäjien avulla eri puolilta Suomea, joista tehtyjen DNA-analyysien perusteella pystyttiin arvioimaan risteytymisen alueellista vaihtelua. Risteymät olivat kaikkein yleisimpiä rusakon pohjoisen levinneisyysrajan tuntumassa, jossa jopa 30 prosentilla rusakoista havaittiin metsäjäniksen perimää. Etelä-Suomessa tämä osuus oli vain noin kaksi prosenttia. Lajien risteytyminen onkin tyypillisintä alueilla, joilla on vähän rusakoita, mutta vahva metsäjäniskanta.

Risteytymisestä on väitöstutkimuksen perusteella hyötyä rusakolle. Useiden metsäjänikseltä peräisin olevien evolutiivisesti tärkeiden geenimuotojen, jotka vaikuttavat tautien vastustuskykyyn ja aineenvaihduntaan, havaittiin yleistyneen suomalaisessa rusakkokannassa luonnonvalinnan vaikutuksesta. Nämä pohjoisiin olosuhteisiin sopeutuneelta metsäjänikseltä saadut geenit voivat edesauttaa rusakon sopeutumista ja selviämistä yhä pohjoisemmassa.

Tutkimuksessa nostetaan esiin myös se, että ruskeaturkkinen rusakko selviytyy ilmastonmuutoksen mukanaan tuomien lumettomien talvikuukausien yli paremmin kuin valkoisen talvikarvan vaihtava metsäjänis.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT