Erä

Riistanhoito on luonnon monimuotoisuuden hoitoa – negatiivisuus metsästäjien tekemää luonnonhoitotyötä kohtaan on vähentynyt

Metsästäjäliiton luonnon- ja riistanhoitopäällikkö muistuttaa, että riistanhoito hyödyttää myös muita kuin riistalajeja.
Markku Vuorikari
Peltoelinympäristöissä olisi vielä paljon kehitettävää, jotta eläimille olisi lisää suojaa ja ruokapaikkoja.

Eri luonnonkäyttäjäryhmistä metsästäjien valttikortti monimuotoisuuden lisäämiseksi on aktiivinen luonnonhoitotyö, sanoo Metsästäjäliiton luonnon- ja riistanhoitopäällikkö Ere Grenfors.

”Metsästäjien tekemästä luonnonhoitotyöstä pitäisi kertoa enemmän. On hyvä muistaa, että riistanhoito hyödyttää myös muita kuin riistalajeja.”

Luonnon monimuotoisuus ja lajien uhanalaisuus nousivat keskusteluun viime perjantain jälkeen, kun ympäristöhallinto julkaisi tuoreimman eliölajien uhanalaisuusarvioinnin.

Arvioiduista yli 22 000 lajista noin 12 prosenttia on uhanalaisia, kun edellisessä arvioinnissa osuus oli 10,5 prosenttia.

Maanantain 11.3. MT:ssä sekä Luonnonsuojeluliitto että WWF moittivat luonnonsuojelun rahoituksen leikkauksia. WWF:n pääsihteeri Liisa Rohweder nosti esiin, että luonnonsuojelualueiden hankintaan on varattu alle 30 miljoonaa euroa vuodessa.

Suomen riistakeskuksen luonnonhoito- ja suojelustrategiassa todetaan, että muuttuvat elinympäristöt ja niiden arvokkaat piirteet vaativat aktiivista hoitoa.

Strategia on vuodelta 2014, ja silloin vallitsevaa tilannetta on kuvailtu niin, että luonnonsuojelu ja metsästys on nähty vastakkaisina voimina. Suojelua on toteutettu niin, että ihminen ja ihmistoiminta on suljettu pois.

Grenfors toivoisi lisää yhteiskunnan rahoitusta kosteikko­elinympäristöjen perustamiseen sekä hoito- ja kunnostustoimiin.

”Näitä töitä tehdään jo nyt, mutta resurssit eivät yksinkertaisesti riitä vastaamaan tarpeeseen. Kosteikot ja niihin liittyvät toimet ovat vaikuttavuudeltaan tärkeintä luonnonhoitoa.”

Punaisen kirjan riistalajeista akuutein tilanne on joukolla vesilintuja: haahkalla, punasotkalla, jouhisorsalla, haapanalla ja heinätavilla, nimeää Grenfors.

Nimenomaan ne hyötyisivät, jos kosteikkoelinympäristöihin panostettaisiin.

Toiseksi tärkeimmäksi riistanhoitotyöksi Grenfors nimeää riistametsänhoidon.

Metsästäjät ovat merkittävä maanomistajaryhmä. Vasta julkaistun Riistametsänhoidon oppaan mukaan metsästäjät perheineen omistavat lähes puolet Suomen yksityismetsistä.

Oppaassa myös muistutetaan, että riistametsänhoidon hyödyt eivät rajaudu pelkästään riistalle, vaan myös maisema, monimuotoisuus ja marjasadot hyötyvät.

”Riistametsänhoidon periaatteista sekapuustoisuuden suosiminen, riistatiheikköjen jättäminen ja sekä kenttä- että pensaskerroksen säästäminen ovat hyödyksi. Kaavamaista metsänhoitoa pitäisi välttää.”

Kolmanneksi tärkeintä riistanhoitoa on vieraspetopyynti, toteaa Grenfors. ”Mutta myös kotoperäisten pienpetojen pyynti on tärkeää. Esimerkiksi punaketun pyynti Ylä-Lapissa hyödyttää uhanalaista naalia.”

Vuonna 2017 supikoirasaalis oli noin 150 000 eläintä. Sekä minkkejä että kettuja saatiin saaliiksi noin 50 000 molempia.

Grenfors kiittelee, että negatiivisuus metsästäjien tekemää luonnonhoitotyötä kohtaan on vähentynyt.

”Ymmärretään, että metsästäjillä on aito huoli ja halu hoitaa luontoa, ei vain maksimoida saalista.”

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Alavudenjärven kunto kohenee ja maisemat kaunistuvat – nämä kolme kätevää keinoa tepsivät muuallakin

Kosteikkoluonto ei elvy perinteisellä suojelulla – lisäresursseja kaivataan kiivaasti ennallistamiseen ja vieraspetojen pyyntiin

Liiallinen raivausinto tuhoaa luontaista monimuotoisuutta – Riistametsänhoito olisi kustannustehokas luonnonhoitomenetelmä