Erä

Kosteikkoluonto ei elvy perinteisellä suojelulla – lisäresursseja kaivataan kiivaasti ennallistamiseen ja vieraspetojen pyyntiin

Riistakeskuksen riistatalouspäällikkö vaatii metsästäjien ja maanomistajien tekemälle elinympäristötyölle nykyistä enemmän tukea.
hannu huttu
Tukkasotka on yleisimmistä riistasorsista myöhäisin pesijä. Pesinnän aikataulu ja poikaskauden pituus ovat lajikohtaisia ominaisuuksia.

Meillä on arvokkaita lintu­vesiä, jotka ovat elinympäristöinä niin surkeassa kunnossa, että linnusto on köyhtynyt ja alueiden poikastuotto on kehnompaa kuin vaatimattomissa vesistöissä.

Suomen riistakeskuksen riista­talouspäällikkö Jarkko Nurmi puhuu kokemuksesta.

Hän on vastuussa juuri julkaistusta toimenpideohjelmasta taantuville riistavesilintulajeille. Ohjelman on laatinut Arto Marjakangas. Ohjelman tavoite on löytää keinoja, joilla koko vesilintujen lajiryhmän kanta saadaan käännettyä kasvuun.

Toimenpiteiden kohteena lajeista ovat heinätavi, punasotka, nokikana, haapana, tukkasotka ja jouhisorsa. Näiden lajien pesimäkanta on laskentojen perusteella viime vuosikymmeninä pienentynyt merkittävästi.

Pelkästään perinteisen suojelun keinot eivät tässä työssä riitä, Nurmi painottaa. ”Elin­ympäristöt on kunnostettava ja niitä on hoidettava sekä suojelu­alueilla että maa- ja metsä­talousalueilla.”

Nurmi korostaa, että suojelu­alueiden hoitoon kaivataan kiivaasti ympäristöhallinnon lisäresursseja muun muassa ennallistamiseen ja vieraspetojen pyyntiin.

Maa- ja metsätalousalueista Nurmi puhuu arkiluontona. Siellä tehtävä työ on riistahallinnon ja metsästäjien sekä maanomistajien vahvuusaluetta.

”Metsästäjien ja maanomistajien tekemälle elinympäristötyölle on saatava tukea. Monta kosteikkoa on jo menetetty. Hyvään kohteeseen pitää saada kosteikkosuunnitelma ja apua suunnitelman toteutukseen. Vähimmäisvaatimus on, että yhteiskunta rahoittaa ja ympäristöhallinto tarjoaa vaikka osto­palveluna apua kunnostus- ja hoitosuunnitelmien tekoon.”

Toimenpideohjelmaan sisältyy tavoite kehittää haitallisten vieraslajien pyyntiä. Nurmi mainitsee yhtenä keinona erityisten alueellisten tehopyyntiryhmien perustamisen.

”Haitallisten vieraslajien, supi­koirien ja minkkien pyynnin tehostaminen on lintukosteikoilla olennaista työtä. Muun muassa tästä vallitsee nykyään yhteisymmärrys sekä riista- että ympäristöhallinnossa.”

Toimenpideohjelma sisältää monia muitakin konkreettisia tavoitteita. Muun muassa taantuvien riistavesilintujen poikastuottoa ja metsästyksen kestävyyttä halutaan parantaa ja kantojen runsaudesta sekä metsästyssaaliista kaivataan parempaa tietoa, Nurmi luettelee.

Hän toivoo, että maa- ja metsätalous­ministeriön ja ympäristöministeriön poikkihallinnollinen yhteistyöhanke luonnonhoidon edistämiseksi etenee uuteen hallitusohjelmaan saakka.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Niittyjen ja ketojen umpeenkasvu heikentää pistiäisten elinoloja – uhan alla erityisesti kukkien ja hyötykasvien pölyttäjät

Metsästäjät arvioivat: Kosteikolla tehdään suunnilleen yhtä monena päivänä vuodessa hoitotöitä kuin siellä metsästetään vesilintuja

Alavudenjärven kunto kohenee ja maisemat kaunistuvat – nämä kolme kätevää keinoa tepsivät muuallakin