Erä

Metsän äänimaailmaa dominoivat peippo ja pajulintu

Lintumaailmassa koiraat laulavat kauniimmin.
Rami Marjamäki
Punarinnan laulu on kuin leikkipurojen solinaa.

Kevät on lintujen soidintanssien, kiihkeän laulun ja pesänrakennuksen aikaa. Etenkin maaseudulla linnunlaulu tuntuu täyttävän koko valoisan ajan, hämärän illan sekä valkenevan aamun.

Jokaiselle vuorokauden ajalle löytyy omat laulajansa. Yöllä huutavat pöllöt sekä modernin maatalouden myötä harvinaistunut ruisrääkkä, josta Eino Leino kirjoitti kuuluisat säkeensä: "Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysi kuu; kesäyön on onni omanani, kaskisavuun laaksot verhouu."

Myös kertut, kerttuset ja satakielet laulavat öisin. Kehrääjä aloittaa kehräämisensä puoliltaöin. "Sen laulussa on jotain, mikä vetoaa", Ikaalisten kirjastossa järjestetyn linnunlauluillan luennoitsija Lasse Kosonen tunnustaa.

Mustarastas voi aloittaa laulu-urakkansa jo helmikuun lämpiminä päivinä. Sen äänen lyyrinen sointi on monen mielestä lintumaailman kaunein. Mustarastas oli maassamme sotien jälkeen vielä suhteellisen harvalukuinen, mutta nykyisin melko yleinen.

Peipon energinen "tiritiriteijaa" helähtää metsässä usein.

"Peipon ja pajulinnun kun tuntee, tuntee puolet metsässä esiintyvistä äänistä", Kosonen tähdentää. Suomen yleisimmän linnun, pajulinnun, laulu on peipon laulun surumielinen versio.

Lintumaailmassa pääsääntöisesti vain koiraat laulavat. Sääntöön on olemassa poikkeuksia. Muun muassa koskikaralla molemmat sukupuolet laulavat. Myös peippojen sekä muiden lajien naaraiden on satunnaisesti havaittu tapailevan laulua.

Parhaiden laulajien joukkoon Kosonen listaa muun muassa toukokuussa Suomeen saapuvan mustapääkertun, jonka oletetaan olevan Topeliuksen Sylvian joululaulun lintunen. Viitakerttusen laulua kuullut voi pitää itseään onnekkaana, sillä niitä on maassamme joitain tuhansia, Pirkanmaalla muutamia satoja yksilöitä.

Kaunisäänistä satakieltä pidettiin harvinaisena lintuna vielä 1960-luvulla, mutta seuraavasta vuosikymmenestä lähtien sen esiintyminen on ollut runsasta. Vapun tienoilla Suomeen saapuvien, kuusikoissa laulelevien laulurastaiden joukosta sen sijaan löytyy eritasoisia laulajayksilöitä. Toiset niistä ovat lahjakkaampia kuin toiset.

Kiuru eli leivonen on peltojen lintu. Sen laulu on mitä riemukkainta ja sen tapa lentää kohti korkeuksia on omiaan kohottamaan myös ihmismieltä.

Linnunlauluillan yleisön joukossa oli myös ikaalislainen Päivi Jokela. Hän kertoi pitävänsä suuremmista linnuista, joiden elämää on mukava seurata kaukoputken avulla. Kesäpaikallaan hän on nähnyt muun muassa ruskosuohaukan sekä kaulushaikaran, myös merikotkan hän on tavannut kotikaupungissa kalanloppuja syömässä.

"Yhtenä keväänä saimme seurata sarvipöllön poikuetta. Oli ihmeellistä, että ne tulivat niin lähelle. Yhdessä vaiheessa hiiripöllö tuli aina tiettyyn aikaan tietylle sähkölangalle hiiriä kyttäämään."

Jokelan mielestä miellyttävimpiä lintujen ääniä minulle ovat helmipöllön puputus ja huuhkajan huhuilu.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Tunnetko kotimaiset linnut? Testaa visassa oletko muna, untuvikko vai lintutietäjä!

Linnunpönttö puuhun ja liuta kysymyksiä - lapset ja metsänhoitoyhdistykset tempaisivat lintujen hyväksi

Punaiset maljat ja röpelöiset korvasienet kuuluvat kevääseen