Erä

Mesimarja on lähes hävinnyt maaseutuympäristöjen mukana – poimintamäärät romahtaneet menneistä vuosista

Mesimarjan luontaisten elinympäristöjen määrä on pikkuhiljaa hiipunut.
Maarit Cederberg
Vaikka mesimarjan viime vuosikymmenet ovat olleetkin melko heikkoja, esiintyy sitä silti koko maassa.

Aiemmin melko yleinen mesimarja on lähes hävinnyt viime vuosikymmenien aikana.

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Rainer Peltola kertoo Maaseudun Tulevaisuudelle, että mesimarja on tyypillisesti ollut niin sanottu kulttuuriympäristöjen marja. Se on kasvanut esimerkiksi pelto-ojien pientareilla ja niityillä sekä muilla kosteilla paikoilla.

"Tällaiset elinympäristöt ovat vähentyneet aika lailla", Peltola sanoo.

Mesimarjan elinympäristöjä on vähentänyt erikoistutkijan mukaan esimerkiksi salaojitus. Salaojien tekeminen on nimittäin vähentänyt ojanpientareita.

"Luonnonniityt ja kosteikot ovat vähentyneet muutenkin", Peltola lisää.

Mesimarjan luontaiset kasvuympäristöt eivät ole vähentyneet Peltolan mukaan mitenkään rysäyksen lailla hetkessä, vaan niiden määrä on pikkuhiljaa hiipunut.

"Se liittyy maaseudun rakennemuutokseen. Mitään sellaista dramaattista, joka sen esiintyvyyden olisi pudottanut, ei ole tapahtunut", hän korostaa.

Nykyisin mesimarja kasvaa perinteisessä maaseutuympäristössä. Vaikka mesimarjan viime vuosikymmenet ovat olleetkin melko heikkoja, esiintyy sitä silti koko maassa.

Peltolan mukaan usein luullaan, että kaikkein arvokkain marja on lakka eli hilla. Todellisuudessa arvokkaimman marjan tittelin vie kuitenkin mesimarja. Esimerkiksi vuonna 2011 kilosta mesimarjaa maksettiin poimijalle 18 euroa. Lakan tapauksessa vastaava summa oli tuolloin 10 euroa. Mesimarja on siis muita luonnonmarjoja huomattavasti kalliimpi, sillä mustikan kilohinta oli tuolloin runsaat kaksi euroa, puolukan puolitoista euroa ja karpalon 3,9 euroa.

Teollisuuden ostama mesimarjojen määrä on tippunut muutaman vuosikymmenen takaisista määristä rajusti. 2011 mesimarjaa ostettiin 1000 kiloa. Vielä vuonna 1988 mesimarjaa ostettiin 14 tonnia.

Peltola pitää mahdollisena myös sitä, että ostomääriin vaikuttaa myös poimijoiden ikääntyminen. Kun vuosikymmeniä poiminut ikäihminen ei enää pääse marjaan, ei tieto marjapaikoista välttämättä siirry jälkipolville.

"Toisin kuin yleensä väitetään, niin kyllä nuoremmat sukupolvet Suomessa edelleen poimivat marjoja. Ne eivät poimi myyntiin, vaan omiin pakastimiin", hän lisää.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Luken tuore arvio: Ilvespentueita yhtä paljon kuin vuosi sitten

Näin suomalaiset söivät viime vuonna: Siipikarjan kulutus jatkoi kasvuaan, rukiin ja rasvattoman maidon kulutus laskivat

"Sormenjäljet" marjoille – uusi menetelmä ehkäisee ulkomaisten mansikoiden myyntiä suomalaisina