LUE NÄKÖISLEHTI: Postin lakon vuoksi kaikki MT:n artikkelit ja näköislehti luettavissa vapaasti
Erä

”Neljä vuotta sitten reaktioni pihan peuroihin oli, että 'voi kuinka ihanaa' – nyt se on 'ampukaa se!'”

Peurakolarit sekä maa- ja metsätaloudelle aiheutuvat vaativat peurakannan pienentämistä. Osissa Suomea kannan karsiminen olisi pitänyt aloittaa jo useampi vuosi sitten.
Jaana Kankaanpää
Peurat söivät Märtha Petrellin pihasta auringonkukat, hortensiat ja omenat. Naapurin Raija Koistisen pihaa ympäröi koirille tarkoitettu aita, mutta peurat tulevat ruokailemaan myös hänen tontilleen. >

Valkohäntäpeurat kiusaavat omakotitaloasukkaita eri puolilla Suomea. Esimerkiksi Uudellamaalla peurakannat ovat olleet viime vuosina voimakkaassa kasvussa, ja eläimet etsivät ruokaansa jo aivan asutuksen lähistöltä. Samalla ne aiheuttavat vaaratilanteita liikenteessä.

”Peurakolari on ollut monesti lähellä aivan kotipihalla. Ne kulkevat tässä päivittäin ja syövät kasvit omasta ja naapureiden pihoista”, kertoo Karjalohjalla asuva Raija Koistinen.

”Kuulin, että peurat inhoavat samettikukan hajua, joten istutin niitä. Se ei auttanut, peurat tulivat silti ja söivät auringonkukkani”, kertoo Koistisen naapuri Märtha Petrell.

Koistisen ja Petrellin talot sijaitsevat peurojen kulkureitin varrella. Koistinen kertoo, että hänen keittiönsä ikkunasta näkee polun, jota peurat kulkevat päivittäin. Ne ovat vilkkaimmillaan hämärän aikaan mutta saattavat ilmestyä omenavarkaisiin keskellä päivääkin.

Jaana Kankaanpää
Märtha Petrellin auringonkukat päätyivät pihamaalla vierailevien peurojen ruokalistalle.

Vuoden mittaan häiriköt ovat käyneet entistä rohkeammiksi. Aiemmin ne ovat lähteneet pakoon pienistäkin rasahduksista. Nyt Koisinen kertoo, että ne siirtyvät hätistettäessä lähinnä näön vuoksi. Peurat ovat oppineet olemaan pelkäämättä ihmistä. Se näkyy Petrellin mielestä siten, että edes nuoret vasat eivät säiky hätistettäessä.

”Peura saattaa seistä pihalla kolmen metrin päässä ja vain tuijottaa, vaikka kuinka hakkaisi käsiä yhteen”, Koistinen kertoo.

Kumpikaan naisista ei ole kokenut peurojen tunkeilua uhkaavaksi. Ärsyttävää se kuitenkin on.

”Neljä vuotta sitten reaktioni omenoita varastaviin peuroihin oli, että 'voi kuinka ihanaa, ota vaan'. Nyt se on 'ampukaa se!'” Petrell sanoo.

Valkohäntäpeura tuotiin Suomeen 1930-luvulla Yhdysvaltoihin muuttaneiden suomalaisten aloitteesta. Maailmansotien välisenä aikana Suomen omat hirvieläinkannat olivat liki sukupuuttoon metsästettyjä ja amerikansuomalaiset tahtoivat antaa entiselle kotimaalleen lahjaksi uuden riistaeläimen. Valkohäntäpeura oli Pohjois-Amerikan luonnonvaraisista hirvieläimistä runsaslukuisin ja siksi se päätettiin tuoda myös Suomeen.

Peurakanta on kasvanut siitä lähtien, viimeisen 10–12 vuoden aikana hyvin voimakkaasti. Suurin syy valkohäntäpeuran kannan nopeaan kasvuun ovat olleet viime aikojen leudot ja vähälumiset talvet, kertoo Uudenmaan riistaneuvoston puheenjohtaja Mikael Antell.

”Tällaisten talvien jälkeen naaraat ovat hyväkuntoisia ja voivat saada kaksos- ja kolmosvasoja. Vaikeiden, kylmien talvien jälkeen riutuneet naaraat synnyttävät vain yhden vasan.”

Märtha Petrell
Omenat ovat mieleistä ruokaa. Ihmisiä kutsumattomat vieraat ärsyttävät.

Valkohäntäpeura viihtyy muista hirvieläimistä poiketen pienissä laumoissa. Yhdessä liikkuvan peuralauman tallaamista jäljistä on hyvin laskea, kuinka monta yksilöä laumaan kuuluu. Se tekee kannan tarkan koon määrittämisen hyvin vaikeaksi.

Viime vuonna valkohäntäpeuran kaatolupia myönnettiin Uudellamaalla 8 327, mikä on neljännes enemmän kuin edellisinä vuosina. Antellin mukaan lisääntyneet luvat saivat peurakannan kasvun pysähtymään. Tulevaksi vuodeksi lupia on myönnetty vielä enemmän. Tavoitteena on saada kanta laskemaan.

Antell kuitenkin huomauttaa, että osassa maata lupien määrää olisi pitänyt lisätä jo muutama vuosi sitten. Hän kertoo, että Länsi-Uudenmaan lisäksi Varsinais-Suomessa, Satakunnassa sekä osissa Etelä-Pohjanmaata ja Hämettä peurakannat ovat hyvin voimakkaita.

Liikenteessä aiheutuvat vaaratilanteet ovat Antellin mukaan suurin syy siihen, miksi peurakanta on saatava pienenemään. Lisäksi peurat aiheuttavat ongelmia myös maa- ja metsätaloudessa. Erityisesti avomaaviljelyssä peurojen aiheuttamat haitat voivat olla mittavia. Kurkkujen, mansikoiden ja muiden avomaanvihannesten lisäksi niille kelpaavat ruuaksi myös pienet puuntaimet.

Peurojen määrän lisääntyessä myös niitä saalistavien petojen määrä nousee. Antell kertoo, että susien tulo Länsi-Suomeen johtuu suurelta osin siitä, että alueella on niille ravintoa. Susikanta on kuitenkin huomattavasti peurakantaa pienempi.

”Omakotitaloalueella elävien ihmisten ei tarvitse pelätä, että susilaumat ilmestyisivät kotipihoille.”

MT riistakamera
Riistakamerakuvissa kutsumattomat vieraat olivat saapuneet pellolle syömään.

Peurakannan lisääntymisen on pelätty vaikuttavan myös borrelioosin leviämiseen. Mikael Antell kuitenkin sanoo, että pelkoon ei ole aihetta. Hänen mukaansa peuroja imevät punkit eivät ole niitä, jotka levittäisivät borrelioosia.

"Tautia kantavat ennemmin jänikset ja muut vastaavat pieneläimet."

Antell kertoo, että peuroista kärsivät viljelijät voivat saada apua paikkakuntansa metsästysseuroilta. Peuroja torjutaan muun muassa sähköaidoilla, joiden pystyttämisessä metsästysseurat voivat tarjota apua. Pelättimet eivät hänen mukaansa ole useinkaan riittävä keino peurojen torjuntaan. Eläimet ovat kyllin älykkäitä ymmärtämään, etteivät pelätit ole niille todellinen uhka.

”Petojen hajua ne saattaisivat pelätä, mutta kukaan ei ole tainnut vielä keksiä pullotettua suden hajua”, Antell sanoo.

Laajoilla peltoalueilla sähköaidat voivat toimia, mutta omakotitaloalueella konstit ovat vähissä. Raija Koistisen tonttia kiertävästä, koirille tarkoitetusta aidasta huolimatta peurat pääsevät myös hänen pihalleen. Naapurin Märtha Petrellin pihassa esteitä ei ole aidankaan vertaa.

Naiset kertovat, että peurojen kulkureitille asetetut kiiltävät muovinauhat auttoivat hieman. Ne eivät silti pidä peuroja kokonaan loitolla.

”Toivoisin, että meille asukkaille annettaisiin neuvoja peurojen torjumiseen. Arvelen kuitenkin, että metsästysseurat eivät itsekään niitä tiedä, sillä olemme kyllä kysyneet”, Märtha Petrell sanoo.

MT riistakamera
Muista hirvieläimistä poiketen valkohäntäpeurat liikkuvat pieninä laumoina.

Molemmat naiset kuitenkin arvelevat, että viimevuotinen kaatolupien määrän lisääminen on alkanut näkyä. Sellaisilla paikoilla, joilla aiemmin näki peuroja aina, niitä ei välttämättä enää olekaan. Mikael Antellin mukaan kannan hallintaan ei ole muuta keinoa kuin metsästys. Hän myös painottaa, että metsästäjät eivät suinkaan näe peuraa riesana.

”Pienet hirvieläimet ovat positiivinen lisä Suomen luontoon, ja erittäin tärkeitä riistaeläimiä. Esimerkiksi Varsinais-Suomessa peurat ovat tärkeimpiä saaliselämiä. Kyseessä ei siis ole vahinkoeläin, vaikka ne jonkin verran vahinkoja aihettavatkin.”

Myös Petrell ja Koistinen pitävät peuroja hienoina eläiminä. Niitä vain ei kaivattaisi omalle kotipihalle tekemään tuhoja.

Pyyntimäärien noustessa tunkeutujien olisi tarkoitus kadota pihapiireistä.

”Mutta koska tässä ollaan luonnon kanssa tekemisissä, mikään muutos ei tapahdu ihan välittömästi”, Mikael Antell sanoo.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Säästöpankkiryhmä: Omakotitalojen kauppa on vilkastunut selvästi pienemmilläkin paikkakunnilla

Oliko Satu Vaarulan näkemä otus sittenkään valkohäntäpeura? Näin paikallinen riistanhoitoyhdistys kommentoi asiaa

Peuran lihaa ei päädy myyntiin