Erä

Harmaahirvikoirajärjestön tuore puheenjohtaja otti näkyvän roolin susiasiassa – hän haluaa taistella ja vaikuttaa, mutta ei räyhäämällä

Eri koirarotuja edustavien rotujärjestöjen puheenjohtajat ovat harvoin kovin näkyviä hahmoja muualla kuin koirapiireissä.
Lari Lievonen
Suomen Harmaahirvikoirajärjestön puheenjohtajan Jukka Immosen ensimmäinen rotukoira oli pohjanpystykorva, sitten taloon tuli harmaa norjanhirvikoira ja sen jälkeen hän on keskittynyt jämtlanninpystykorviin.

Koirametsästyksen ja koirakoetoiminnan vaikeutuminen susitilanteen takia saivat Suomen Harmaahirvikoirajärjestön tuoreen puheenjohtajan, kontiolahtelaisen Jukka Immosen ottamaan puheenjohtajana näkyvän roolin.

"Ajattelin, että jotenkin tilanteeseen pitää yrittää vaikuttaa ja taistella, mutta ei räyhäämällä. Susien suojelun puolestapuhujat tuntevat vaikuttamisen keinot ja hyödyntävät niitä metsästäjiä ja metsästyskoiraharrastajia paremmin", pohtii Immonen.

Lokakuussa hän vieraili Keski-Suomen kennelpiirin väen kanssa eduskunnassa ja vei viestiä päättäjille syksyn aikana tapahtuneista koiravahingoista.

"Pidämme epävirallista kirjanpitoa, jonka mukaan joulukuun puoliväliin mennessä sudet ovat aiheuttaneet 48 koiravahinkoa, joista 36 on johtanut koiran kuolemaan. Näiden lisäksi on ainakin kuusi kuolemaan johtanutta tapausta, joista koiranomistaja ei anna tarkempia tietoja."

Jo aiemmin syksyllä Immonen otti yhteyttä Metsästäjäliiton toiminnanjohtajaan Heli Siitariin. Hän halusi kertoa Siitarille kentän kuulumisia susitilanteesta.

"Kävimme asioita perusteellisesti läpi. Uskon, että sain metsästyskoiraharrastajien viestiä vietyä eteenpäin."

Joulukuussa selvisi, että maa- ja metsätalousministeriön aloitteesta järjestetään alueellinen susien jälkilaskenta tammi–helmikuussa. Mukana laskennassa ovat Metsästäjäliitto, Luonnonvarakeskus ja Suomen riistakeskus.

Kun Siitari kertoi laskennasta, hän painotti, että Harmaahirvikoirajärjestö on ollut mukana edistämässä sen toteutumista.

"Luottamuspula tutkimuksen ja metsästäjien välillä on törkeän iso. Laskennassa tärkeää on luottamuksen kohentaminen, käytössä olevan jälkilaskentamenetelmän testaaminen ja ulostenäytteitä kerääminen dna-keräykseen", sanoo Immonen.

Marraskuussa Immonen istui A-studion lamppujen loisteessa. Aiheena oli Iso paha susi? Toinen haastateltavista oli Suomen luonnonsuojeluliiton suurpetoasiantuntija Riku Lumiaro.

"Sain pyynnön tulla haastateltavaksi haastattelua edeltävänä päivänä. Rohkeasti tuollaisiin tilaisuuksiin on lähdettävä, jos tilaisuus tarjoutuu. Ja esiinnyttävä niin, että on ajamalleen asialle eduksi."

Koiravahingot ja luottamuspula kanta-arviota kohtaan ovat kipeimmät kohdat susiasiassa. Susikannan hoitosuunnitelman kirjaukset susien sietämisestä eivät liioin saa Immoselta kiitosta.

Immonen pohtii, että suurelle yleisölle susiriskin vaikutukset realisoituvat parhaiten, kun aletaan puhua hirvikannan kasvusta.

"Kun alueen susiriski on liian suuri, ei järjestetä hirvenhaukkukokeita eikä metsästetä koirilla hirveä. Ajometsästyksen toteuttaminen ei suurimmassa osassa alueita ole enää mahdollista. Se tarkoittaa vääjäämättömästi hirvikannan kasvua, jos tiheystavoitetta ei saavuteta. Metsästyskoiran menetys ei saa välttämättä niin paljon ymmärrystä osakseen kuin pelko kohonnutta hirvikolaririskiä kohtaan."

Immosella on pitkä historia rotujärjestön eri tehtävissä ennen puheenjohtajuutta.

Hän on ollut muun muassa jalostusvaliokunnan puheenjohtaja, hallituksen ja Pohjoismaisen Hirvikoiraunionin jäsen sekä tehnyt uraauurtavaa työtä käyttöindeksien laskennan kehitystyössä järjestössä. Immonen kuuluu myös Suomen Kennelliiton jalostustieteelliseen toimikuntaan.

Harmaahirvikoirajärjestössä on lähes 8 000 jäsentä, ja se on yksi Suomen suurimpia rotujärjestöjä. Järjestön rotuja ovat jämtlanninpystykorva, harmaa norjanhirvikoira, valkoinen ruotsinhirvikoira, hälleforsinkoira ja musta norjanhirvikoira.

Susiasia ei ollut ykkösprioriteetti, kun Immonen lupautui puheenjohtajan paikkaa tavoittelemaan. Hänen tavoitteensa on tiivistää yhteistyötä Pohjoismaisen Hirvikoiraunionin suuntaan ja saada aikaan yhteinen pohjoismainen jalostustietokanta.

Lue lisää