Väitöstutkimus: Susien vapaa ja rajaton tappaminen 1800- ja 1900-luvuilla ei ratkaissut ongelmia - Erä - Maaseudun Tulevaisuus
Erä

Väitöstutkimus: Susien vapaa ja rajaton tappaminen 1800- ja 1900-luvuilla ei ratkaissut ongelmia

Tappaminen on yksilötasolla tehokasta ja sillä voidaan vaikuttaa yhden suden sijaintiin ja tekoihin lopullisesti, mutta ei hallita koko tilannetta, sanoo tutkija.
Toivo Hokkanen / Ilomantsin Museosäätiö
Ilomantsin Museosäätiön kokoelman kuva vuonna 1963 Ilomantsin Hattuvaarassa kaadetusta sudesta ja jahtiporukasta. Kuvasta on nimetty vain valkoiseen pukuun pukeutunut Eino Venemies.

Kun muistellaan ihmisten ja susien yhteistä menneisyyttä Suomessa, muistellaan usein 1800-luvun lastensurmia. Turun yliopistossa tarkastettiin viime lauantaina Heta Lähdesmäen kulttuurihistorian väitöstutkimus. Se valottaa suomalaista susihistoriaa ja keskittyy vähän tutkittuun 1900-lukuun.

Monet yhä vahvoina elävät näkemykset ja mielikuvat susista sekä susien vastustaminen ja puolustaminen muotoutuivat 1900-luvulla.

Lähdesmäki käytti tutkimuksensa lähteenä useita maakuntalehtiä ja Helsingin Sanomia. Aikakauslehdistä hän tarkasteli muun muassa Suomen metsästysyhdistyksen Suomen metsästyslehteä, Metsästys ja Kalastus -lehteä sekä Metsästäjä-lehteä. Lisäksi hän on tarkastellut Suomen Luontoa ja Poromies-lehteä.

Lehtiaineiston lisäksi käytössä on ollut muun muassa susia koskevia riistantutkimuksen julkaisuja ja pantasusitutkimuksiin perustuvia 2000-luvulla julkaistuja artikkeleita.

Tutkija ajattelee mennyttä ja nykyistä susiin liittyvää lehtikirjoittelua tutkittuaan, että kaikkien mielipiteiden on tärkeää päästä ääneen, muuten maailmankuva vääristyy.

"On syytä muistaa, että sekä negatiiviset että positiiviset näkemykset ovat todellisia."

Väitöskirja on lähes 500-sivuinen, josta tutkimustekstin osuus on noin 290 sivua. Lopuissa on viitteitä ja lähteitä.

Tutkimuksen perusteella voi havaita, että susien tappaminen ei ole ratkaissut susiin liitettyjä ongelmia, Lähdesmäki toteaa.

"Tappaminen on yksilötasolla tehokasta ja sillä voidaan vaikuttaa yhden suden sijaintiin ja tekoihin lopullisesti, mutta ei hallita koko tilannetta."

Hän huomauttaa, että samaan aikaan 1900-luvulla luotiin petovahinkojärjestelmä, kun susien tappaminen oli vapaata ja rajoittamatonta.

"Jo aiemmin on oivallettu, että tappaminen ei ratkaise kaikkia ongelmia. On keksitty keinoja sopeutua. Esimerkiksi lännessä talot rakennettiin umpipihoiksi, koirilla käytettiin jo 1800-luvulla rautapiikkipantoja ja koulukyytejä järjestettiin susien takia 1950- ja 60-luvuilla Pohjois-Karjalassa."

Susiasia esitetään konfliktina, vaikka kyse on rinnakkaiseloon sopeutumisesta eri eliöiden kanssa, Lähdesmäki kuvailee. Onko esimerkiksi koulukyyti merkki sopeutumisesta vai epäonnistumisesta?

Lue myös:

Tutkimus: Jo vuosikymmeniä sitten pihoilla vierailevia susia pidettiin harmillisina ja ne yritettiin tappaa, mutta niiden käytöstä ei pidetty epänormaalina

Lue lisää

Ensimmäinen susifoorumi järjestetään loppuvuodesta – ideana on hankkia alueellista näkemystä susikannan hoitosuunnitelman toimeenpanoon

Kriittisyys susien laitonta pyyntiä kohtaan on voimistunut, koska lähiyhteisön sopua ei haluta rikkoa – ilmoitukset epäilyistä tekevät ulkopuoliset liikkujat

Kärsämäellä lopetettua sutta oli ammuttu muutama päivää aiemmin – poliisi tutkii tapausta törkeänä metsästysrikoksena

Loukkaantunut ja nälkiintynyt susi lopetettiin Espoossa – eläin noudatti Uudenmaan eristystä