Erä

Viltgården vakuuttaa: Riistaa saa, vaikka kausi päättyy

Peuranmetsästyskausi päättyi helmikuun puolivälissä, mutta peuranlihalla voi herkutella ympäri vuoden, vaikkei itse metsästäisikään.
Jaana Kankaanpää
Peter Vamosi nostaa saaliin autoon ja vie sen teurastamolle, missä se nyljetään, suolistetaan ja pannaan riippumaan ja odottamaan eläinlääkärin tarkastusta.

Monella metsästäjällä on pakastin tähän aikaan vuodesta täynnä lihaa, ja saalista on jaettu sukulaisillekin. Mutta jos itse ei kuulu tähän piiriin, ei sitä peuraa tai hirveä mistään saa.

Kyllä saa, vakuuttavat inkoolaisen Viltgården – Vapaata riistaa -firman perustaja Tomas Landers ja toimitusjohtaja Matti Korhonen.

"Riistaliha on niin vähärasvaista, että se säilyy pakastimessa kaksikin vuotta. Me myymme sitä ravintoloille ja verkkokaupan kautta kuluttajille ympäri vuoden", miehet kertovat.

Viltgården kutsui kymmenkunta toimittajaa ja yhteistyökumppania vuoden viimeiseen peurajahtiin Mariebergin kartanoon Inkooseen näyttääkseen, millaisen työn takana lihan saanti on.

Aamupalan ja turvallisuusohjeistuksen jälkeen porukka jaetaan ampujiin, jotka viedään passipaikoille torneihin, ja ajomiehiin ja -naisiin, jotka kulkevat ketjussa ja ajavat eläimiä metsästä ampujien näkyville.

Tavoitteena on saada saalista, ensisijaisesti valkohäntäpeuran vasoja. Ampua voi myös kettuja ja rusakkoja.

Lähdetään autoilla metsään. Ampujat jätetään torneihin passiin ja ajomiehet viedään lähtöpaikoille. Noin neljän tunnin aikana ehditään kävellä kaksi ajoa. Ensimmäisessä ajossa saaliiksi saadaan yksi vasa. Sen ampuu keittiömestari ja ravintoloitsija Ari Ruoho.

Ruohon saalis päätyy helsinkiläiseen ravintola Nokkaan, joka on tunnettu siitä, että siellä saa sellaisiakin erikoisuuksia kuin peuran sydäntä. Ruoho käyttää eläimen kaikkineen, kuonosta häntään.

Toisessa ajossa ei saada saalista lainkaan.

Päivän jahti huipentuu riistaparaatiin eli kokoontumiseen pihalle, jonne peura on tuotu makaamaan havupedille.

Lopuksi peuran ruho viedään teurastamolle, missä se nyljetään ja pannaan kylmiöön riippumaan ja odottamaan eläinlääkärin tarkastusta. Seuraavalla viikolla se paloitellaan ja pakataan.

Viltgården on tarkka lihan laadusta. Lihat laatuluokitetaan, ja heikompilaatuinen liha menee koiranruuaksi.

"Moni syö ensimmäisen kerran peuranlihaa, ja silloin sen on oltava hyvää. Meidän eläimistä suuri osa on vasoja tai ylivuotiaita, joiden liha on tosi mureaa. Porukka on vaan niin yllättynyt, että liha on niin älyttömän mureaa", Landers hymyilee.

Eikä riistalihan ruuaksi valmistaminen ole sen ihmeellisempää kuin naudanlihankaan. "Ihan samoja ruokia peurastakin voi tehdä. Ne, jotka ovat syöneet peuraa enemmän, haluavat sitten jo vanhempaa naarasta, koska siinä on enemmän makua."

Katso riistakeiton ohje MT:n reseptihausta.

Lue lisää