Löydä ehdokkaasi: MT:n vaalikoneessa koko maan kuntavaaliehdokkaat
Hevoset

Vuoden ratsastuskoulua pyöritetään maalaisjärjellä ja sydämellä

Hyvä ilmapiiri, kaikille samat säännöt ja turvallinen opetustyyli toivat Sata-Hämeen ratsastuskoululle vuoden jäsentallin tittelin.
Rami Marjamäki
Salla Jokela ja Survivor eli Sulo treenaavat kauden ensimmäisiin kilpailuihin. 15-vuotias Sulo on myös äiti Sari Kauppisen mieleen.

Sari Kauppinen ja Salla Jokela – äiti ja tytär – istuvat hämeenkyröläisen Sata-Hämeen ratsastuskoulun kahvihuoneessa. Tai itse asiassa Kauppinen ei istu vaan seisoo ja liikkuu ympäriinsä. Vuodesta 1981 asiakastallia pitänyt eloisa tallimestari ei neljään vuosikymmeneen ole paljoa lomaillut.

”Kerran olin kahdeksan päivän lomalla Unkarissa hevostilalla. Taannoin kun nilkkani meni palasiksi, jouduin puolen vuoden sairauslomalle. Tosin keikuin heti leikkauksen jälkeen keppien kanssa tallilla, kun en osannut muuten olla”, Kauppinen nauraa.

Työparina äiti ja tytär täydentävät toisiaan. Ratsastuskoulun opetusvastuu on jo aikaa sitten siirtynyt ratsastuksenopettajaksi opiskelleelle Jokelalle.

Kauppinen vastaa omien sanojensa mukaan hevostenhoidosta ja asiakkaiden kanssa höpöttämisestä.

Suomen Ratsastajainliitto palkitsee vuosittain ansioituneita ratsastuksen toimijoita. Huhtikuussa Sata-Hämeen ratsastuskoulu valittiin vuoden 2020 jäsentalliksi.

”Pieni ratsastuskoulu Hämeenkyröstä, joka oppilaidensa mukaan tuntuu kuin toiselta kodilta. Tallin tunnelma on lämmin ja sydämellinen”, kuuluivat valintaperusteet.

”Valinta oli yllätys, ihan pommina se tuli”, Kauppinen toteaa.

Yrittäjät arvelevat, että asiakkaiden kokema kotoisuus ja hyvä tunnelma syntyvät yksinkertaisista aineksista.

”Meillä on aina ollut määrätty, selkeä tapa toimia eläinten kanssa, jota kaikki tallilla olijat noudattavat. Asiakkaamme ovat samanarvoisia, eli jokaiselle on samat säännöt. Tämä tuo turvallisuuden tunnetta”, Kauppinen sanoo.

Hän kertoo, että alusta asti nekin nuoret, jotka eivät suostuneet koulussa pitämään pipoa talvella päässä, vetivät tallin risteyksessä myssyt päähänsä. Tänäkin päivänä tallilla tentataan talvikeleillä, onko ratsastajalla villasukat ja muut säänmukaiset varusteet päällään.

”Kaiken mitä teetän tai toivon, myös perustelen. Olemme keskustelleet nuorten kanssa muun muassa sen, miksi nilkat paljaina ei voi kulkea talvella. Akillesjänne on ratsastuksessa tärkeä, ja se poksahtaa helposti paleltuessaan”, Jokela sanoo.

”Tallin nuorisolla on valtavan hyvä yhteishenki. Esimerkiksi hoitohevosista ei olla mustasukkaisia, vaan nuoret touhuavat hevosten kanssa yhdessä."

Sari Kauppinen oli 19-vuotias, juuri Ypäjältä valmistunut tallimestari perustaessaan vuokratiloihin Tiihalan kylään Kangasalan ratsastustallin. Hämeenkyröön muutettiin 1984. Tänä vuonna hänellä on 40-vuotisjuhlavuosi ratsastuskoulun pitäjänä.

Maalaisjärki ohjenuorana Sata-Hämeen ratsastuskoululla mennään paitsi ihmisten myös hevosten kohtelussa.

”Riittävästi hyvää kuivaheinää ja kokokaura ruokinnan perustana, niillä pysyvät hevosten mahat ja hampaat kunnossa. Ja pitkä tarhausaika, laidunta, sopivasti liikuntaa ja ehdottoman säännölliset rutiinit”, Kauppinen linjaa hevosten perushoidon.

Jokelan mukaan hevosille on myös tärkeää, että niitä kohdellaan kuunnellen ja kiireettömästi.

”Meillä pyritään olemaan läsnä ja opettamaan asiakkaita lukemaan ja käsittelemään hevosta. Tämän päivän aikuisilla tuntuu usein olevan kiire. Ohjaan ratsastajia rauhoittumaan ja keskittymään hevoseen ennen selkään nousemista.”

Rami Marjamäki
Sari Kauppisen TET-harjoittelijat Kaisa Hietaniemi ja Sofia Vatajaniemi pääsivät tallitöiden lomassa ratsastamaan tuntiratsuilla Vilma ja Lumo.

Ratsastajan kehityskaarta lähdetään ratsastuskoululla rakentamaan turvallisuuden ympärille. Jokela toteaa, että on erittäin tärkeää saada ratsastajan oppiminen ja kehitys tapahtumaan perusratsastustaidon hallitsemisen kautta. Erityisesti kommunikointi hevosen kanssa on tärkeää opettaa ratsastajille.

”Esteitä lähdetään ratsastamaan vasta kun perustaidot ovat hallussa. Ratsastus ei saa olla pelkästään itsensä voittamista.”

Äiti nyökyttää tyttärensä sanoille ja kertoo, että 80-luvulta on juuri tässä mielessä tultu pitkä matka ratsastuksen opettamisessa.

”Ennen vanhaan mentiin taitojen ylärajalla, mutta nykyään harjoitellaan taitoja ja tehtäviä rauhassa. Toisaalta turvallisuushakuisuudessakin on menty jossain paikoin jo äärirajoille. Mitään ei saisi tapahtua, vaikka kaikki tietävät, että hevonen on pakoeläin ja harrastuksen riskit sen mukaisia”, Kauppinen sanoo.

Ratsastajana Jokela on käynyt perheen persoonallisen shetlanninponi Ankan järjestämän sisukkuuskoulun.

”Kun lapsena ratsastin Ankalla kentällä, se tuli täysiä portille ja nosti porttilaudan pois niskallaan. Sen jälkeen se ryntäsi lantalaan, pukitti minut sinne ja jatkoi itse matkaa ruohikkoa syömään. Ja tämä toistui useasti. Siihen aikaan ratsastajaksi kasvettiin sisuuntumistyylillä”, Jokela kertoo.

Kauppinen huomauttaa, että neljään vuosikymmeneen mahtuu ratsastuskoulussa lukemattomia ratsastustunteja, hevosia ja ihmisiä.

”Tuntimäärään nähden yllättävän vähän kuitenkin on mitään sattunut”, hän sanoo.

Rami Marjamäki
Salla Jokela ja Sulo aloittavat kautensa tulevana viikonloppuna Tampereella 130-luokalla.

Hevosen sielunelämä kiehtoo Salla Jokelaa. Tuntihevosista tulee hänen mukaansa elämänkumppaneita, kun niihin tutustuu työtoveruuden näkökulmasta.

”Kun valmennan muilla talleilla, haluan yhtä paljon tutustua hevosen sielunelämään kuin ratsastajankin.”

Kauppinen huomauttaa, että ratsukon keskinäinen kemia on asia, joka vaikuttaa kaikilla tasoilla. ”Jos hevosella ja ratsastajalla ei synkkaa, ei ratsastuksestakaan tule mitään. Usein pienillä lapsilla ja erityisratsastajilla on taito keskittyä kontaktiin hevosen kanssa ja silloin hevonenkin on todella rauhallinen ja kiltti.”

Yhtä paljon kuin hevoset, Sari Kauppista motivoivat myös ihmiset tallilla ja hevosten ympärillä.

”Kyllä nämä ovat asiat, jotka auttavat jaksamaan arjessa.”

Ensi tammikuussa 60 vuotta täyttävä Kauppinen tuhahtelee, jos häneltä kysytään eläköitymisestä. Niitä aikeita ei vielä ole, vaikka ratsastuskoulun pito ei tänäkään päivänä tuo uudenkarheaa Mersua kotipihaan.

Joskus hän on heittänyt herjaa siitä, pitäisikö talli muuttaa herkkusienikasvattamoksi. Mutta vakavasti alanvaihto ei ole mielessä käynyt.

”Sitä kyllä mietin, että kun joudun vanhainkotiin, voinko ottaa shettiksen sinne pihalle, vai pitäisikö pärjätä rollaattoriin kiinnitetyn keppihevosen kanssa. En voi kuvitella elämääni ilman hevosia.”

Lue myös:

Vuoden valmentaja luotsaa vikeltäjiä – Lilli Merinen viehättyi vuosia sitten lajin monipuolisuudesta

Ratsastusväki valitsi parhaat: Lilli Merinen on vuoden valmentaja ja Essi Horttanainen ratsastuksenopettaja, Ritva Lampinen palkittiin vuoden teosta

Rami Marjamäki
”Helvi”-varsa (i. Clintissimo Z) syntyi keskosena ja sen ensimmäiset kaksi viikkoa olivat henkiinjäämistaistelua vuorokaudet ympäri. Kuukauden ikäinen tamma on pieni mutta pirteä ja pitää emänsä Juniper Cleopatran kiireisenä. Sari Kauppinen saa jo huokaista.

Sata-Hämeen ratsastuskoulu

  • SRL:n vuoden 2020 jäsentalli
  • Omistaja Sari Kauppinen vastaa hevosten hoidosta ja asiakastyöstä
  • Opettaja Salla Jokela on GP-tason esteratsastaja, opiskelee Master-ratsastuksenopettajaksi ja valmentaa eri talleilla
  • Tallilla käy noin sata tuntiratsastajaa viikoittain
  • Tallilla asuu 22 hevosta, joista kymmenkunta tuntihevosia, loput yksityisiä
  • Perustettu Hämeenkyröön 1984, vuosina 1981-83 Kauppinen piti Kangasalan ratsastustallia
  • Yhteistyötahona Tallitiimi ry., jonka rakennuttama maneesi ja kenttä ovat ratsastuskoululla osittain vuokralla yhdessä parin muun tallin kanssa

MT Hevoset
Lue lisää

Miika Åfelt on harvalukuisten hevoskylväjien sukua – "”Ympärivuotisessa työssä hevonen pysyy parhaiten myös kunnossa"

Heidi Jääskeläisen L.Q.Widde ei ole vielä kohdannut voittajaansa

Juha Keskimaunu kertoo sunnuntain MT Hevoset -ohjelmassa ratamestarin työstä

”Hevonen päivässä, parhaassa kaksi” – Mari Kahilakosken harrastuksessa onnenkivillä ja kimpoilla on iso rooli

MT Hevoset