Hevoset

Rohkeus, nopeus, kuuliaisuus ja ketteryys tekevät valjakkohevosesta menestyjän – Raisa Takkinen ottaa Euroopan kesäkisoista vauhtia lajin MM-kilpaluihin

Kouluratsun liikkeet, estehevosen sydän. Sellainen on hyvä valjakkohevonen, esimerkiksi kouvolalaisen Raisa Takkisen 13-vuotias Kooihuster Harro.
Bine Sierla
Maratonesteellä riittää vauhtia niin että hiekka pöllyää. Raisa, Harro ja Anniina vauhdissa. Groomi tasapainottaa vaunua tiukoissa kaarteissa ja toimii myös tarvittaessa kartturina.

Nelikymppinen Raisa Takkinen on yksi suomalaisen valjakkoajon kansainvälisistä menestyjistä. Heinäkuun lopulla Tanskassa käydyissä PM-kilpailuissa hän sai hopeaa ja pronssia ja jatkoi sieltä kilpailemaan Saksaan. Takkinen vastaa puhelimeen Tanskassa, jonne hän on Saksan kilpailujen jälkeen palannut kahden tähden kilpailuihin, jotka käydään tänä viikonloppuna.

”Saksan kilpailut menivät ihan vihkoon, kun tuli rikkeitä ja miinuspisteitä, mutta kokemusta ja oppia saatiin. Täällä Tanskassa saatiin kouluradalla rikkeetön suoritus ja omilla ennätyspisteillä toinen sija. Siinä apina tippui olkapäältä, kun huomasin, että on mahdollista ajaa ilman virheitä”, Takkinen kertoo.

Viikonlopun kilpailujen jälkeen Takkinen, Harro ja tiimin groomi Anniina Poikela palaavat Suomeen kolmeksi viikoksi lepäämään. Sen jälkeen ovat vuorossa valjakkoajon MM-kilpailut Ranskassa.

”Hyvillä mielin olemme lähdössä MM-kilpailuihin. Poni on kunnossa ja tarkkuusajo on antanut viitteitä, että asiat alkavat toimia paremmin ja kuski pystyy rennommalla mielellä sitä ohjaamaan.”

Valjakkoajo on yksi Suomen Ratsastajainliiton alaisista niin sanotuista pienistä ei-olympialajeista. Takkinen kertoo, että harrastajia on Suomessa toista sataa ja valjakkokilpailijoita viitisenkymmentä.

”Tänä vuonna kilpailuissa on enimmillään nähty noin 40 valjakkoa. Tästä porukasta löytyy useampi MM-mitalisti, eli harrastajamäärään nähden lajissa on hirmu hyvin pärjätty kansainvälisellä tasolla”, Takkinen toteaa.

Hän itse aloitti valjakkokilpailut vuonna 1996 shetlanninponien kanssa ja siirtyi myöhemmin isompiin poneihin ja kilpailee nyt poniyksiköissä viisi vuotta sitten hankkimallaan hollantilaissyntyisellä Welsh part-bred -rotuisella Harrolla.

”Valjakkoajossa viehätti heti lajin äärimmäinen monipuolisuus. Kilpailuissa on kolme erilaista osakoetta, joten hevosen on osattava monia juttuja ja oltava kuuliainen. Harjoittelu on monipuolista, jotta hevosen saa toimimaan avuilla”, Takkinen kertoo.

Valjakkohevosta ohjataan äänellä, ohjalla ja piiskalla, jolla annetaan merkkejä. Ääniavut ovat Takkisen mukaan hyvin tärkeitä ja lajin vaativuus, monipuolisuus ja vaikeus viehättää päivästä toiseen.

”Kun kuski istuu kyydissä ohjat kädessä, on matkaa hevosen suuhun yli kaksi metriä. Signaalien välittämisen hevoselle pitää silti onnistua.”

Takkinen siteeraa suomalaisen valjakkoajon uranuurtaja Ben Simonsénin määritelmää valjakkohevosesta.

”Simonsen on sanonut, että hyvällä valjakkohevosella on kouluhevosen liikkeet ja estehevosen sydän. Eli kun puhutaan kärkikaartista, hevosen on oltava rohkea, hyvin liikkuva, nopea, ketterä ja nöyrä. Valjakkoajoa voi toki harrastaa ja kilpailla monenlaisilla hevosilla ja kylmäverisistäkin löytyy siihen sopivia yksilöitä. MM-kilpailuissa on startattu myös Suomen pienhevosella.”

Yksi ominaisuus on kuitenkin valjakkoajoon ehdoton ei.

”Laiska hevonen ei käy valjakkoajoon, sillä ohjilla on vaikea työntää vauhtia. Hevosella pitää olla luontaista eteenpyrkimystä.”

Harron harjoitusohjelma kotona treenikaudella koostuu paljon kuuliaisuuden, kouluajon, taipuisuuden ja notkeuden harjoittelemisesta. Mielenvirkistykseksi sen kanssa käydään maastoajolenkeillä ja treeniä tehdään paljon myös ohjasajaen. Nopeusharjoittelua poni ei Takkisen mukaan tarvitse, onhan sen sukutaulussa neljännessä polvessa vauhdin antajina englantilaista täysveristä ja arabia.

”Harro on kova tekemään töitä, miellyttämisenhaluinen ja tykkää juosta. Välillä mennään liiankin kovaa, mistä on joskus aiheutunut ongelmia tarkkuusajoon, kun poni kuumeni liikaa. Nyt siihen on kuuliaisuusharjoituksilla saatu avaimia.”

Ensi kuussa Takkinen, Harro ja Poikela suuntaavat poniyksiköiden MM-kilpailuihin Ranskaan. Vastassa on kovia kilpakumppaneita muun muassa Saksasta, Hollannista ja Sveitsistä. Valjakkoajo on Keski-Euroopassa kohtuullisen iso laji.

Kilpaileminen on Raisa Takkiselle luontainen tapa harrastaa hevosia. Hän toteaa, ettei osaa tehdä mitään ilman oikeaa tavoitetta.

”En ole luonteeltani puskakeventelijä. Kilpailuun tähtääminen tekee harrastamiseen säännöllisyyden ja motivaation. Tavoitteita pitää olla. Ne voivat olla kaukanakin, mutta minulle niitä pitää olla.”

Friia Helander
Valjakko Raisa Takkinen − Kooihuster Harro ja groomi Anniina Poikela PM-kilpailuiden kouluradalla Tanskassa heinäkuussa.
MT Hevoset
Lue lisää

Hevonen unohtui luonnon virkistyskäyttöstrategiasta – Ratsastajainliitto valmistelee lausuntoa ympäristöministeriölle

Nuori ratsastaja loukkaantui vakavasti esteratsastuskilpailussa Kirkkonummella

Leena Kalalahti ja Judym valjakkoajon Suomen mestareiksi – häikäisivät ylivoimaisella tuloksella

Ratsastuksen kilpailu- ja valmennustoiminta jatkuu maanantaina – tapahtumajärjestäjä kantaa vastuun koronaturvallisuudesta

MT Hevoset