Hevoset

Menestyväksi kilparatsastajaksi voi tulla myös ilman rikkauksia – SM-mitalisti Miisa Pulkkanen: "Olen oppinut kaikilta hevosilta jotakin"

Kari Salonen

Belgian tähtiratsastaja Gregory Wathelet lähestyy suurta okseria.

Helsinki International Horse Show´hun tullut Miisa Pulkkanen seuraa rataa tarkkaavaisesti. Wathelet on hänen suosikkejaan. ”Tyyliltään kevyt, mutta nopea ratsastaja.”

Pulkkanen on väärällä puolella. Yksi Suomen lupaavimmista esteratsastajanuorista kuuluisi yleisön sijaan kilpailijoiden joukkoon.

Takataskussa on muun muassa nuorten esteratsastuksen SM-hopea.

Hänen ykkösratsunsa Quick Flick on kuitenkin ollut loukkaantuneena keväästä lähtien, eikä toista kisaratsua ole. Se tuntuu välillä vaikealta. "Kilpaileminen on aina ollut minulle se juttu."

Varakkaimmat ratsastajat voivat ostaa itselleen parhaat mahdolliset hevoset. Pulkkanen taas on ottanut kaikki ratsut, jotka on käsiinsä saanut.

“En ole ikinä sanonut kenellekään hevoselle ei. Kaikilta niiltä olen oppinut jotakin.”

Kilparatsastus vaatii rahaa. Belgian esteratsastuksen ykkösnimi Gregory Wathelet on myös esimerkki siitä, että huipulle voi kuitenkin päästä ratsastustaidoilla ja tarmokkuudella, vaikka kultalusikkaa ei suussa olisikaan.

37-vuotiaan Watheletin kotona odottaa sadan hevosen talli ja niiden ympärillä pyörivä oma yritys.

Hänellä on tänä vuonna HIHS:ssä mukanaan parhaan ratsunsa Forlapin lisäksi kaksi muutakin hevosta.

18-vuotiaana Watheletin tilillä oli nolla euroa. Hänellä oli kuitenkin sinnikkyyttä ja kova halu kilpailla.

Wathelet jätti koulun kesken ja omistautui täysin intohimolleen. “Ratsastin 20 hevosta päivässä. Jokaisesta ansaitsin 11–15 euroa. Jatkoin niin kaksi vuotta.”

Sittemmin tahti on helpottanut – ainakin hieman. “Nykyisin en ratsasta kovin paljon, vain 5–8 hevosta päivässä."

Ratsastuksessa voit olla yhtenä päivänä huippu ja seuraavana et yhtään mitään. – Gregory Wathelet

Pulkkanen tietää, että jokainen hevonen voi opettaa ratsastajansa paremmaksi – kun niitä vain osaa kuunnella.

Ja ettei ratsastusmaailmassa kaikki ei ole sitä, miltä päällepäin näyttää.

Hänen tarinansa alkaa kotitallilta Pohjanmaalta. Pulkkasen ensimmäinen oma ratsu Daisy on ”tonnin poni”, nuori ja kokematon kuten ratsastajansakin.

Pulkkanen haaveili kenttäratsastajan urasta, mutta sai usein maistella kentän hiekkaa. He harjoittelivat pienellä kentällä auton valokeilassa, koska valoja ei ollut.

Niinisalossa Daisylla on vauhti päällä ja tyttö löytää itsensä satulan sijaan kuusen oksalta.

Hiljalleen kaksikon yhteistyö kuitenkin kehittyy.

Miisa Pulkkanen osallistui tänä vuonna HIHS:n yleisöstä käsin. Maailmancupin 140-160cm radalla Gregory Wathelet ja Forlap.

Seuraava ratsu on kokeneempi J.N. Jaromic. Sen kanssa Pulkkanen voittaa ponien SM-kultaa kenttäratsastuksessa.

Koulussa ratsastusta ei aina mielletä urheiluksi. Osa kiusaa, mutta Pulkkanen jatkaa rakastamaansa lajia.

14-vuotiaana hän lähtee työharjoitteluun Sebastian Nummisen talliin Ruotsiin.

Ratsastuksessa parasta on, kun hevonen ylittää itsensä. Sen tunteen Pulkkanen on kokenut monta kertaa: hänellä tuntuu olevan kyky saada hevoset puolelleen.

Sellainen tapaus oli esimerkiksi Nummisen tallista löytynyt Bardot. Bardot loukkasi koukistajajänteensä, eikä sen ensin uskottu palaavan kilpailukentille. Toipumisajan vuoksi he eivät ehtineet juuri harjoitella ennen junioreiden SM-kisoja.

Bardot laittoi kisoissa kaiken likoon, ja kaksikko voitti lopulta SM-pronssia.

Toinen unohtumaton hevonen oli Timberland. Se pysähteli ratsastaessa ja saattoi jäädä kisoissa hermostuneena pomppimaan kentän kulmaan.

Kun Timberlandia tarjottiin Pulkkaselle, hän tietysti suostui.

“Sillä oli aluksi aika vaikeaa”, Pulkkanen kuvailee. “Sitten kun Timberlandin kanssa klikkasi, se oli aina taistelemassa puolestani.”

Miika Pulkkasen kotitalli sijaitsee Jalasjärvellä, mutta ykkösratsu Quick Flick asuu maneesitallissa Piikkiössä. Pulkkanen pyrkii saamaan vaikeatkin hevoset puolelleen. "Olen fiilisratsastaja. On oltava oikeassa kohdassa hevoselle kiltti, oikeassa jämäkkä."

Perhe on ollut tukena Pulkkasen uralla: isä on auttanut rakentamaan hevosenkuljetusauton, äiti kulkenut mukana kisamatkoilla. Myös kaksossisko Saana kilpailee.

Välillä on ajettu kisapaikoille kymmeniä tunteja, välillä nukuttu hevosenkuljetusautossa pipot päässä.

”Joskus harmittaa, ettei ole antaa tarvittavia resursseja. Jonkin toisen lajin kanssa olisi päässyt helpommalla”, äiti Pia Pulkkanen sanoo. Hän on itsekin pitkän linjan hevosihminen.

“Ystävät ovat kaikki hevospiireistä. Iltaisin ei ehdi lähteä mihinkään”, Pulkkanen mainitsee.

Se ei kuitenkaan häntä harmita, koska vaivannäkö on tuottanut myös tulosta.

Myös Belgian ratsastajatähti Watheletin perheessä on ratsastajataustaa. Ratsastajaperheeseen syntymisessä on etunsa, Wathelet sanoo. “Voi tutustua oikeisiin ihmisiin ja oppia tuntemaan kuviot jo pienenä.”

Belgian ykkösratsastaja Gregory Wathelet sijoittui ratsunsa Forlapin kanssa HIHS:n maailman­cupissa sijalle 16. Hän voitti Helsingin Grand Prixin vuonna 2013.

Oslo World Cupissa Wathelet oli tänä vuonna neljäs, Helsingin maailmancupissa kuudestoista.

Esteratsastuksessa pelataan jatkuvasti upporikasta ja rutiköyhää, hän muistuttaa.

”Jos olet tenniksessä huippu, olet huippu. Ratsastuksessa voit olla yhtenä päivänä huippu ja seuraavana et yhtään mitään.”

Mitä hän sitten sanoisi huippuratsastajaksi havitteleville, joilla ei ole varaa ostaa huippuhevosia? “Sinun täytyy olla vahva ihminen ja panostaa lajiin 100-prosenttisesti. Tarvitaan myös neuvokkuutta.”

Suomessa asiat ovat hieman monimutkaisempia, Wathelet arvelee.

Täällä hevosten kasvatus ei ole bisnestä, kuten Belgiassa, ja matka maailman kilpakentille on pidempi.

Pulkkasen nykyinen ykkösratsu Quick Flick on puoliksi hänen, puoliksi hänen sponsorinsa Mikko Aartion omistuksessa. "Hän on junnuvuosista lähtien ollut paljon tukenani."

Päivätöistä Elixian lapsiparkista Pulkkanen tienaa sen verran, että Quick Flickin kulut saa maksettua.

Lähes kaikki huippuratsastajat suuntaavat Suomesta ennen pitkää Keski-Eurooppaan. Sinne lähtee todennäköisesti myös Pulkkanen.

Esimerkiksi Ranskassa ja Saksassa lajin arvostus on korkealla. “Keski-Euroopassa miesratsastajat ovat isoja staroja”, Pulkkanen kertoo.

Maine on Watheletille tuttua. Hänet tunnetaan maailmalla erityisesti vauhdikkaista uusintaradoistaan. Watheletista tuli mediasensaatio vuonna 2014 miehen hypättyä puhtaan radan Qatarissa, vaikka hänen ratsunsa Condradin suitset putosivat päästä neljänneksi viimeisellä esteellä.

Myös kyky kouluttaa nuoria hevosia huipputasolle on auttanut miestä urallaan eteenpäin.

Toisaalta kun muut ovat pystyneet haalimaan huippuratsuja, Wathelet on välillä joutunut myymään parhaita hevosiaan rahoittaakseen kilpailemista. Muiden kadehtimista hän ei silti ymmärrä.

“Teen asiat omalla tavallani. Mielestäni olen hyvin onnekas.”

Haasteista voi olla myös hyötyä. Jalasjärven kotitallin vaatimattomat puitteet ovat osaltaan vahvistaneet luottamusta Pulkkasen ja hänen hevostensa välillä.

“Hevoset ovat joutuneet lähtemään kanssani hämärällä tarpomaan lumihankeen. Olen itse ruokkinut ja hoitanut ne. Vaikka se on ollut myös rankkaa, se on auttanut luomaan suhdetta hevosiini.”

Kari Salonen
20-vuotias Pulkkanen on voittanut mm. junioreiden esteratsastuksen SM-hopean vuonna 2013, nuorten SM-hopean vuonna 2016 ja junioreiden PM-hopean vuonna 2015.
MT Hevoset
Lue lisää

John Antellilla on tähtäin korkealla – "Kansainvälisten kisojen puuttuminen tänä vuonna harmittaa todella paljon"

Raskauden mittainen kisatauko ei huoleta Anna-Julia Kontiota – "voin oppia ratsastajana tästäkin ajasta"

Tuhansia ajokilometrejä ja hevosesta huolehtimista yön pikkutunneille – Groomit ovat ratsastusurheilun kulissien tähtiä

Hevosmiestaito vie huipulle – "Jatkuvuus ei voi perustua siihen, että ostaa itselleen aina valmiin ratsun"

MT Hevoset