Hevoset

Pesäpalloileva Pohjolan perhe hurahti ravihevosiin – "Päivä päivältä opitaan lisää"

Urheilutausta on opettanut, että onnistumisien väliin tulee huonojakin päiviä.
Antti Savolainen
Pasi Pohjola on ajanut kilpaa vain parikymmentä starttia. "Parempi antaa hevosille kunnon mahdollisuus ja antaa ammattilaisten ajaa. Heillä on siihen rutiini ja lapsesta asti opittu taito. Se on vähän sama asia kuin pesäpallossa näen itse vieläkin lyöjän jalkojen asennosta, että mihin hän lyö."

Pasi Pohjola pelasi vuosina 1988–2007 lähes 400 runkosarjan ottelua superpesiksessä ja SM-sarjassa. Mailan ja räpylän sijaan hän tarttuu nykyään ravihevosen ohjiin.

"Harrastuksena me on tätä yritetty pitää, mutta välillä tämä kyllä tuntuu puolipäivätyöltä", vuoden pesäpalloilijaksi 1997 valittu mies sanoo.

Me käsittää vaimo Anne Pohjolan, joka pelasi hänkin pesäpalloa ja kilpaili koiravaljakoilla, sekä heidän tyttärensä Laura Pohjolan, joka pelaa tulevallakin kaudella superpesistä Rauman Ferassa.

Perheellä on kymmenen karsinapaikan talli lähellä Muhoksen kirkonkylää Pasi Pohjolan kummisedän maatilalla. Omia kilpahevosia, siitostammoja ja varsoja on yhteensä seitsemän.

Raviharrastus sai alkukipinän, kun perheen tyttäret kävivät 2000-luvun alkuvuosina läheisellä Pohjolakodin tallilla valmentaneen Petri Ojanperän luona hoitamassa hevosia. Siellä heräsi myös Pasin mielenkiinto.

"Sitä kautta meille tuli ensimmäinen oma hevonen, Coco Adorable. Ei mennyt kauaa, kun minulla ja Pasilla oli jo vähän kiistaa, että kumpi sillä saa ajaa aina seuraavana päivänä", Anne Pohjola muistelee hymyillen.

Tällä hetkellä kilpailevia hevosia on kolme ja yksi kolmevuotiaaksi kääntyvä varsa. Ne ovat kaikki omia kasvatteja, Vilma Rigaksen varsoja. Pohjolat valmentavat, hoitavat ja kengittävät hevosensa itse.

"Olemme uskaltaneet kysyä herkästi neuvoja muilta ja kysymme niitä edelleen. Varsinkin Ojanperän Petri, Kalajan Tapio ja Jaaran Mauri ovat auttaneet todella paljon. Päivä päivältä opitaan itsekin lisää", Pasi Pohjola kertoo.

"Ihmiset tämän lajin parissa tietävät, miten hankalaa pärjääminen on. Varmaan siksi vastakkainasettelua ei ole kuin starttien aikana", Laura Pohjola sanoo.

Tallin hevoset ovat menestyneet kilpailuissa varsin mukavasti viimeisimmät neljä vuotta. Luonnollisesti matkan varrelle on mahtunut myös vastoinkäymisiä.

"Koko perheellä on kova urheilutausta. Tiedämme, että välillä tulee huonojakin päiviä myös hevosten kanssa. Silloin on vaan löydettävä ne tikapuut, joita myöten taas noustaan ylöspäin. Se kuuluu urheiluun", Pasi Pohjola muistuttaa.

"Urheillessa on oppinut miettimään kokonaiskuvaa, kaikki ei kaadu yhteen epäonnistumiseen. Lisäksi on tärkeää olla rehellinen: samoin kuin ihmisissä, niin kaikista hevosista ei vaan tule urheilijaa", Laura Pohjola huomauttaa.

"Ja tietysti pohjalla on oltava rakkaus eläimiin, muuten ei jaksaisi herätä talliin joka aamu kello 4.20", Anne Pohjola täydentää.

Pohjolan perhe pääsee treenaamaan hevosiaan hyvissä olosuhteissa. Pohjolakodin ravirata on 500 metrin päässä ja siitä 200 metriä eteenpäin löytyy 1,5 kilometrin mittainen hiittisuora. Talvella voi myös ajaa vetoja mäkeen.

Kun varsa on opetettu ajolle, sillä aletaan ajaa radalla joka toinen päivä. Kaksivuotiaana siirrytään vetojen ajamiseen suoralla.

"Meidän ajatusmalli on, että junnuille pitää aluksi saada riittävä määrä toistoja aivan samalla lailla kuin muussakin urheilussa. Tehoja haetaan sitten myöhemmin", Pasi Pohjola sanoo.

Aikuisilla kilpahevosilla ajetaan vetoja kahdesti viikossa. Aluksi niitä lämmitetään radalla neljästä viiteen kierrosta ja varsinainen treeni käsittää keleistä ja starteista riippuen neljä–kuusi 700 metrin vetoa. Vauhdit ovat 1.30–1.40 välillä.

Työnjako on selvä. Anne vastaa ruokinnasta ja hoidosta, Pasi puolestaan ajamisesta. Laura hieroo ja ajaa hevosia.

"Terveyttä ja hevosten yleisilmettä seurataan tosi tarkasti", Anne Pohjola kertoo.

Ruokinta perustuu hyvään kuivaan heinään, joka saadaan omilta pelloilta.

"Siitä olen tarkka, että varsinkin kovempien kilpailureissujen päälle hevosille annetaan kyllä heinää, mutta parin päivän ajan vähemmän täydennysrehuja. Uskon, että sillä tavalla hevosten mahat pysyvät paremmassa kunnossa", Anne sanoo.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Even perheen yhteinen ratkaisu: valmennus pysyy harrastuksena – keskitytään omiin kasvatteihin

Suviseuroja ei enää ensi vuoden jälkeen järjestetä pelloilla – jatkossa kokoonnutaan lentokentillä

Vanhoillislestadiolaisten Suviseurat alkaa tänään Muhoksella