Hevoset

Vuoden hevosenhoitaja tavoittelee hevosen parasta – "hevosen koko olemus muuttuu ravipäivänä"

Hevoset 23.02.2019 Vermo

Jenna Leskiranta herää varhain alkavaan työpäiväänsä lähes aina hyvillä mielin. Katso MT:n ravilähetys kanavalta 26 klo 15:15!


Sanne Katainen
Vuoden Hevosenhoitaja Jenna Leskiranta herää varhain alkavaan työpäiväänsä lähes aina hyvillä mielin. Kuvassa hoidettavana ravuri No Vice eli "Käppis".

Paras kannustin hevosammattilaisen elämässä on hyvinvoiva hevonen.

”Hevosesta näkee selvästi, kun se voi hyvin. Jos se myös suorittaa hyvin, silloin tietää tehneensä jotain oikein”, sanoo Vuoden 2018 hevosenhoitajana palkittu espoolainen Jenna Leskiranta.

Hän korostaa, että hevoset juoksevat omasta halustaan. Isoa eläintä ei voi ihminen pakottaa.

”Hyvän kilpahevosen koko olemus muuttuu, kun se tajuaa, että on ravipäivä. Sitä on mieluista katsoa.”

Pietarsaaressa varttunut Leskiranta on hoitanut hevosia ammatikseen 11 vuotta. Taloushallinnon tradenomin töitä hän ei ole tehnyt päivääkään.

”Hevosten kanssa työskentely oli minulle nuoresta rakas harrastus. Oli aina haave, että voisin koettaa tätä työksi. Jos ei onnistuisi, sitten on myös muuhun koulutus.”

Puolet työvuosista on kulunut Tom Erikssonin palveluksessa. Lisäksi hän on työskennellyt Forssassa Tapio Mäki-Tulokkaalla sekä Uudessakaarlepyyssä Nina Hansenilla ja Mikael Östmanilla.

Eriksson ja Leskiranta tekevät Vermon ratatallilla työtä pääosin kaksin.

Kuudelta alkavien aamurutiinien jälkeen hevoset ajetaan yhdessä. Työnjako on hioutunut: kumpikin tekee kaikkea.

”Tomppa lukee hevosta hyvin. Hän pohtii jatkuvasti, mitä kunkin kanssa voisi vielä parantaa”, kuvaa apuvalmentaja treenaria.

Eriksson myöntää olevansa tarkka. Se vaatii työntekijältäkin paljon.

Luotettavuus on hänen mukaansa Leskirannan paras ominaisuus. Työssä, jossa rutiinit toistuvat näennäisen samanlaisina päivittäin, tarvitaan huolellisuutta ja sitkeyttä.

”Kun olemme paljon kahden, pitää myös pystyä puhumaan kaikista asioista”, lisää Eriksson.

”Ylipäätään tämä on yhteispeliä, jossa ovat lisäksi eläinlääkäri ja vakio-ohjastaja Hannu Torvinen”, jatkaa Leskiranta.

Valmentaja sai tietää työntekijänsä ehdokkuudesta vuoden hevosenhoitajaksi loppusyksyllä, kun Suomen ravivalmentajat ry kyseli häneltä mielipidettä asiaan.

”Vuoden parhaan palkinto on loistava juttu. Se kannustaa meitä kaikkia”, Tom Eriksson sulaa hymyyn.

Takana oli paitsi tämän maine huolellisena ammattilaisena myös viime kesän poikkeustilanne. Olkapäävamma vei miehen sairauslomalle 12 viikoksi.

Valmentaja kävi toki lähes päivittäin tallilla, mutta käytännön toteutus kasautui apuvalmentajalle.

Naapuritallien ja muun tukiverkoston tuella selvittiin, Jenna Leskiranta tähdentää.

”Tapaus osoitti, kuinka hyvä henki täällä Vermossa on. Saimme paljon apua.”

Palkitulle itselleen valinta tuli puskista.

”Ajattelin aina, että ne on niiden superhevosten hoitajat, jotka saavat palkintoja. Mutta meidän hevoset eivät ole kilpailleet huipulla.”

Tunnustus lämmittää, kun työ itsessään on fyysistä ja päivät pitkiä.

”Koen olevani etuoikeutettu, että saan tehdä sitä, mitä eniten haluan. Harvemmin harmittaa lähteä aamulla töihin.”

Ratatalli rentouttaa osan hevosista

Tom Eriksson huomasi jo aikanaan valmentaessaan Forssan raviradalla, kuinka hevonen reagoi, kun sitä ajoi kilpailupäivää seuraavana aamuna radalla palauttavaa käyntiä.

”Moni hevonen rauhoittui, kun se oivalsi, ettei aina juosta kilpaa.”

Myös matkustaminen raveihin on useille hevosille stressiä aiheuttava rasitus.

Hevosen psyykelle rauhallinen ympäristö ja turvalliset rutiinit ovat kaiken perusta. Luonnollisesti on niitäkin hevosia, jotka nimenomaan stressaavat rataympäristössä tai isolla tallilla. Niille pienempi talli voi olla paras.

Radalla ravipäivistäkin tulee hevosille rutiinia. Ne kuulevat kilpailun äänet ja naapurikarsinoista valjastetaan hevosia radalle. Silti itse ei tarvitse kilpailla joka kerran.

Uransa parhaimpiin suorituksiin tänä talvena syttynyt 10-vuotias Stardust Fibber on esimerkki.

”Se jännitti ennen kuljetuksia niin paljon, mutta täällä se on kuin uudesti syntynyt. Kaikki energia jää harjoiteluun ja kilpailemiseen”, kuvaa Jenna Leskiranta.

Hevosten hyvinvointi on yksi syistä, miksi Eriksson keskitti toimintansa Vermoon reilut kaksi vuotta sitten. Maan pääradalla ravataan joka keskiviikko ja lisäksi noin kerran kuussa viikonloppuna.

”Omistajalle ei kerry kuljettamisesta kustannuksia. Ja meitä itseämme helpottaa, kun ei ole ravireissuja työpäivän päälle”, Leskiranta lisää.

Kannattavuus onkin laskettava nykyisin tarkkaan.

Tom Erikssonilla oli viime vuosikymmenellä Vihdin Haimoossa parhaimmillaan noin 70 hevosta ja työntekijöitäkin toistakymmentä.

"Jos vertaa tätä työtä kymmenen vuoden takaiseen, niin se, mitä voit hevosen valmennuksesta laskuttaa, ei ole juurikaan noussut. Sen sijaan kustannukset ovat kohonneet."

MT:n Ravilauantai jälleen tänään kanavapaikalla 26 klo 15:15 alkaen.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT