Hevoset

Haastavuus on kirurgin ammatin ilo ja rasite – oli potilas minkä kokoinen tahansa

Heidi Tapio on hevoskirurgian harvoja ammattilaisia Suomessa ja ensimmäinen, joka on suorittanut eurooppalaisen hevoskirurgian erikoispätevyyden kotimaassa.
Sanne Katainen
Kliininen kirurgin työ vaatii rutiinia. "Haluan kehittyä ja siksi ennen kaikkea tehdä tätä työtä säännöllisesti", Heidi Tapio sanoo. Puoliveritamma Mint L tuli Tapion asiakkaaksi Equivetin klinikalle Vermoon irtopalatähystykseen.

"Onnistuminen tulee siitä, että toimenpide hoituu hyvin ja sujuvasti. Silloin yleensä potilaan paraneminenkin on sujuvaa."

Näin kuvaa ammattiaan hevoskirurgi Heidi Tapio.

Hän on ensimmäisenä suorittanut alan kansainvälisen erikoistumistutkinnon Suomesta käsin. Ammatti on kaikkiaan yhä harvinainen, vaikka eläinlääketieteen osaamisen edistys on lisännyt leikkaushoidon mahdollisuutta.

Ammatin suuri ilo mutta myös sen haaste on nopeus. Ennen kirurgiaa tehdään suunnitelma, ja yleensä leikkaus sujuu sen mukaan. Ongelmien sattuessa pitää kuitenkin osata sopeutua ja pystyä jatkamaan työskentelyä.

Epävarmuuttakin pitää sietää. Jos leikkauksessa jokin menee pieleen, siitä voi seurata hevoselle isojakin ongelmia.

"Silloin auttaa, että puhuu sen jälkikäteen objektiivisesti läpi. Ei jää vellomaan, vaan katsoo, mitä olisi pitänyt tehdä toisin", Heidi Tapio valottaa.

"Joskus tietoa siitä ei löydy. Ymmärtää, että niillä tiedoilla, jotka ennen toimenpidettä oli, tekisi ihan saman ratkaisun. Valitettavasti se ei tee oloa yhtään paremmaksi."

Pettymyksiä ovat tilanteet, joissa hevoselle on tullut jälkikäteen komplikaatioita. Ne voivat liittyä myös sairauteen itseensä, mutta joka kerran ne harmittavat ammattilaista.

Hevosen sairastumisista varsinkin ähkyt ovat vaikeita. On toimittava yhtä aikaa huolellisesti ja nopeasti. Asetelma on: "teet mitä voidaan, mutta eläin on isossa riskissä kuolla, jos ei tehdä mitään."

Ähkykirurgia on fyysisesti raskasta ja usein toimenpide vielä tapahtuu yöllä.

"Mutta myös palaute on välitön. Hevonen on tosi kipeä. Kun aamulla menee katsomaan sitä ja se on ainakin puolityytyväisenä karsinassa, tulee hyvä mieli."

Valvomiseen joutuukin työssä tottumaan. Tapio päivystää Viikissä Yliopistollisessa hevossairaalassa yhden yön viikossa ja yhden viikonlopun kuukaudessa.

"Vaikka en ole kovin vanha, huomaan, että valvomisesta toipuminen kestää kauemmin kuin valmistuttuani 12 vuotta sitten", hän pohtii.

"Kun tekee yötyötä, alkaa tunnistaa tietyt asiat, jotka liittyvät valvomiseen. Esimerkiksi sen, jos on vähän kärttyinen."

Heidi Tapio myös ottaa ortopedinä ja kirurgina vastaan potilaita Vermossa Equivetin klinikalla. Jalkojen ongelmien selvittäminen ja hoito on hänelle tärkeää ammatillisesti. Se tuo päiviin myös vaihtelua.

”Jos näkyy, että hevonen ontuu, voi tehdä diagnostisia puudutuksia ja kuvantamista.”

Käytännössä se tarkoittaa ultraääntä tai röntgeniä. Hevosten ainoa magneettitutkimuslaite on käytössä Viikissä. Hyvinkäältä taas löytyy ainoa skinttigrafia, jolla voidaan paikantaa radioaktiivisen merkkiaineen avulla luuston ja nivelten vauriokohtia.

Hevonen on monta kertaa ihmistä isompi ja pakoeläimenä reaktioissaan äärimmäisen nopea. Ihmisten turvallisuus on työssä numero yksi, hevosen tulee heti perään.

"Klinikalla hevonen on vieraassa paikassa. Se voi käyttäytyä arvaamattomasti, vaikka sille olisi annettu rahoitusainetta", Tapio huomauttaa.

Nukutusaineen alkaessa vaikuttaa eläin ei voi kontrolloida, mihin suuntaan se kaatuu. Hevosta on siksi tuettava.

"Ontumatutkimuksissa puudutukset tehdään usein rauhoittamattomalle hevoselle. Silloin pitää yrittää lukea tilannetta, ettei tule potkituksi."

Heidi Tapio arvioi päässeensä yleisesti ottaen vähin vaurioin. Vain kerran ähkypotilaan jo herätessä olisi voinut käydä pahemminkin.

Saatuaan eläinlääkärin oikeudet Tapio teki aluksi kunnan eläinlääkärin sijaisuuksia ja praktiikkaa.

”Jo opintojen loppuvaiheessa heräsi ajatus, että haluaisin tehdä kansainvälisen erikoistumisen. Myös kirurgia on kiinnostanut minua aina”, hän kertoo.

Erikoistuminen hevoskirurgiaan toi elämään myös puolison. Louis Alfonso Gracia Calvo on Helsingin Viikissä toimivan Yliopistollisen hevossairaalan pääkirurgi.

Pariskunta tapasi, kun Gracia Calvo oli ensimmäistä työrupeamaansa Helsingissä ja Tapio aloitti kotimaisia kirurgian ja ortopedian erikoisopintojaan.

Väliin mies työskenteli Espanjassa suorittaen samalla hevoskirurgian diplomiaan. Kun Heidi Tapio suoritti suomalaista erikoistumistaan, hän pystyi tekemään sen osaksi Espanjassa.

Onko mielessä työskentely maailmalla?

”Hevoskirurgian kansainvälinen tutkinto avaa meille toki ovia myös ulkomaille, eikä diplomin haltijoita ei ole vielä hirveästi. Mutta hyville klinikoille on kova kilpailu”, Tapio sanoo.

Työn ja arjen välisen rajan vetäminen on väliin väkisinkin vaikeaa kahden työhönsä innostuksella suhtautuvan eläinlääkärin kodissa.

"Meillä on tehty tietoinen päätös, että tietyn verran puhutaan. Mutta sitten yritetään myös erottaa vapaa-aika", Tapio kuvaa.

"On toki kiva, kun toinen tajuaa ammatin tilanteet. Sen jos stressaa jostain ja miltä tuntuu, kun on päivystänyt ja väsyttää."

Vaikeista tapauksista on tärkeäkin puhua joko puolison tai muiden kollegoiden kanssa, jottei asia jää vaivaamaan. Lisäksi vaikeisiin tapauksiin voi valmistautua pohtimalla osaksi yhdessä.

Parasta työssä on sen monipuolisuus.

"Mukavaa on, että koko ajan voi oppia uutta. Ja tietysti se, että työtä tehdään eläinten kanssa. Kiireen keskelläkin pitää osata myös vähän hidastaa ja ottaa eläin huomioon", Tapio summaa.

Huonointa on sen sitovuus. Erikoistuneelta ammattilaiselta kysytään kesken vapaa-ajankin ammattiapua.

"Välillä se toki stressaa, kun on niin haastavaa. On tilanteita, jotka menevät niin kuin menevät, vaikka itse olisi halunnut menevän toisin. Mutta juuri siksi tästä myös tykkään."

Lue myös: Katso kuvasarja hevosen irtopalaleikkauksesta

Välillä se toki stressaa, kun on niin haastavaa.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Hevoskirurgin työssä yhdistyvät rohkeus ja harkitsevuus – olisiko sinusta tähän ammattiin?

Katso ainutlaatuinen kuvasarja: Näin työskentelee hevoskirurgi

Yliopistollisesta hevossairaalasta löytyi kolme MRSA-tartuntaa – tehostetut varotoimet otettu käyttöön