Hevoset

Poniraveissa parasta on kaikki – "Poni hoidetaan yhtä hyvin, tuli sitten voitto tai hylkäys"

Pöytyäläisen Viivi Mäki-Jaakkolan, 14, mielestä poniraviharrastuksessa tärkeintä on hyvän hengen säilyttäminen.
Suvi Hakkarainen
Raviurheilu ja ponien kanssa tekeminen kasvattavat pinnaa, uskoo nuori raviurheilija Viivi Mäki-Jaakkola.

Ponit ja poniraviurheilu on Viivi Mäki-Jaakkolan ainoa harrastus, eikä ihme. Koulunkäynnin ohella neljän ponin hoitaminen ja kahden treenaaminen vie päivästä tunteja, kisamatkat siihen vielä päälle.

Kesäaikaan ja koulutyön ulkopuolella hieman helpottaa, mutta pimeänä talvi-iltana vaatii sisua, että jaksaa ajaa treenilenkit kärryyn kiinnitetyn valon kajossa.

"Valmentaminen on mukavaa, samoin kilpaileminen sekä tietenkin se, jos saa poninsa sellaiseen kuntoon, että se voittaa. Ei minua mikään muu harrastus kiinnosta kuin ponit ja hevoset. Olen saanut ravien parista myös tosi paljon kavereita."

A-ponien montén Suomen mestaruuden Saphira-ponilla ottanut, tänä vuonna vuoden ponimontéohjastajaksikin valittu Mäki-Jaakkola asuu Pöytyällä. Kotitallissa asuu ravihevosia ja -poneja kaikkiaan seitsemän.

Syksyllä peruskoulun kahdeksannen luokan aloittava nuori hoitaa neljää ponia, joista tällä hetkellä kisatreenissä on kaksi. Toinen on Toivo Lehtosen Flipper Aria ja toinen oma tamma Saphira, jolla Mäki-Jaakkola on siis niittänyt menestystä.

"Tämän kesän tavoitteena on uusia montén SM ja päästä osallistumaan Kuninkuusraveihin. Olen kilpaillut Kuninkuusraveissa kahdesti aikaisemmin, ja niissä on superhyvä tunnelma ja henki. Yhteishenki on korkealla kaikkien kesken, yleisön ja muiden kilpailijoiden. Ei missään muussa kilpailussa ole vastaavaa."

Viivi Mäki-Jaakkola sanoo olevansa kilpailijana kova jännittämään ennen starttia, mutta lähdön tapahduttua jännittäminen unohtuu.

"Yritän aina ajaa muut kilpailijat huomioiden. En jää eteen, jos joku pääsee selvästi kovempaa. Joskus jotkut ponit vain ovat niin ylivoimaisia, etteivät muut voi mitään."

Usein tamma Saphira on ollut se, joka on ylivoimainen. Poni ei kuitenkaan ole mikään kone. Se tuntuu toimivan parhaiten selästä.

"Kärryt perässä se kuumenee vähän liikaa. Silloin kisa saattaa mennä laukkailuksi. Montéssa se toimii paremmin. Treenaan sitä kotona pääasiassa kärryiltä, sillä haluan säästää ponin jalkoja."

Poniraviurheilijoilta kysytään usein, aikovatko he jatkaa lajissa iän myötä isompien hevosten parissa. koko Mäki-Jaakkolan perhe on tavalla tai toisella mukana raviurheilussa, joten tavan otaksuisi jatkuvan.

Viivi Mäki-Jaakkola ei silti vielä tulevia mieti.

"Haluan pärjätä ponien kanssa nyt ensin niin pitkälle kuin voi. Pian kasvan Saphiralle liian pitkäksi montéen, joten tämä vuosi pitää kisata tosissaan."

Raviurheilu ja ponien kanssa tekeminen kasvattavat pinnaa, uskoo nuori raviurheilija.

"Poni hoidetaan yhtä hyvin, tuli sitten voitto tai hylkäys. Se pitää kaikkien aina muistaa."

Pöytyältä Viivi Mäki-Jaakkola kulkee raveihin pääasiassa Turkuun ja Kokemäelle. Molempiin on tunnin ajomatka.

"Viimeksi olin Killerillä, minne ajettiin kolme tuntia. On se jo aika väsyttävä matka."

Viivi Mäki-Jaakkola hämmentyy, kun häneltä kysyy mikä on poniraviurheilussa pahinta. Huonoja puolia ei oikein tule mieleen. Ajoittain esiintyvän kiusaamisen hän lopettaisi mieluusti tykkänään.

"Joskus on sellaista, että haukutaan vaikka netissä jonkun ponia laiskaksi tai muuta. Kaikkien pitäisi kannustaa muita kilpailijoita, ei ilkeillä."

Uutinen on ilmestynyt Kuninkuusravien erikoisliitteessä, Kunkkarikatalookissa (MT 3.7.).

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Poniravit yhä useamman pojan suosiossa – ensimmäinen vain pojille suunnattu ajolupakurssi järjestettiin tänä vuonna

Kasvattaja vaalii monipuolista perimää: "Suomenhevosella on aina arvoa"

Kuninkuuskisojen konkari tähyää kotikisoihin: "Kunkkarien henkeä kannattaa vaalia"