Hevoset

Katso video: Satu Juntunen hieroo työkseen hevosia

Satu Juntunen on kokeillut myös muita töitä, mutta palannut aina hevosten pariin. Nyt hän hieroo hevosia ympäri Suomea.
Antti Savolainen

Satu Juntunen nauraa olevansa sukunsa musta lammas, sillä hän on ainut hevosista kiinnostunut. Iisalmessa lapsuutensa viettänyt Juntunen aloitti hevosharrastuksen ratsastustunneilta kymmenvuotiaana. Sen jälkeen hevoset ovat vieneet häntä ympäri maailmaa, tarjonneet työtä ja elämäntavan.

”Muutaman ratsastusvuoden jälkeen siirryin ravureiden pariin. Siinä tuli realiteetit vastaan, sillä rahat eivät riittäneet sellaiseen ratsuun, jolla olisi voinut kilpailla tosissaan.”

Ravurit imaisivat Juntusen varsin tehokkaasti hevosalalle. Hevosenhoitajaksi hän valmistui Ypäjältä 2001 ja ravivalmentajaksi Kaustiselta 2002.

”Olen kokeillut joskus muun muassa lähihoitajan töitä ja ajanut puhallusvilla-kuormuria, mutta eivät ne vaan tuntuneet minun töiltä.”

Juntunen työskenteli ravitalleilla toista kymmentä vuotta hevosenhoitajana, pisimpään Tapio Perttusella.

”Kroppa ei oikein enää kestänyt täysipäiväistä hevosenhoitajan työtä. Olin neljä vuotta Veljekset Wahlstenin varastolla. Se oli tosi hyvä työpaikka, mutta kaipasin hevoshommiin.”

Ratkaisuksi löytyi hevoshierojaksi opiskelu koulutuskeskus Salpauksessa. Hierojan paperit olivat kädessä 2015 ja työmaa löytyi Kangasalan Hevosklinikalta. Siellä työskenteli maankuulu hevoshieroja Tuula Pursiainen, jolta Juntunen sai arvokasta oppia työssään.

Tämän vuoden toukokuussa Juntunen saapui Mäntyharjulle. Hevoset ovat Sari Torniaisen tallissa.

”Tuula lopetti klinikalla ja tuntui, että voisin kokeilla omaa yritystoimintaa jossain muuallakin. Ajattelin, että täällä Savossa riittää asiakkaita. Kuljen laajalla säteellä hieromassa, periaatteessa missä vaan, jos vain hierottavia riittää.”

Raviurheilua Juntunen harrastaa kahden suomenhevosen voimin. Valiojuoksija Sähköäijä kilpailee hyvällä menestyksellä 75-sarjoissa ja Sirpsakka kuuluu 4-vuotiaiden tammojen parhaimmistoon reilun 11 000 euron voittosummallaan.

”Minulla on se periaate, että hevosten pitää olla hyvässä kunnossa, ennen kuin niillä tullaan kilpailuihin. Niiden pitää jaksaa kantaa itsensä maaliin asti.”

Juntunen ajaa niillä vetoja kahdesti viikossa ja kolmena–neljänä päivänä kävelyä reen edessä tai ratsastaa.

”Vedoissa vauhti on kahden minuutin luokkaa. Täällä pystyy ajamaan 700 metrin vetoja. Kerrallaan ajan yleensä kuutta–kahdeksaa vetoa.”

Hevosia työkseen hierova Satu Juntunen ei halua lähteä yleistämään, mistä kohtaa hevoset tavallisesti vaivaantuvat. Jokaisella hevosella on omat ongelmansa. Hän huomauttaa, että mieluummin pitäisi hoitaa itse syytä kuin seurausta. Esimerkiksi jumittava selkä voi olla seurausta jalkojen ongelmista ja heikkouksista.

”Jos nyt lajityypillisiä ongelmia ajattelee suuntaa antavasti, niin aika usein ravureilla oireilevat oikea takajalka ja vasen lapa. Kun ajatellaan, miten ravurit juoksevat radalla, niin noiden paikkojen kipeytyminen on aika luonnollista.”

Ratsastuksessa rasitus kohdistuu eri tavalla.

”Siinä vaikuttavat satulan sopivuus ja ratsastajan vinous jopa yllättävän paljon. Aika usein estehevosilla kipeytyy etupää, kun esteeltä alas tullessa etujalkoihin kohdistuu iso rasitus. Kouluratsuilla taas takaosa on kovilla, kun ne työskentelevät koottuna takajalkojensa päällä.”

Juntunen kertoo, että hevoset suhtautuvat hieromiseen yleensä hyvin. Joskus hevoselle joutuu kertomaan, että hieronta on hyvä juttu.

”Yhdestä viiteen kertaan kun on hierottu, niin hevonen on yleensä ihan sinut sen kanssa.”

”Uuden hevosen katson ensi silmämääräisesti läpi. Sen jälkeen palpoin eli tunnustelen hevosen läpi.”

Hierottavissa hevosissa on eroja, kuten ihmisissäkin.

”Toiset näyttävät kivun herkemmin ja toiset eivät näytä kipua oikeastaan ollenkaan.”

Hän muistuttaa, että hierojalla riittää aina opittavaa.

”Tahtoo olla, että kun luulet tietäväsi jotain, niin tulee se poikkeus joka vahvistaa säännön...”

Juttua päivitetty 4.10. kello 13.32. Vaihdettu opiskelupaikkakunnat oikeiksi.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

TalkKari: Anne Kankaan tallilla panostetaan lihashuoltoon: hierontaa, kylmähoitoa, laseria ja muita käsittelyjä

Suomenhevosen geneettinen tutkimus tuotti yllätyksen, jota ei ole löytynyt mistään muusta nykyisestä kesyhevosrodusta

Markku Lumiaho kasvattaa suomenhevosia, joita ei tarvitse enää erikseen markkinoida: ”Jos ei satsaa, ei pärjää”