LUE NÄKÖISLEHTI: Postin lakon vuoksi kaikki MT:n artikkelit ja näköislehti luettavissa vapaasti
Hevoset

Kentuckylaiset hevoskasvattajat kehuvat suomalaisia: "Meidän porukkamme teki paremman homman kuin ammattilaiset"

Amerikkalaiskasvattajien kestävä Suomi-suhde perustuu Salpauksen kouluttamiin hevosenhoitajiin. Jopa kolmannes maailmankuulun siittolan työntekijöistä on huutokauppakaudella Suomesta.
Esko Jämsä
Steve ja Cindy Stewart vierailivat viime viikonloppuna Espoon Vermossa, jossa ravattiin 4-vuotiaiden EM-kisa. Matka oli säännöllisesti Euroopassa vierailevalle pariskunnalle kolmas, joka suuntautui Suomeen.

Kentuckylaisilla hevoskasvattajilla Steve ja Cindy Stewartilla on omien sanojensa mukaan "kestävä suhde" Suomeen.

He muistelevat ensivierailun osuneen samoihin aikoihin kuin he aloittivat nykyisen Hunterton Farm -siittolan pidon kuuluisan Stone Creek -siittolan paikalla eli noin vuonna 1996.

Yhteys syntyi Martti Ala-Seppälän kautta. Hollolalainen hevosjalostuksen ammattilainen tuli – kuten Stewartit ovat sittemmin huomanneet – varsin "epäsuomalaiseen" tapaan suoraan ehdottamaan yhteistyötä huutokaupassa.

"Yhteistyö siitä alkoi ja myös ystävyys. Vaikka Martin ja hänen silloisen työnantajansa Kempin perheen tiet erosivat, olemme jatkaneet yhteistyötä kummankin kanssa."

Toisin sanoen Huntertonin tilan parinsadan siitostamman joukossa on myös hevosia, jotka ovat tai ovat olleet osin suomalaisomisteisia. Ensimmäisiin kuuluneen huipputamma Emily Cas Elin tyttäristä kaksi on yhä Huntertonissa siitoksessa.

Martti Ala-Seppälä vei amerikkalaisvieraansa näiden toisella Suomenvisiitillä koulutuskeskus Salpaukseen, joka silloin vielä koulutti hevosenhoitajia Asikkalassa. Viisi viime vuotta opetus on ollut Jokimaan radan yhteydessä Lahdessa.

"Meillä on ollut sieltä opiskelijoita yli 15 vuoden ajan lukuun ottamatta väliin tullutta paussia" Cindy Stewart kertoo.

Opiskelija- ja työviisumeja koskevat säädökset menivät uusiksi tämän vuosikymmenen taitteessa.

Opiskelijoiden valmiustaso on ollut vaihteleva, mutta lähtökohtaisesti opettajat ovat valinneet meille sellaisia, jotka ovat pärjänneet hyvin, pariskunta kiittää.

"Joillekin matka Kentuckyyn on jopa ollut ylipäätään ihan ensimmäinen ulkomaanmatka elämässä."

Aluksi harjoittelijoita oli kolme tai neljä vuodessa kolmen kuukauden jaksolla. Neljän viime vuoden aikana suomalaisia on ollut keskimäärin noin kahdeksan, ja he viettävät tilalla enintään 10 kuukautta.

Osa tulee helmikuussa ja jatkaa marraskuuhun, osa tulee heinäkuussa ja työskentelee marraskuuhun. Tahti määräytyy alkusyksyyn ajoittuvien huutokauppojen mukaan.

Suomalaisia on siis sesongin aikana liki kolmannes tilan työntekijöistä.

"Meillä on jo useampi, jotka ovat tulleet uudelleenkin", Cindy Stewart kertoo.

Pariskunta selvästi pitää suomalaisia harjoittelijoitaan arvossa.

”Huutokauppa opettaa samalla myös markkinointia. Siinä 15 sekuntia ratkaisee, kun hevosen pitää näyttää hyvältä”, Steve Stewart toteaa.

Ennakkovalmistautumisen ansiosta varsa oppii luottamaan esittelijäänsä. ”Kehut sitä, kun se seisoo oikein. Hevosta pitää palkita. Sekä ihmistä että varsaa pitää opettaa, kuinka tilanne hoituu oikein”, hänen vaimonsa selventää.

Stewartit saapuivat Suomeen suoraan tärkeän huutokauppojen sarjan loputtua.

”Meidän porukkamme teki paremman homman kuin ammattilaiset. He panostivat hevosiin ja niiden esittämiseen niin paljon. Se on meille todella hienoa”, Cindy Stewart kehuu.

Harjoittelu on myös tärkeä elämänkoulu.

Huntertonissa on nähty luonnollisesti muitakin eurooppalaisia työntekijöitä. Suomalaisnuoret ovat toisinaan niin ujoja ja työhönsä orientoituneita, että he saavat tuskin sanaa suustaan.

”Mutta ei töissä tarvitse olla huomioimatta muita. Pitkät päivät hoituvat mukavammin, kun myös jutellaan rutiinien lomassa”, usein huumoria viljelevä Steve Stewart muistuttaa.

Hän kertoo, että vakiohenkilökunnan keskinäinen vitsi suomalaisista menee näin:

”Jos sanoisit paikallisen työntekijän irti, hän suuttuisi ja tekisi sen myös tiettäväksi meille ennen kiivasta poistumista. Jos sanoisit irti suomalaisen, tämä jäisi paikalleen kysyen: `Kai joku muu nyt sitten ruokkii mun hoitamat hevoset?´”

Lue myös: Hevoskasvatus rakentuu tammojen yhteisomistuksesta – "silloin epätoivon hetkellä on myös kaverien olkapäät"

MT Ravinetti: Miksi Kentucky on hevoskasvatuksen kultamaa? "Maaperä, vähän ötököitä, osaamiskeskittymä"

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Sundsvikin oriasema pärjäsi monipuolisuudella – astutukset kokonaisuutena pohjalukemissa

Hevoskasvattaja tarvitsee rahoittajia jakamaan tammojen omistuksen – "silloin epätoivon hetkellä on toistenkin olkapäät"

Markku Lumiaho kasvattaa suomenhevosia, joita ei tarvitse enää erikseen markkinoida: ”Jos ei satsaa, ei pärjää”