Hevoset

Ratsastuskoulun asiakas ei juuri kysy opettajasta – "hän haluaa tietää, miten hevoset voivat"

Jouluna tahti rauhoittuu Turkan Ratsurinteellä muutamaksi päiväksi, kun normaalit ratsastustunnit ovat tauolla.
Pekka Fali
Turkan Ponnetar on jo malttamattomana lähdössä joulukuusen hakuun. Yrittäjä Satu Turkka kertoo, että joulu tarkoittaa pientä tahdin rauhoittumista ratsastuskoulullakin. "Aattona tehdään vain oman väen maastoretki."

Oululaisen ratsastuskoulun Turkan Ratsurinteen yrittäjä Satu Turkka sanoo, että ihmiset ovat hyvinkin kiinnostuneita hevosten hyvinvoinnista.

"Asiakas ei kysy välttämättä yhtään, minkätasoinen opettaja meillä on. Hän haluaa tietää, miten hevoset voivat ja millaisissa oloissa ne elävät."

69 hevosesta yli puolet asuu pihatoissa. Muutkin ulkoilevat paljon isoissa tarhoissa, pääasiassa laumoissa.

Omia siitostammoja on määrästä viisi ja varsoja on yhteensä 16. Kasvatit ovat suurimmaksi osaksi suomenhevosia, muutoin tilalta löytyy kaikenrotuisia.

"On tosi tärkeää, että hevonen saa elää paljon toisten hevosten kanssa. Virta ja onnellisuus saadaan purettua siellä oman lauman keskellä."

Ihminen usein kuvittelee, millaista hevosen hyvä elämä on. Todellisuus on aika toisenlaista. Satu Turkka antaa esimerkin pihattohalleista, joissa on kamerat.

"Tosi vähäistä on, mitä ne käyvät siellä sisällä. Niillä on sinne vapaa kulku ja näkyy, että laumassa kaikki uskaltavat mennä ja tulla. Jos hevoselta itseltään kysytään, niin aamu-10 on se aika, jolloin ne pistävät pitkälleen. Eivät ne yöllä halua olla siellä katoksessa."

Laumoilla on ulkona suurpaali heinää, mikä ei taloudellisesti ajatellen ole paras vaihtoehto, kun osa heinästä talloutuu. Hyödyt ovat yrittäjän mukaan kuitenkin isommat.

"Kun hevoset liikkuvat paljon ja syövät vapaasti, meillä on ollut vain yksi ähky kaikkina vuosina. Lihavia hevosia meillä ei myöskään ole."

Yhtä lailla tärkeää on Turkan mukaan se, että jo varsoja käsitellään aamuin illoin ja ne tottuvat tilan koneisiin. "Ne ovat rauhallisia ja turvallisia. Traktorikin on niille paras kaveri, kun se tuo ruokaa."

Ratsurinteellä ei ole maneesia, mutta se ei ole monille asiakkaille oleellista.

Sisätöissä ihmiset haluavat vapaa-ajaltaan nimenomaan ulkokokemuksia, Satu Turkka arvioi. "Meidän väki ei ole sokerista. Asiakkaat sanovatkin usein, että täällä mieli lepää."

Vahvuutena on rauhallisen sijainnin lisäksi pääsy maastoon, johon lähempänä Oulun keskustaa sijaitsevilla talleilla ei ole mahdollisuutta.

Ratsurinne sijaitsee Oulujoen varressa 18 kilometriä Muhoksen suuntaan. Tärkeää saavutettavuuden kannalta on linja-autoliikenne. Koululaiset pääsevät itse tunneille, joskin vanhemmat kyytivät heitä sitten illalla kotiin.

Toiminta alkoi kehittyä vuonna 2011. Siihen asti hevosia oli vain kuusi.

Kaikki nykyiset tilat on rakennettu sen jälkeen, ja esteettömyys sekä aistiongelmaisten tarpeet on huomioitu.

"Kun kaikki on esteetöntä, se helpottaa meidän ihmisten työtä. Kumilattia on paitsi hiljainen myös hevosille mukava kulkea", Satu Turkka kertoo.

Asiakkaita käy viikossa yli 300. Sen päälle päivittäin käy erityisryhmiä, mielenterveyskuntoutujia ja muuta sosiaalipedagogisen puolen asiakaskuntaa.

Kesällä on toistakymmentä leiriä, joista yksi on erityisryhmille.

Varsinkin erityisryhmiin on panostettu, ja se on seurausta Satu Turkan ammatista. Hän on edelleen päivätyössä Oulunkaaren kuntayhtymässä erityisryhmien asumispalveluvastaavana.

"Näen päivittäin mielenterveys-, päihdeongelmaisten ja erityisryhmiin kuuluvien arjen problematiikkaa ja täällä omassa yrityksessä sitä, mitä luonnolla ja hevostilan normiarjella voidaan näille ihmisille antaa. Se lisää intoa kehittää hevospuolen palveluita", hän sanoo.

Ratsurinnettä pyörittävät kokopäivätoimisesti mies Arto Turkka ja tytär Liisa Sassi-Päkkilä, joka opiskelee perheyrityksen töiden rinnalla. Työntekijöinä on Liisan lisäksi kolme muuta ratsastuksen opettajaa sekä yksi vakinainen tallityöntekijä.

"Meillä uskotaan todella tulevaisuuteen. Ei tämä kultakaivos ole, mutta ihan hyvin pyörii."

Joulu tietää hevosyritykseen pientä hengähdystä. Hevoset toki hoidetaan normaalisti. Mutta tunteja ei ole aatosta tapaniin, eikä tänä vuonna järjestetä aiemmista vuosista poiketen myöskään koululaisille uudenvuodenleiriä.

"Aattona tehdään oman tallin porukalla aamutallit. Meillä käyvät tytöt tulevat mukaan, ja käydään maastossa nauttimassa jouluaaton tunnelmasta", Satu Turkka kuvaa.

Joulupäivälle ja tapanille on myyty mahdollisuus lähteä maastoon. Lisäksi tapanille on voinut varata aikoja nonstoppina pyörivään rekiajeluun. Ratsastuskoulun tunnit jatkuvat perjantaista.

Tänä vuonna viikolle osuvat pyhät tuovat vaihtelua normaalirytmiin myös hevosille.

"Hevoset saavat vähän porkkanaa ja omenaa, mutta enemmän pyhät tarkoittaa niillekin sitä rentoa oleilua."

Pekka Fali
Seuraavaksi Turkan Ponnetar tarkasti, että Liisa Sassi-Päkkilä laittoi varmasti taljan rekeen oikein.

Turkan Ratsurinne

  • Sijaitsee Oulun Sanginsuussa.
  • 136 hehtaarin maatila, jolla on ratsastuskoulu, erityisryhmille toimintaa ja suomenhevosten kasvatusta
  • Hevosia on yhteensä 69, niistä 43 on tuntikäytössä.
  • Kantavia tammoja on viisi ja omia kasvatteja on 19, joista 8 on tämän kesän pikkuvarsoja.
  • Yrittäjät Satu ja Arto Turkka, työntekijöinä tytär Liisa Sassi-Päkkilä ja neljä vakinaista.
  • Satu työskentelee Oulunkaaren kuntayhtymällä ja Liisa myös opiskelee yliopistossa liiketaloutta.

Lue lisää