Ihmiset & kulttuuri

Ahdistus hellittää pysähtymällä ja puhumalla – "moni mies kokee olevansa hukassa, mutta harva uskaltaa myöntää"

Yrittäjä Pasi Nikkisen matkan varrelle on sattunut kaksi syöpää ja töitä laidasta laitaan. Hän toimii esimerkkinä siitä, että ahdistuksen voi selättää ja elämäänsä muuttaa.
Sanne Katainen
Pasi Nikkinen on vähentänyt työntekoa viettääkseen omaa aikaa. Itsensä kohtaaminen on tuonut syvyyttä elämään.

Vuonna 1999 Pasi Nikkiselle riitti. Tuolloin 28-vuotias sähköasentaja otti lopputilin ABB:ltä, erosi naisystävästään ja myi omaisuutensa. Hän pakeni selittämätöntä pahaa oloaan Irlantiin asti. Työtä löytyi yökerhon ovimiehenä.

Yllätykseksi paha olo hiipi matkatoveriksi. Käänteentekevä muutos tapahtui, kun entinen tyttöystävä lähetti luettavaksi Tommy Hellstenin Elämän lapsi -kirjan. Nikkinen luki ja itki, itki ja luki.

17 vuotta myöhemmin Nikkinen istuu Cafe Pirittan terassilla Helsingin Tokoinrannassa kahvia siemaillen. Iltapäivän aurinko lämmittää vielä nippa nappa ja ympärillä olevat vaahterat välkehtivät kullankeltaisina.

Huomaa, että Nikkinen on Hellsteninsä lukenut. Hän selittää, miten ihmiset ovat peilejä, joista omat asenteet ja haavat heijastuvat.

”Koskaan vika ei ole toisessa, vaikka se sanoisi mitä. Jos olet sinut itsesi kanssa, muiden sanomiset eivät aiheuta reaktiota.”

Onko Nikkinen sitten sinut itsensä kanssa? Toisinaan on ja toisinaan ei.

”Muutos ja kasvaminen on edestakaista liikettä. Välillä tulee takapakkia ja tuntuu, ettei mikään etene.”

Terapiaakin on tarvittu.

”Keskeistä matkalla on ollut keskeneräisyyden myöntäminen. Ei pidä hairahtua kuvittelemaan olevansa valaistunut.”

Niin Nikkinenkin luuli Irlannin irtioton jälkeen, mutta Suomessa tutut ongelmat kaatuivat taas niskaan.

Vuosiin on mahtunut paljon kipuilua niin itsekseen kuin parisuhteessakin. Paradoksaalisesti suhteissaan Nikkinen on liki aina ollut jättäjä, koska on pelännyt hylätyksi joutumista niin paljon. On tullut kiire jättää ennen kuin toinen ehtii.

”Aikuiseksi mieheksi kasvaminen on ollut tuskaa. Edistystä on tullut hitaasti tiputellen kuin hiekanjyvät tiimalasissa.”

Kymmenvuotiaana Nikkinen sairastui leukemiaan. Hän omaksui nopeasti ilopillerin roolin, jotta aikuiset ympärillä eivät murehtisi.

”Pellen rooli syntyi silloin.”

Samalla omat pelot jäivät käsittelemättä.

Nikkisen mukaan jokainen suku kantaa omia ristejään. Hänen kotonaan tehtiin selväksi, ettei apua saa pyytää, vaan itse pitää pärjätä. Toinen ohje oli, että on turha yrittää mitään, koska se ei onnistu kumminkaan.

Lapsuudesta alkanut riittämättömyyden tunne on heijastunut kaikkeen. Käsittelemättömien tunteiden vyyhti pääsi nostattamaan ahdistuksen, joka ei ole tunne.

Ahdistuksen takaa löytyy aina jotain muuta. Moni vain ei saa tunteistaan kiinni, eikä saa otetta hädässä olevaan sisäiseen lapseensa.

Nikkisen mukaan varmin tapa selättää ahdistus on painella terapeutin juttusille. Keskustelu voi riittää selkiyttämään asioita. Kaikki eivät tarvitse mullistavaa elämänmuutosta.

”Jos asioita ei käsittele, ne tulevat aina vastaan uudessa parisuhteessa tai työssä.”

Nikkiselle yksi käsitellyistä asioista on pelko syövän uusiutumisesta. Häneltä leikattiin ihosyöpä vuonna 2005, mutta kuolemanpelko ei kulje enää arjessa mukana.

”Kuolema tulee joka tapauksessa. Itse voi tehdä valintoja siinä välissä.”

Vuosien varrella elämä on kuljettanut Nikkistä ovelta ovelle kiertävästä paistinpannukauppiaasta Gambian kautta Helsingin ensimmäisen kissakahvilan perustajaksi ja jonkinlaiseksi sarjayrittäjäksi.

Kissakahvilan Nikkinen myi keväällä. Uusin bisnesviritys on Vahtimestarin erikoinen Oy, joka myy yrityksille valaistusratkaisuja. Lisäksi hän järjestää vuosittain Vanhan ylioppilastalon joulumyyjäiset.

”Olen tehnyt kaikenlaista ja ollut työnarkomaanikin”, Nikkinen tunnustaa. Nyt hän on kuitenkin hillinnyt tahtia. Aikaa riittää esimerkiksi pitkälle lounaalle keskellä arkipäivää.

Aiemmin pysähtyminen oli vaikeaa, koska ahdistus hiipi puseroon.

”Itseään ei pysty juoksemaan karkuun. ”Moni yrittää sitä jopa konkreettisesti juoksemalla maratoneja.

Nikkinen on huomannut, että huono olo häviää vain, jos pysähtyy ja antaa tunteiden tulla.

Nikkisen elämänmuutokseen sisältyy myös alkoholin käytön lopettaminen. Tissuttelusta oli tullut ongelma, minkä myöntäminen ”hävetti sairaasti”. Parin vuoden raittiusjakso on poikinut hyvän olon.

”Jos juot yhdenkin oluen, et ole täysin läsnä.” Sen Nikkinen oppi jo lapsena tarkkaillessaan aikuisia.

Nikkisen Hellsten-fanitus johti siihen, että hän kävi kirjailija-filosofin nelivuotisen mentorikoulutuksen. Sen jälkeen Nikkinen työskenteli Hellstenille ottaen vastaan ihmisiä ja keskustellen heidän kanssaan.

”Olin rinnallakulkija, en koulutettu psykologi.”

Marraskuussa muutoksen konkari alkaa vetää Helsingissä miehille tarkoitettua ryhmää. Hän haluaa auttaa muita kaltaisiaan muutoksen tielle.

”Moni mies kokee olevansa hukassa, mutta harva uskaltaa myöntää sitä.”

Nikkisen mukaan vastaus mieltä askarruttaviin ongelmiin on monesti jo olemassa, mutta pientä sisäistä ääntään pitää pysähtyä kuuntelemaan. Jos elämänmuutoksen päätyy tekemään, ei pidä kuvitella että se olisi ruusuilla tanssimista. Lopputulos kuitenkin varmasti palkitsee.

Nikkinen on yksi yhdestätoista henkilöstä, jotka kertovat tarinansa Mirva Mäki-Petäjän ja Ville Kormilaisen koostamassa kirjassa Elämänmuutos – 11 tositarinaa ihmisistä käännekohdissa.

Pasi Nikkisen vetämistä miesryhmistä saa lisätietoa sähköpostilla pasi@popupilo.fi.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Tubettaja Inari Fernández järjestää Sodankylässä koko kylän tuparit – "On jännää muuttaa paikkaan, josta ei tunne ketään"

Bisnesnainen, maallemuuttaja ja vuorotyöläinen irtisanoutuivat palkkatöistään – nyt heidät elättää metsä

Jännittääkö joulupöytä? Psykologi neuvoo, miten erilaiset ihmiset kannattaa kohdata