Ihmiset & kulttuuri

82-vuotias Väinö Vuolukka pitää itsensä virkeänä tanssimalla ja pelaamalla jalkapalloa – "Oli se älytön maali!"

Väinö Vuolukka pelaa jalkapalloja muiden entisten bussikuskien kanssa.
Jarkko Sirkiä
Stetson on Väinö Vuolukan luottoasuste Tallinnan-laivan päivätansseissa.

Väinö Vuolukka, 82, arvelee, että kännyköitään näpyttelevät nykynuoret saavat burnoutin 30-vuotiaina siksi, että he turhautuvat.

Vuolukan perhe myi kotitalonsa Kemi-yhtiölle ja muutti Oulaisiin. Vuolukka kävi veljensä Pyhännällä taitavan tiilentekijä-isänsä apurina.

"Me 11- ja 13-vuotiaat kuljimme sinne kahdestaan hevosella 80 kilometriä ja teimme toista kuukautta raskasta työtä!"

14-vuotiaana hän oikoi ja taaplasi lautoja sahalla, 15-vuotiaana oli maitoautossa repsikkana ja meni 16-vuotiaana Puolangalle halkosavottaan.

"Ensin kahlasit pari kilometriä paksussa lumessa ja kun sitten löit kirveellä koivuun, lumet tulivat niskaan! Nykynuoret eivät tiedä entisestä työstä ja pitkistä päivistä mitään."

Jo matkat veivät aikaa. Sallassa haettiin hevosella heinää 25 kilomerin päästä talvellakin ja pappa ajoi Venäjän vallan aikana monen päivämatkan rahtia Vienan Karjalaan. Matka Oulusta Kuusamoon kesti viisi päivää 40–50 kilometrin päivävauhdilla.

"Minä ajoin tilausajokuljettajana saman matkan parissa tunnissa."

Tehoja on tullut myös metsänhoitoon ja ruuantuotantoon, ja kouluja suljettu. Oulaisten Matkanivan koulussa oli Vuolukan aikana 160 oppilasta ja nyt vain pari luokkaa.

Sallassa Vuolukka kävi viimeksi kymmenvuotiaana isänsä kanssa, mutta ei sen jälkeen.

"Sodasta oli muutama vuosi ja puuta kaatunut monta kilometriä kahta puolta tietä. Siellä oli käyty kovia taisteluita, mutta kaatuneita oli vähän. Kuulin vasta nyt, että venäläiset saatiinkin pysäytettyä jo ennen Kemijärveä."

Aikuisena Vuolukka hankki kuorma- ja linja-autokortit Kemissä ja Oulussa, ja lähti lehti-ilmoituksen perusteella perheensä kanssa töihin Espooseen vuonna 1972.

Leskeksi hän jäi pari vuotta sitten ja pysyy virkeänä liikunnalla.

"Harrastan jalkapalloa ja olen oikein tanssimiehiä!"

Vuolukka käy päivätansseissa Tallinnan-laivalla stetson-hattu päässään ja hakeutuu helposti juttusille ihmisten kanssa.

"Joskus menen lattialle ensimmäisenä, vaikka ei muita olisikaan."

Jalkapalloa hän pelaa muiden entisten bussikuskien kanssa, ja vaikka on joukon nestori, hän tekee maaleja.

"Yhdenkin niin, että minulle tuli kymmenestä metristä kova laakapallo ja potkaisin sen polvella maaliin 32 metristä. Nuorempi pelaaja sanoo, että se meni 35 metristä, mutta 32 riittää minulle. Oli se älytön maali!"

Nuorempia hän neuvoo treenaamaan jalkapallon käsittelyä puoliteholla johonkin kiinteään pisteeseen, alkaen vaikka metrin päästä. Kertyy tarkkuutta, jolla voi korvata vauhtia.

Minkälaisen elämänohjeen Väiski antaisi nykynuorille?

"Kannattaa kiittää, olla empaattinen, avata muille ovia ja elää sovussa."

Lapista lähteneen Väinö Vuolukan elämä käy historian oppitunnista – tarinassa hämmästyttää se, että mies on yhä hengissä

Lue lisää