Kaksoistutkinnon suorittaminen kolmessa vuodessa oli rankka, mutta palkitseva urakka – "Nyt minulla on lähinnä helpottunut tunne" - Ihmiset & kulttuuri - Maaseudun Tulevaisuus
Tiesitkö? Voit lukea viikossa 3 artikkelia ilman tilausta - hanki rajaton lukuoikeus nyt 9,90€/kk
Ihmiset & kulttuuri

Kaksoistutkinnon suorittaminen kolmessa vuodessa oli rankka, mutta palkitseva urakka – "Nyt minulla on lähinnä helpottunut tunne"

Vastavalmistunut maaseutuyrittäjä Henna Kivioja suunnittelee jo jatko-opintojaan.
Johannes Tervo
Tulevan kesän Henna Kivioja viettää kotitilansa töissä. Nyt hän on tehnyt äestyshommia, mutta kun on rehunteon aika, hän hoitaa niittoa ja rehukuormien ajoa.

Ei liene mikään yllätys, että maatalousala ja nimenomaan lehmät kiehtovat jalasjärveläistä Henna Kiviojaa. Kun on kasvanut navetan kupeessa, alkaa kiinnostus kuplia kuin itsestään.

Välissä Kivioja ehti tosin pohdiskella toisenlaistakin uravalintaa. Lopulta yhteisvalinnassa maatalousala kiri kuitenkin kirkkaasti kaupallisen alan ohi.

"Olin tet-harjoittelussa ruokakaupassa, ja siellä huomasin, etten haluaisi tehdä tätä työkseni. Kävimme koulun kanssa tutustumassa Seduun ja kun kuulin kavereiltakin hyviä kokemuksia, se valikoitui koulukseni", kertoo vastavalmistunut Kivioja.

Ammattikoulun aloittaminen Sedun Ilmajoen toimipisteessä oli Kiviojalle kahdellakin tapaa suuri elämänmuutos. Ensinnäkin peruskoulun vaihtuminen toisen asteen opintoihin on aina suuri mullistus, mutta lisäksi Kivioja muutti ammattikoulun asuntolaan.

Sinänsä muutto ei ollut jännittävä, sillä Kiviojan lapsuudenkotiin on koululta matkaa vain 45 kilometriä. Välillä hän kävi perheensä luona keskellä viikkoakin.

"Muuttoni oli varmaan kovempi paikka äidille ja isälle kun minulle."

Asuntolaelämä oli kuitenkin se, mikä opinnoista jäi Kiviojalle päällimmäisenä mieleen.

"Siellä pääsi verkostoitumaan ja sain paljon uusia kavereita. Keksimme aina porukalla jotain ohjelmaa."

Opiskelijat saivat koulun puolesta kolme ateriaa päivässä. Viikonlopuksi asuntolaan sai jäädä vain erityistapauksissa, jollaisia ei Kiviojan kohdalle sattunut.

Iltaisin omiin soluihin piti vetäytyä viimeistään puoli kymmeneltä, ja kymmeneltä oli täysi hiljaisuus.

Kolmen vuoden opiskeluihin mahtui monia mukavia tapahtumia. Kuten osallistuminen agro-olympialaisiin Portugalissa syksyllä 2018.

"Menestys ei ollut mitenkään huippuluokkaa, mutta kokemus oli todella hieno. Pääsin näkemään maailmaa ja tutustumaan uusiin ihmisiin."

Alun perin Kiviojan ei ollut edes tarkoitus osallistua kansainvälisiin kilpailuihin, mutta sitten eräs Kiviojan luokkakaveri harmitteli kisaparin puuttumista.

"Ajattelin, että kyllä minä lähden, ettei kaverin osallistuminen jää siitä kiinni."

Kaksipäiväisissä kilpailuissa kisaajia odottivat monenlaiset lajit kuten aidan rakentaminen, kärryjen peruuttaminen, traktorin renkaiden vaihtaminen, halonhakkuu sekä siementen tunnistaminen. Joissain lajeissa näkyi varsin selvästi, että kisat käytiin Etelä-Euroopassa.

"Kaikki tehtävät eivät olleet ihan suomalaisia, meidän piti esimerkiksi puristaa appelsiinimehua."

Ulkomaankokemusta Kiviojalle kertyi myös työharjoittelun kautta. Viime keväänä Kivioja suuntasi kuukaudeksi Pohjois-Saksaan.

Kivioja oli opiskellut saksaa yläkoulussa ja lisäksi hän oli kuullut tuttaviltaan kehuja Pohjois-Saksasta. Itse asiassa eräs hänen kaverinsa oli ollut harjoittelussa juuri samalla tilalla, jolle Kiviojakin päätyi. Tilalla puhuttiin hyvin englantia ja jopa muutama sana suomeakin.

Tilalla oli 250 lypsävää lehmää, joiden lypsäminen työllisti Kiviojan tehokkaasti.

"Oli tärkeää nähdä, miten muualla tehdään asioita. Se sai arvostamaan kotimaista tuotantoa vielä enemmän, jos se on edes mahdollista."

Kiviojan työssäoppiminen Saksassa osui pääsiäisen tienoille, joten hän vietti pitkän viikonlopun tuttavaperheen luona Hampurissa. Suomalaisia ystäviä ehti myös kylään eräänä viikonloppuna ja muiden samalla alueella olevien opiskelukavereiden kanssa tuli tehtyä päiväretkiä lähiseuduille.

Alun perin Kivioja haki ainoastaan suorittamaan maatalousalan perustutkintoa Seduun. Yhdeksännen luokan jälkeisenä kesänä ennen opintojen aloittamista mielessä alkoi kuitenkin kuplia uusi ajatus: kaksoistutkinto.

"Suurin osa kavereistani meni lukioon, joten aloin selvittää, voisinko kokeilla kaksoistutkintoa. Kaverit tsemppasivat kokeilemaan, sillä voisihan sen lopettaa, jos en pystyisikään siihen. Myös kummisetäni kannusti lukiotaipaleelle lähtemisessä."

Kesän ajan kypsynyt ajatus muuttui syksyllä totisiksi toimiksi, kun selvisi, että kaksoistutkinnon suorittaminen ei vaatisi mahdottomia temppuja. Ammattikoulu ja lukio sijaitsevat parin kilometrin päässä toisistaan, joten siirtymisetkin onnistuivat vaivatta.

"Muutaman lukiokurssin se otti, että opin, mikä on sopiva määrä kursseja kerralla. Pidin itselleni rajana kolmea lukiokurssia kerralla, niin jaksoin myös toisen koulun ja minulle jäi vapaa-aikaa."

Helpoin tie kaksoistutkinto ei kuitenkaan ollut. Moni sanoi, että kaksoistutkinto kannattaa tehdä kolmessa ja puolessa tai neljässä vuodessa, mutta Kivioja halusi valmistua samaan aikaan kavereidensa kanssa. Valmistujaisjuhlien osuminen keskelle pimeää talvea ei myöskään houkutellut.

"Vapaa-ajastaan täytyy olla valmis tinkimään, kun tekee kaksoistutkintoa. Minä olin tottunut siihen jo yläkoulussa."

Kivioja kirjoitti äidinkielen, biologian, lyhyen matematiikan ja pitkän englannin. Enempää aineita ei olisi kolmevuotiseen opiskeluputkeen mahtunutkaan. Matematiikkakin piti siitä syystä kirjoittaa lyhyenä.

"Englannin kanssa jännitti, että meneekö läpi. Biologiaa yritin korottaa, mutta korona muutti koepäivää ja samalla suunnitelmia. Kirjoitin lopulta arvosanat MMCB."

Kivioja uskoo, että lukion suorittaminen ammattikoulun ohella antaa hänelle paremmat valmiuden jatko-opintojen suhteen.

"Sain juuri tietää, että pääsen opiskelemaan agrologiksi Seinäjoen ammattikorkeakouluun! Sitten voisin suorittaa ylemmän amk-tutkinnon tai maa- ja metsätaloustieteiden maisterintutkinnon."

Tänään lauantaina Kivioja käy hakemassa todistuksensa lukiolta, ammattikoulun todistus postitetaan kotiin. Kouluilla järjestetään ehkä kunnon valmistujaistilaisuudet loppukesästä.

Kivioja kävi kuitenkin jo ostamassa violetilla nauhalla koristetun kaksoistutkintolakin. Perheen kanssa kolmen vuoden opiskeluputken päättymistä aiotaan myös pienimuotoisesti juhlistaa.

"Yläkoulun lopussa fiilikset olivat haikeat, kun kaikki kaverit lähtivät eri suuntiin. Nyt minulla on lähinnä helpottunut tunne. Kolmen vuoden rutistus oli aika raskas, mutta odotan innolla, mitä uutta jatko-opinnot tuovat elämääni!"

Tällaisen virstanpylvään kohdalla on myös aivan pakko udella urahaaveita.

"En ole tehnyt kauhean suuria tulevaisuudensuunnitelmia. Pikkuveljeni on yhtä potentiaalinen jatkaja tilalle kuin minä, joten saa nähdä, mihin maailma heittää."

Vaikka oman tilan lehmät ja kuviot ovatkin Kiviojalle rakkaita, ei se suinkaan ole hänen ainut mahdollinen urapolkunsa.

"En pidä mahdottomana ajatuksena sitä, etten tekisikään maatalousyrittäjän töitä vaan enemmän vaikka neuvontaa. Ruokinta- ja jalostusasiat kiinnostavat minua paljon."

Lue lisää

Toisen asteen lähikoulu on tasa-arvoa

Pystyisitkö sinä työskentelemään navetassa eläinten kanssa? Testaa tietosi!

Korkeasaari on kuin Nooan Arkki – "Käynnissä on hurja luonnon monimuotoisuuden kato ja usein syy on ihmisen toiminnassa"

Ammattikoulutuksen valuvikaa paikataan – Lähihoitajiksi hakevien soveltuvuustestit ollaan jälleen sallimassa