Yhteiskuntatieteellinen metsäntutkimus kuljetti Jakob Donner-Amnellin Helsingistä Joensuuhun – "En väheksy kaupunkeja tai nosta maaseutua niiden edelle" - Ihmiset & kulttuuri - Maaseudun Tulevaisuus
Tiesitkö? Voit lukea viikossa 3 artikkelia ilman tilausta - hanki rajaton lukuoikeus nyt 9,90€/kk
Ihmiset & kulttuuri

Yhteiskuntatieteellinen metsäntutkimus kuljetti Jakob Donner-Amnellin Helsingistä Joensuuhun – "En väheksy kaupunkeja tai nosta maaseutua niiden edelle"

Metsät ja metsäteollisuus ovat olleet tutkijan rakas harrastus jo nuoresta pitäen.
Lari Lievonen
Uusiin paikkoihin ja reitteihin tutustuminen ovat aina viehättäneet minua. Ei ole sattumaa, että olen asettunut Joensuuhun, pysynyt täällä ja kolunnut erityisesti itäistä ja pohjoista Suomea, eli periferiaa, sanoo Jakob Donner-Amnell.

Kemin biojalostamohankkeeseen ladatut toiveet ovat sen riskeihin nähden ylimitoitettuja. Näin kirjoitti Itä-Suomen yliopiston tutkija Jakob Donner-Amnell vuonna 2016 MT:n mielipideosastolla julkaistussa kirjoituksessaan.

Vuonna 2008 hän kannusti mediassa metsäteollisuutta etsimään tulevaisuuden tuotteita muun muassa bioenergiasta, rakentamisesta, pakkauksista ja puuhun perustuvista kemikaaleista.

Kahden vuoden päästä Stora Enso ilmoitti sulkevansa kaksi paperikonetta Varkaudessa. "Nämä sulkemisilmoitukset eivät jää viimeisiksi", kommentoi Donner-Amnell medialle.

Kuva Suomesta, joka seisoo puujaloilla on varmasti piirtynyt vahvasti monen suomalaisen mieleen koulunpenkillä. Asetelma, jossa yksi teollisuuden ala hallitsi ja oli ylivertainen muihin nähden kiehtoi Donner-Amnellia.

"Metsät ja metsäteollisuus ovat olleet minulle jo nuoresta pitäen rakas harrastus ja olen seurannut alaa suurella mielenkiinnolla", hän kertoo.

Donner-Amnell on syntynyt Helsingissä ja käynyt myös kaikki koulunsa siellä. Vaikka metsäteollisuus kiehtoi, hän suoritti sosiologian opinnot Helsingin yliopistossa.

Sosiologia määritellään yhteiskuntatieteeksi, joka tutkii yhteiskunnan rakennetta ja sen muutoksia sekä sosiaalista toimintaa, arvoja ja asenteita.

Vuonna 1994 Donner-Amnell muutti vaimonsa kanssa Joensuuhun ja samana vuonna syntyi pariskunnan ensimmäinen lapsi. "Joensuuhun muutto oli osin arpapeliä. Emme muuttaneet valmiisiin työpaikkoihin. Sillä oli toki merkitystä, että kyseessä oli kummallekin jo tuttu yliopistokaupunki."

Yksi vetovoimatekijä oli silloisen Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellinen metsä- ja ympäristötutkimus, jota johtivat muun muassa professorit Pertti Rannikko ja Ari Lehtinen. Tällaista monitieteisyyttä ei Helsingin yliopistossa ollut.

Vuosina 2003–2011 Joensuun yliopistossa toimi ensin Metsäalan tulevaisuusfoorumi, jota rahoitti maa- ja metsätalousministeriö ja sitten metsäalan ennakointiyksikkö. Donner-Amnell oli pitkään yksi tutkijoista.

Metsäteollisuus pyristeli ja ponnisteli noina vuosina, tutkijat yrittivät nähdä tulevaisuuteen ja luotsata metsäalaa kohti tulevaa niin, että pahimmat karikot saataisiin väistettyä ja poliittinen päätöksenteko voisi varautua sekä vaikuttaa.

Donner-Amnell ei tyytynyt esittämään näkemyksiään vain kirjallisesti ja muille tieteentekijöille, vaan oli valmis kertomaan ajatuksiaan myös medialle.

Valtavirrasta poikenneet näkemykset saivat median innostumaan. "Pyöritys oli jossain vaiheessa aika kiivasta, minulta pyydettiin haastatteluja hyvin lyhyellä varoitusajalla jopa suoriin lähetyksiin", Donner-Amnell kertoo.

Yliopistojen ja tutkimuslaitosten tutkijat istuvat välillä turhan hanakasti norsunluutorneissaan. Halu tehdä tiedettä muille tieteentekijöille, ja kommunikoida vain toisten saman alan ihmisten kanssa ylittää usein halun kertoa tekemisistään suurelle yleisölle.

"Ei se niin voi mennä", sanoo Donner-Amnell.

Tiede kykenee vain vahvistamaan tai kumoamaan jonkin asian, mutta ei tiede sinänsä kerro, mitä johtopäätöksiä niistä pitäisi yhteiskunnassa tehdä. Heittäytyminen vuorovaikutukseen vaikkapa median kautta tarkoittaa, että onkin yhtäkkiä samanarvoisessa asemassa kaikkien muiden keskusteluun osallistuvien kanssa.

"Osa tutkijoista valitsee norsunluutornin, osa tutkijoista suostuu kommentoimaan vain oman tutkimusalansa asioita hyvin varovaisesti. Minä olen ollut aina valmis vuorovaikutukseen, enkä ole sitä pelännyt. Siinä myös oppii uutta."

Donner-Amnell on aktiivinen myös Twitterissä. Hän on muun muassa todennut, että puhe hakkuumääristä ja nieluista on tarpeen, mutta kansantalouden kannalta olisi tärkeämpää tarttua metsien käytön arvon lisäykseen. "Pyritty on, mutta keinoissako lie vikaa, kun arvo per kuutio ei ole noussut?"

Suoraa palautetta metsäteollisuudesta esittämistään arvioista hän kertoo saaneensa harvoin. Joskus palautetta on annettu kahden kesken ja saatettu todeta, että näkemyksesi on oikea tai kritiikki kohdillaan. "Eniten arvostan eteenpäin vievää, rakentavaa dialogia. Sitäkin on."

"Työurani tutkijana on kulkenut aika lailla sellaisia polkuja kuin aavistelin tai toivoin Joensuuhun muuton synnyttävän", sanoo Donner-Amnell. Hän kertoo kokevansa yhä intohimoa työtään ja tutkimista kohtaan.

"Olen ollut aina työteliäs ja tehnyt pitkiä päiviä. Onnekseni olen saanut olla mukana monissa mielenkiintoisissa hankkeissa. Mutta vuonna 2010 voimaan astunut yliopistouudistus ja 2010-luvun suuret rahoitusleikkaukset ovat latistaneet tunnelmaa yliopistomaailmassa."

Kasvaneet paineet hankkia rahoitusta hankkeille on muuttanut ilmapiiriä ja työskentelytapoja. "Ennen ideoitiin tutulla porukalla aihe edellä, nyt on tärkeämpää löytää kannattava kansainvälinen kumppani."

Tällä hetkellä Donner-Amnell on mukana viidessä hankkeessa.

Tutkijan arki ei ole vain suurien ajatusten ajattelua ja niiden jalostamista kirjalliseen muotoon. Osa työtehtävistä on hyvin rutiininomaisia ja mekaanisia. Työn ja vapaa-ajan Donner-Amnell on pyrkinyt pitämään selvästi erillään.

"Omaa päätä pitää suojella, vapaa-ajalla luen vain kaunokirjallisuutta."

Tutkija tuulettaa ajatuksiaan kaunokirjallisuuden lisäksi palloilulajien parissa, liikkumalla metsässä, kuuntelemalla musiikkia, pyöräilemällä ja mökkeilemällä.

"Olen tehnyt myös järjestyksenvalvojan tehtäviä jo 14 vuoden ajan Joensuun seudulla muun muassa erilaisissa musiikkitapahtumissa."

Vaikka Donner-Amnellin ja hänen vaimonsa Joensuuhun muuttoon ei liittynyt mitään sidoksia, ei maakuntaan muutto aivan sattumaa ollut.

"Suomen koluaminen, uusiin paikkoihin ja reitteihin tutustuminen ovat aina viehättäneet minua. Ei ole sattumaa, että olen asettunut tänne, pysynyt täällä ja kolunnut erityisesti itäistä ja pohjoista Suomea, eli periferiaa. Periferiasta näkee kauas. Sitä en osaa vielä sanoa, vietänkö eläkepäiviäni täällä."

Donner-Amnell toteaa, että hän ei väheksy kaupunkeja tai nosta maaseutua niiden edelle. "Korostan aluetutkijana seutujen erilaisuutta ja niiden riippuvuutta toisistaan. Kumpaakaan näkökulmaa ei huomioida politiikassa tarpeeksi, puhumattakaan julkisuudesta."

Lue Jakob Donner-Amnellin talousanalyysi:

Analyysi: Aluekehityksen suunta muuttui koronan myötä – päättäjien kannattaisi nyt seurata nuorten naisten liikkeitä

Jakob Donner-Amnell

  • Syntynyt vuonna 1959 Helsingissä. Vuonna 1994 muutti Joensuuhun vaimonsa kanssa. Perheen lapset ovat jo aikuisia.
  • Työskentelee Itä-Suomen yliopiston tutkijana. Koulutukseltaan hän on sosiologi.
  • Ei ole koskaan omistanut osakkeita, mutta seuraa taloutta ja yritystoimintaa tiiviisti. "Talous tarjoaa ymmärrystä Suomen ja alueiden kehitykseen."
  • Harrastaa Suomen koluamista ja karttoja liikunnan ja kulttuurin ohella.

Lue lisää

Eikö luontoa ja ihmistä saisi suojella?

Rauman investointi käänsi Suomen suurimman sahaajan suunnan

Hallitus kannattaa EU:n 30 prosentin suojelutavoitetta

Metsäteollisuuden Jaatinen tuomitsee EU:n ja Suomen rahanjakopolitiikan – "Hallituksen talouspolitiikalta on lähtenyt pohja pois"