Kuusi kuiskii suomalaiskulttuurissa – kuinka monta kuuseen liittyvää laulua keksit? - Ihmiset & kulttuuri - Maaseudun Tulevaisuus
Ihmiset & kulttuuri

Kuusi kuiskii suomalaiskulttuurissa – kuinka monta kuuseen liittyvää laulua keksit?

Pimeisiin korpiin liitetyn kuusen juuret ovat kasvaneet vankasti kiinni kulttuuriimme ja kansantalouteemme.
Jarkko Sirkiä

Ikivihanta, ylväs, jykevä, suojaava. Varjoisa metsänpohja, sammalmätäs, hyttysparvi.

Mieleesi piirtyi näin kuvailtuna todennäköisesti metsässä havujaan havisteleva kuusi.

Joillekin kuusi voi olla mökkiä varjostava riesa. Toiselle se on suojaa antava kodin varjelija.

Kuusi levisi Suomeen tiettävästi muutamia tuhansia vuosia sitten. Aikakausien saatossa siitä on tullut tärkeä osa niin suomalaisia kansanperinteitä, uskomuksia kuin taidettakin.

Taidemaalari Ferdinand von Wrightin kuuluisassa maalauksessa Taistelevat metsot taustalla näkyy – mikäpä muukaan kuin kuusimetsä.

Kuusi kuvastaa myös Suomen itsenäisyyttä. Itsenäisyyden kuusi kylvettiin maahan vuonna 1917, myöhemmin vuonna 1931 se siirrettiin Helsingin Kaivopuistoon.

1960-luvulla Suomeen istutettiin Itsenäisyyden kuusen siemenistä kasvatettuja taimia ympäri maata 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Kotien ja julkisten rakennusten pihoille istutettuja puita kutsuttiin Kotikuusiksi.

Vuonna 2017 ympäri maata istutettiin Tulevaisuuden kuusia Suomen 100 vuotta kestäneen itsenäisyyden kunniaksi.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran mukaan monet kansat ovat käyttäneet kuusia ja niiden oksia koristeena ja onnea tuovina esineinä elämän juhlahetkissä. Toisaalta kuusen havuja käytetään myös hautojen koristeena.

Ympäri vuoden vihreä kuusi symboloi elämän jatkuvuutta ja takaa uuden satokauden. Kun muu luonto nukkuu talvisin, tuovat vehreät kuusenoksat valoa pimeyteen.

Kuuseen on liitetty myös siunaamisen, suojelun ja parantamisen voimia. Aikoinaan vanhalla kansalla oli tapana koristella kuusia esimerkiksi juhannuksen tai nimipäivän kunniaksi.

Joulukuusiperinne yleistyi Suomessa vasta 1900-­luvulla.

Kuusi liittyy myös vanhaan suomalaiseen karsikko­puuperinteeseen. Karsikko saattoi olla kokonainen metsä tai yksittäinen iso mänty tai kuusi, johon kaiverrettiin vainajan merkintä.

Tällä tavalla vainaja pyrittiin liittämään tuon­puoleiseen ja estämään, ettei hän tule elävien joukkoon kummittelemaan.

Musiikki

Havupuun ympärille on sävelletty ja sanoitettu useita koko kansan tuntemia ja rakastamia kappaleita:

• Korpikuusen kannon alla on Mörri-Möykyn kolo...

• Kas, kuusen latvassa oksien alla, on pesä pienoinen oravalla...

• Oi kuusipuu, oi kuusipuu ja lehväs uskolliset...

• Kuusen kotiin tuoda saamme, terve, terve joulu armahin...

• Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella. Namusia ripustettu, ompi kuusen oksilla...

• Metsän poika tahdon olla, sankar’ jylhän kuusiston...

• Meill’ on metsässä nuotiopiiri, missä kuusten kuiske soi...

• Kuulkaa korpeimme kuiskintaa, jylhien järvien loiskintaa...

• Tuolla kotimökin kunnailla on kuusipuu, siellä uljaana seisovi tuo...

Kansallissäveltäjä Jean Sibeliuksen Puusarja-­nimiseen pianosävellys­sarjaan (op.75) kuuluu viisi osaa, ­joista tunnetuin on sarjan viimeinen kappale Kuusi.

Jarkko Sirkiä

Sanonnat ja uskomukset

Sananlaskuja:

• Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa

• Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto (Sanonta iittyy uskomukseen, jonka mukaan sopivaa talonpaikkaa etsivän tulee nukkua yö tulevan rakennuspaikan kuusen juurella. Jos unessa ilmestyvä haltia on myötämielinen, voi tontilla aloittaa rakennustyöt.)

• Ei sovi suopetäjä korpikuusen kumppaniksi

• Oksat pois kuin suutarin joulukuusesta

Tiukassa tilanteessa ärtynyt keskustelu­kumppani voi käskeä vastapuoltaan suksimaan kuuseen.

Uskomus Tapionpöydästä

• Metsässä käyskennellessä saattaa törmätä maata pitkin kasvavaan, vain puolisen metriä korkeaan kuuseen. Kansanuskomuksessa tällainen pöytäkuusi eli Tapionpöytä oli metsänjumala Tapion ruokailupaikka. Pöytäkuusi on nimensä mukaan pöytämäisenä ja tasalatvaisena kasvava metsäkuusen muoto. Tapionpöydälle tuotiin uhrilahjoja, kuten osa saaliista, jotta Tapion kanssa pysyttiin hyvissä väleissä ja saatiin metsästysonnea.

Jarkko Sirkiä

Kirjallisuus

Kuusi on innoittanut etenkin runoilijoita.

• Kansallisrunoilija Eino Leino kuvaili metsästä joulukuuseksi kaadetun puun kohtaloa runossaan Vaeltava kuusi.

”Ne hakkasi pois minut juuriltain –

kohu korven soi minun korvissain –

mun saattoivat salihin kimmeltävään,

joka puolelta peileistä itseni nään...”

• Satusetänä tunnettu Sakari Topelius kirjoitti Joulukuusi-runossaan juuriltaan juhlan ajaksi revitystä puusta.

”Niin talvipäivän puhteella

sai poika juurelleni,

hän iski minuun katseensa,

löi kirveen kuoreheni:

mä kaaduin nuorna mättäällen,

mä kaaduin riemuks toisillen,

siks kaaduin mielelläni...”

• Kotiseuturunoilija Viljo Tuomelan nimimerkillä Kaino Kaihorinta kirjoittamassa runossa tunnelma on hieman iloisempi.

”Lapset piirissä pyörii,

Kuusen ympärillä hyörii.

Korven poikanen korja,

Olit talven sa orja.

Nyt sä soihtuja näytät,

Mielet riemulla täytät...”

Tuomo Kesäläinen

Aineelliset hyödyt

Kuusi on monipuolinen metsäteollisuuden raaka-aine.

• Kuusesta voidaan valmistaa sahatavaraa, ­vaneria, viilupuuta, huonekaluja, ovia, ikkunoita, lattioita ja muita rakennustarvikkeita.

• Kuusta käytetään sellun, paperin, pakkausten ja ­tekstiilikuitujen raaka-­aineena. Se on myös mainio saunanlämmityspuu.

• Pieniä määriä kuusta käytetään esimerkiksi soittimien kaikupohjiin, kuten viulun kanteen.

• Kuusen kerkkiä voi kerätä maanomistajan ­luvalla touko–kesäkuussa. Ne sopivat sellaisenaan ­esimerkiksi salaattiin tai juoman mausteeksi.

• Kuusen pihkasta valmistettuja voiteita on käytetty perinteisesti haavojen ja ihon infektioiden hoitoon.

Lue lisää

Rahapeliongelmiin löydettävä ratkaisu

Millainen lienee arki koronan jälkeen?

Kielet vievät matkalle myös kotimaassa – eikä opiskelu vaadi luokkahuonetta tai oppikirjaa

"Rajaton luovuus on jokaisen oikeus" – Taidelaitos Haihatuksella on pitkät perinteet ja talkkarina australialainen kuvataiteilija