A.I. Virtanen keksi säilörehun, ja pian alkoivat harventua niin ladot kuin lapsetkin – haittaako latojen puute suomalaisten lisääntymistä? - Ihmiset & kulttuuri - Maaseudun Tulevaisuus
Tiesitkö? Voit lukea viikossa 3 artikkelia ilman tilausta - hanki rajaton lukuoikeus nyt 9,90€/kk
Ihmiset & kulttuuri

A.I. Virtanen keksi säilörehun, ja pian alkoivat harventua niin ladot kuin lapsetkin – haittaako latojen puute suomalaisten lisääntymistä?

Suomessa syntyneiden määrä on laskenut alle puoleen sotine jälkeisestä huipusta. Samoin on käynyt ladoille, joiden kulta-aika tosin koitti kymmenen vuotta vauvabuumia myöhemmin.
Kuvat: Jarkko Sirkiä, Helsingin kaupunginmuseo, Hanna Linnove / Kuvitus: Juho Leskinen
Artturi Ilmari Virtanen on ainoa tieteestä Nobelin palkinnon voittanut Suomen kansalainen. Hänen koeputkissaan ei kasvanut koeputkilapsia, vaan niissä siksi koko yhteiskunnan muutos.

Suomen maaseudun sielunmaisemaan kuuluvat erottamattomasti järvet, joutsenet ja laiduntavat lehmät. Loppukesää kohden helteessä alkaa tuoksua joutuva vilja ja heinä, joka odottaa pellon laidassa seisovaan latoon pääsyä.

Paitsi ettei enää odota. Kuivaheinän tekemisestä on käytännössä kokonaan luovuttu, ja tilalle on tullut säilörehu, jonka säilytykseen latoja ei tarvita. Maatalouden kehittyessä ladot ovat jääneet tarpeettomiksi ja lahonneet paikoilleen tai purettu suurempien työkoneiden ja salaojituksen tieltä.

Tietokirjailija Juha Kuisma arvioi, että latojen määrä on huvennut huipusta jo reilusti alle puoleen. Eniten latoja oli 1950–1960-lukujen taitteessa.

"Latoja oli silloin yli miljoona, mutta kuinka paljon yli, on hankala arvioida. Nykyään niitä on noin 300–500 tuhatta ja määrä laskee kovaa vauhtia koko ajan".

Kuisma on kirjoittanut ladoista ja niiden merkityksestä kirjan Suomalainen lato, joka julkaistiin viime vuonna.

Vaikka harva maanviljelijä latoja tuskin enää vakavissaan kaipaa, on niiden katoamisella myös ikävä sivuvaikutus. Keskikesällä heinän lisäksi kukkii myös ihmisten lempi, jolle ladot ainakin mielikuvien mukaan ovat tarjonneet suojapaikan.

Latojen määrä laskee koko ajan nopeutuvaa vauhtia, ja niin käy myös Suomen syntyvyydelle. Onko latojen määrän väheneminen kurittanut suomalaista romantiikkaa niin paljon, että se uhkaa jo väestönkehitystä?

Kuisman arvion mukaan latojen huippuvuodet osuivat 1960-luvun alkuvuosiin, jonka jälkeen määrä on laskenut nopeastikin. Syynä on ennen kaikkea AIV-happo, eli alun perin rikkihapon ja suolahapon sekoitus.

Artturi Ilmari Virtanen sai kemian Nobel-palkinnon keksinnöstään, jolla ravinteikasta rehua voitiin säilöä hapolla yli talven. Tämä mahdollisti lehmien maidontuotannon ympärivuotisesti. Liian kypsäksi ehtinyt kuivaheinä kun ei sisältänyt riittävästi valkuaista turvatakseen lehmien lypsykunnon talvella.

Rehun säilöminen teki siis hyvää suomalaisten ravinnonsaannille ja viennille, kun maitopohjaisia tuotteita kuten voita saatettiin valmistaa ympäri vuoden ja kokonaistuotantomääräkin näin nousi. Samalta pellolta voitiin tehdä yhden heinäsadon sijaan kaksi, nykyään kolmekin satoa säilörehua.

Ladot se kuitenkin teki tarpeettomiksi. Sattumaa tai ei, samoihin aikoihin AIV-hapon nousun kanssa Suomen syntyvyys kääntyi laskuun.

Virtasen voittaessa keksinnöllään Nobel-palkinnon vuonna 1945 elettiin jatkosodan päättymisen jälkeistä aikaa. Miesten kotiuduttua rintamalta ja epävarmuuden väistyessä lapsia syntyi 95 758, joka oli yli 6 000 enemmän kuin edellisvuonna, mutta jäi vielä yli 12 000 lasta vajaaksi vuoden 1947 ennätyslukemista.

Tämän jälkeen heinäladossa on käyty jatkuvasti harvemmin, tai ainakin latolemmen hedelmiä on kypsynyt merkittävästi vähemmän.

Kuudenkymmenen tuhannen elävänä syntyneen lapsen vuosiraja on rikottu tällä vuosituhannella vain kahdesti. Viime vuonna lapsia syntyi 45 613, joka oli vähiten sitten vuoden 1868 – suurten nälkävuosien synkimmän vuoden.

Kuisma vaikuttaa syntyvyyden ja latojen määrän yhteyden tulkinnasta samaan aikaa sekä hämmentyneeltä, että huvittuneelta. Hän kuitenkin myöntää, ettei latojen käyttö lemmenluolina ole tuulesta temmattu väite.

"Kyllä ladoilla tällainenkin merkitys on ollut. Tällaista aikovan pariskunnanhan on pitänyt etsiä yksityisempää tilaa poissa yhteisön silmistä. Mitä taemmas historiassa mennään, sen enemmän ladoilla tällaista merkitystä oli", hän kertoo.

"Nykyisinhän latojen määrällä ei tietenkään ole syntyvyyden kanssa enää mitään tekemistä, vaan vauvojen väheneminen liittyy enemmän työelämän epävarmuuksiin", Kuisma arvioi.

Vaikka hän tyrmääkin suoran seuraussuhteen latojen määrän ja syntyvyyden välillä, huomauttaa hän myös, että pelkän romanttiseen käyttöön hyödynnettävissä olevan rakennuksen lisäksi perinteisin menetelmin toteutettu heinänteko antoi mahdollisuuden myös tutustua tulevaan partneriin.

"Varsinkin Pohjanmaalla isoilla aukeilla tehtiin heinää suurissa joukoissa, jossa nuoriso saattoi tutustua toisiinsa", Kuisma kertoo.

"Enää maatalouselinkeinot eivät tarjoa sellaisia tutustumiskeinoja kuin ennen vanhaan. Tehostuva tekniikka ajaa tarvittavan työvoiman määrää alas."

A.I. Virtanen ei siis ole välttämättä suoraan syyllinen suomen lapsiluvun laskuun, mutta ymmärtämättään hän hyvää tarkoittaessaan kuitenkin tuli tuhonneeksi maaseudun perinteisen heinäntekokulttuurin.

Toisaalta maatalous ei ole ainoa ala, jossa työn ohessa tutustuminen uuteen kumppaniin on viime vuosikymmeninä hankaloitunut. Kuisma muistuttaa, että koneistuminen on vähentänyt rinta rinnan työskentelyä kaikkialla.

"Enää ei ole olemassa työtä, jossa kymmenet nuoret kerrallaan kohtaisivat. Kaikki tekevät nykyään töitä vaan koneiden ympäröiminä itsekseen, ja kohtaamisia tulee lähinnä ruokatunnilla tai sitten töiden jälkeen terasseilla."

Kun heilaa ei enää yhtä helposti löydä työpaikalta, joutuu kesäromanssia hakemaan toisaalta. Maaseudulla tähän soveltuvat Kuisman mukaan esimerkiksi tanssilavat, joista osa on edelleen toiminnassa.

"Tinderhän tavallaan on nyt Suomen suurin tanssilava maaseudullakin", hän toteaa.

Kuisma jakaa myös nyt jo edesmenneeltä kirjailija Lassi Nummelta kuulemansa ohjeen:

"Jos voisin antaa vinkin nuorille miehille, missä tavata fiksuja naisia niin sanoisin että menkää taidenäyttelyyn."

Lue myös:

Seksuaaliterapeutti vinkkaa katsomaan lähelle – jospa juhannusheila löytyykin kaveripiiristä

Lue lisää

Bakteereita tuhoava tarttumasuoja syntyi koronakriisin keskellä – pian se liikkuu Virroilta ympäri maailmaa

Säilörehusta korjattu jo iso osa ja sato on laadukasta, toisen sadon varmistamiseksi tarvitaan sateita

Ulkomailla ei aina ymmärretä Sibeliusta – Silloin kapellimestari Santtu-Matias Rouvali saa selittää, että säveltäjänero oli myös masentunut alkoholisti

Valokuvaajapariskunta taltioi tarinoita Suomen museoteiden varsilta