Kodinkoneyrittäjästä papiksi vaihtanut Petri Paasikallio: "Parasta on, kun ei tarvitse enää myydä kenellekään yhtään mitään” - Ihmiset & kulttuuri - Maaseudun Tulevaisuus
Ihmiset & kulttuuri

Kodinkoneyrittäjästä papiksi vaihtanut Petri Paasikallio: "Parasta on, kun ei tarvitse enää myydä kenellekään yhtään mitään”

Petri ­Paasikallio päätti lähteä ­opiskelemaan ­­aikuisiällä ­teologiaa ja toimii nyt maaseudulla pappina.
Jaana Kotamäki
Petri Paasikallio toimii tällä hetkellä kirkkoherran sijaisena Ypäjällä. Ammatinvaihdos yrittäjästä pastoriksi ei ole hänen mukaansa vaikuttanut omiin arvoihinsa.

Vaalea Ypäjän kirkko sijaitsee keskellä kylää aivan palveluiden keskiössä. Kanta-Hämeessä sijaitseva Ypäjä on pieni pitäjä, jossa asukkaita on noin 2 400. Seurakuntalaisten lukumäärä on painunut hieman alle kahteen tuhanteen.

Tummaan pukeutunut Ypäjän kirkkoherran sijainen Petri Paasikallio avaa kirkon painavan oven tottuneesti. Vain muutaman viikon Ypäjällä toiminut Paasikallio kävelee varmoin askelin kirkon sivukäytävää ja esittelee kirkkoa matkaten samalla kohti sakastia.

Ypäjän kirkossa erikoisuutena on kuin pieni tähtitaivas katossa. Valot välkkyvät ja luovat kirkkoon tunnelmaa näin kesälläkin.

Petri Paasikallio toimii tällä hetkellä Ypäjän kirkkoherran sijaisena, mutta hän on paljon muutakin: entinen kodinkoneyrittäjä, Punkalaitumen seurakunnan pastori, espoolainen ja isä.

Paasikallio hyppäsi armeijan ja opiskeluiden jälkeen perheensä kodinkoneyritykseen ensin Kirkkonummelle.

”Olin mukana perheyrityksessä ja toimin Kirkkonummen-toimipisteessämme myyntipäällikkönä.”

Yritys laajeni ja seuraava myymälä perustettiin aivan Helsingin ydinkeskustaan, Stockmannia vastapäätä olevaan rakennukseen.

”Avasimme Suomen ensimmäisen kodintekniikka­myymälän, joka myi vain yhden tuotemerkin tuotteita. Tässä myymälässä myimme ainoastaan Panasonic-tuotemerkin kodintekniikkaa. Kun yritys toimi Helsingissä, minä toimin sen toimitusjohtajana. Silloin työhöni kuului muun muassa paljon asiakaspalvelua, sidosryhmäsuhteita, hallinnollinen puoli ja kaikki, mitä nyt toimitusjohtajalle kuuluu.”

Paasikallio ehti toimia yrittäjänä tai perheyrityksessä mukana lähes 30 vuotta ennen kuin hyppy tuntemattomaan tuli ajankohtaiseksi.

”Siinä vaiheessa, kun vanhempani eivät enää olleet yrityksessä mukana ja veljeni lähti opiskelemaan uutta alaa, ajattelin, että minunkin olisi aika lähteä opiskelemaan.”

Ajatus kirkossa työskentelystä oli kytenyt Paasikallion sisällä jo pidempään, ja aikuisiällä hän lähti toteuttamaan haavettaan.

”Minua on kiinnostanut uskonto ja kirkko instituutiona jo pidemmän aikaa. Kirkkoon ei voi päästä töihin papiksi ilman yliopisto-opintoja, joten päädyin hakemaan opiskelupaikkaa Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta.”

Yliopistossa aloittaminen jo aikuisemmalla iällä ja yhden työuran tehneenä ei ollut helpoin mahdollinen.

”Kyllä mietin paljon, pystynkö siihen ja pärjäänkö yliopistossa. Aloitin opiskelun vuonna 2016 ja valmistuin alkuvuonna 2020 teologian maisteriksi. Minulle tavoite oli suorittaa yliopisto mahdollisimman nopeasti, koska joka vuosi tulee lisää ikää ja halusin päästä myös työelämään.”

Jaana Kotamäki
Suurten muutosten keskellä Petri Paasikallion elämä siirtyi nopeasti kaupungista maaseudulle. Eniten hän kaipaa ­kaupungista suurempia marketteja ja erikoisliikkeitä, mutta on tyytyväinen myös pienempien kuntien palveluihin.

Paasikallio vihittiin papiksi toukokuun alussa, vaikka hän toimi Punkalaitumen seurakunnan pastorina jo vuoden 2019 joulukuun alusta asti. Vaikkei hänelle vielä ole ehtinyt kertyä laajaa kokemusta pastorin virasta, kokee hän työnsä tärkeäksi ja merkitykselliseksi.

”Tuntuuhan se hienolta, kun saa olla mukana ihmisten elämän juhlahetkissä, sellaisissa vain kerran elämässä -tilaisuuksissa. Saa olla ihmisten matkassa mukana niin iloisina kuin surullisinakin aikoina. Työn suola onkin ehdottomasti ihmiset ja heidän kohtaamisensa.”

Eniten Paasikallio sanoo jännittäneensä hautaan siunaamista ja sen tuomia tunteita.

”Vaikka menisin jonkun vieraan ihmisen hautajaisiin, niin aina herkistyn. Ensimmäistä kertaa hautajaisia toimittaessani esiin astui kuitenkin jonkinlainen työminä ja pystyin pitämään puheen ja olemaan tilanteessa liikuttumatta.”

Hyppy helsinkiläisestä kodinkoneyrittäjästä maaseudulle pastoriksi on varmasti yhdistelmä, joka harvalta löytyy. Paasikallio löytää kuitenkin ammateistaan yhtymäkohtia sekä toisaalta taas huojentaviakin asioita.

”Parasta on, kun ei tarvitse enää myydä kenellekään yhtään mitään.”

Paasikallio kertoo perheensä olleen aiemmin niin sanottuja perinteisiä tapakristittyjä jo ennen hänen papiksi ryhtymistään.

”Olemme olleet hyvin perinteisiä kristittyjä aina, niin aiemmin kuin nytkin. Arvoni eivät ole mitenkään muuttuneet uuden työni kautta.”

Jaana Kotamäki
Paasikallio vihittiin papiksi toukokuun alussa, vaikka hän onkin tehnyt pastorin töitä Punkalaitumen seurakunnassa jo vuoden 2019 joulukuun alusta asti.

Kodinkoneyrittäjästä teologian maisterin opintojen kautta pastoriksi hyppääminen ei ollut ainoa suuri muutos Paasikallion elämässä. Hän myös muutti työnsä perässä pääkaupunki­seudulta pieneen maalais­kuntaan.

”Olen syntynyt Helsingissä ja asunut oikeastaan koko ikäni Espoossa. Kyllähän se maalla asuminen on hyvin erilaista. Esimerkkinä vain, että minulla on nyt jo puolen vuoden asumisen jälkeen enemmän tuttavia Punkalaitumella kuin mitä minulla on Espoossa yhteensä ollut näiden vuosien aikana.”

Paasikallio kokee, että Suomessa on hieman vastakkainasettelua maaseudun ja kaupunkien välillä.

”Jos ihmiset tietäisivät enemmän, millaista on asua maaseudulla tai kaupungissa, vastakkainasettelu kyllä hälvenisi vähitellen. Kun ei tiedetä, ei osata oikein suhtautua.”

Elämä maaseudulla on yllättänyt Paasikallion positiivisesti, mutta silti hän kaipaa palveluita kaupungista.

”Kyllähän sitä joitain palveluita kaipaa, kuten esimerkiksi suurempia marketteja ja erilaisia erikoisliikkeitä.”

Suomessa kirkko ja seurakunnat ovat olleet tietynlaisessa murroksessa jo jonkin aikaa. Seurakuntien jäsenmäärä on tippunut ja taloudelliset haasteet ovat kolahtaneet kuntien lisäksi myös moneen seurakuntaan.

Paasikallio pohtii syitä myös tähän kehitykseen ja sen jatkumiseen tai pysäyttämiseen.

”Kirkon pitäisi olla enemmän ihmisten saatavilla, mukana arjessa. Suuri osa ihmisistä käy rippikoulun, mutta sen jälkeen tapahtuu jotain. Päästämmekö nuoret aikuiset liian helposti pois kirkon piiristä? Ja ennen kaikkea haluaisin löytää syyn sille, miksi nuoret eroavat kirkosta. Nykyään toki pienetkin asiat ja yksi väärä sanavalinta vaikuttavat.”

Vaikka Paasikallion aika kuluu pitkälti töiden merkeissä tällä hetkellä, ehtii hän välillä rentoutumaan Somerniemen mökillään.

”Olen aina hakeutunut lomiksi ja kesäviikonlopuiksi maaseudulle, ennen kuin maaseudulla asuinkaan. Mökkeilyn lisäksi seuraan mielenkiinnolla raviurheilua”, Petri Paasikallio paljastaa.

Jaana Kotamäki
Paasikalliolla töitä riittää, mutta vapaa-aikansa hän viettää puolisonsa kanssa maaseudun rauhassa mökkeilemällä Somerniemellä.

Lue lisää

Poikkeusoloissa hautajaisia pidetään kokonaan ulkona ja muistotilaisuuksia siirretään – kymmenen hengen kokoontumisrajoitus voi tarpeen vaatiessa ylittyä

Sairaalapappien virkoja on vähennetty, mutta moni kaipaa edelleen tukea elämän suurissa muutostilanteissa

Tiesitkö? Tässä ammatissa on vain kaksi naista

Sotilaspastorin mukaan kristityt ja muslimit puolustavat maataan innokkaammin kuin uskontokuntiin kuulumattomat