"Kalenteri tyhjeni keikoista, nyt näyttää jo onneksi paremmalta" – Anne Mattila järjestää konsertteja myös syrjäseudun taidekahvilassaan - Ihmiset & kulttuuri - Maaseudun Tulevaisuus
Ihmiset & kulttuuri

"Kalenteri tyhjeni keikoista, nyt näyttää jo onneksi paremmalta" – Anne Mattila järjestää konsertteja myös syrjäseudun taidekahvilassaan

Anne Mattila lupaa uutta musiikkiaan radiosoittoon pikapuoliin. Hänet voi nähdä myös maalaamassa taulujaan.
Johannes Tervo
Anne Mattila on musiikin ja taiteen tekemisen lisäksi yrittäjä. Lähiomaisten lisäksi apuna on muutama kausityöntekijä. Taidekahvilan pihapiiri saattaa saada tulevaisuudessa majoitustiloja, yleisön pyynnöstä. "Mutta se on vielä unelma. Katsotaan mihin asiat etenevät", Mattila sanoo uuden ateljeensa avarassa tuvassa.

Ihmisen kokoinen keidaspaikka Karvian keskustan ulkopuolella todistaa; pieni paikkakunta ei estä haaveilemasta isosti.

Anne Mattilan taidekahvilan pihaan on noussut jälleen uusi vanha rakennus. Parisataaneliöinen 1800-luvun hirsitalo on siirretty paikalle Ylihärmästä.

Kesäkuussa avattu ateljeerakennus on avarrettu sisältä taiteen ja musiikin käyttöön.

"Tämä oli tarkoitus avata jo huhtikuussa. Korona muutti suunnitelmia, ja kalenteri tyhjeni keikoista. Nyt näyttää jo onneksi paremmalta", Anne Mattila sanoo.

Erityisesti lauluistaan tunnetuksi tullut Anne Mattila on malliesimerkki omintakeisesta maaseudun yrittäjästä.

Seitsemän vuotta sitten perustettu taidekahvila on osoittautunut suosituksi, vaikka se sijaitsee Pohjois-Satakunnan kätkössä kaukana valtaväylistä.

"Halusin taiteeni nimenomaan tänne. Keikkamatkoillani olen vuosien mittaan kauhulla joutunut näkemään maaseudun autioitumista."

Hän haluaa osoittaa, että keskusten ulkopuolella voi yrittää, ilman että ajatukseen liittyy poliittista kantaa.

"En halunnut luoda mitään mahdollisimman isoa brändiä valtatien varteen."

Mattila kertoo oppineensa käyttämään kalenteria, jotta voi sovitella tekemisiään musiikin ja taiteen kesken aiempaa paremmin.

"Aikataulut olivat aluksi valtava haaste maalaamisen ja keikkojen välillä. Nykyään jaksottelen keikat kuukausien mukaan."

Keväällä esiinnytään Lapissa, kesällä lavoilla ja festareilla. Syksyllä palataan Lappiin, jonka jälkeen tulevat joulukonsertit.

"Kaikki muu aika menee maalaamiseen. En ole silloin aina tavattavissa", hän kuvailee keskittymistään.

Halu maalata on ollut Anne Mattilalla jo lapsesta asti.

"Muistan katselleeni pää kallellaan taivasta istuessani auton takapenkillä. Ihmettelin, miten tuollaista sinitaivasta voi maalata tauluksi."

Maalaaminen oli jäädä taka-alalle, kun keikkailu ja musiikin levyttäminen veivät teini-ikäisenä mukanaan.

"Luulin, että pitää valita jompikumpi toista tärkeämmäksi."

Itseoppinut taidemaalari halusi varmistaa, että hänen taiteensa kantaa omillaan, ei julkisuuden ehdoilla.

"Pidin kerran näyttelyn ilman signeerauksia, kun halusin nähdä vastaanoton ilman tietoa siitä, että olen ne maalannut."

Epäily osoittautui hyvän palautteen perusteella turhaksi, ja into kasvoi.

Laivakeikoilla yhtyeen kaverit pyysivät laulajaa illalla kuuntelemaan muita bändejä, mutta ajatukset olivat muualla.

"Minä otin hytissäni maalaustarpeeni esiin ja rupesin töihin. Niin valtava oli intohimoni taiteen tekemiseen."

Mattilalta valmistuu vuosittain uusi näyttely, joka pystytetään harmaaseen vilja-aittaan. Ensimmäisenä pihaan noussut rakennus on hänelle tärkein.

"Halusin jo heti alussa, että minulle rakkaat tauluni ovat siellä."

Uudessa ateljeessa yleisö voi päästä seuraamaan tilaustöiden valmistumista turvaetäisyyden päästä.

"Aloin tehdä tilaustöitä viime talvena, mutta kyselyjä on tullut jo aiemminkin."

Parhaillaan telineessä on luminen rantamaisema, jota tulva huuhtoo kirkkaassa kevätvalossa.

Samassa tilassa on tarkoitus pitää myös konsertteja ja taideleirejä säältä suojassa. Mattila ei epäröi näyttää maalaamisen tekniikkaansa muille, kun pyyntöjä on tullut.

"Aiemmin en myynyt taulujani, mutta nyt se on tullut mukaan. Halusin koota riittävästi teoksia ennen kuin olin valmis miettimään niistä luopumista."

Hän koki luopumisen henkilökohtaisista teoksistaan aluksi oudoksi.

"Onneksi se on mennyt ihan ok. Ajattelen taulujeni elävän muualla nyt omaa elämäänsä."

Utuisista maisemista ja hahmoista on tullut hänen tavaramerkkinsä. Metsässä vaeltava satutyttö syntyi intuitiosta, jonka mallina oli siskontyttö Emmi.

"Teos on saanut ihmiset kertomaan rankkojakin elämäntarinoita. Kohdatessani täällä vierailevia ihmisiä liikutun usein itsekin."

Joskus näistä tarinoista syntyy tauluja, runoja ja lauluja.

Tämän kesän näyttely on jotain aivan muuta.

"Rakastan suomalaista luontoa. Tällä kertaa tauluissa on myös ihmisiä ja kaupunkimaisemia."

Utuisten sivellinvetojen sijaan linjat ovat tarkan realistisia, lähes valokuvamaisesti taltioituja hetkiä esimerkiksi nuoralla tasapainoilevasta trapetsitaiteilijasta.

"Näyttelyn inspiraatio tuli matkasta Pariisiin."

Teoksissa näkyvä valo on hänen mukaansa siellä jotain aivan erilaista, kirkkaampaa kuin pohjoisessa.

"Ennen keskityin suurimmaksi osaksi vain luontoon, mutta nyt hain aiheita myös asvaltin ja mukulakivien kimmeltävästä pinnasta."

Mattila kuvailee oloaan tyhjäksi ennen uuden näyttelyn kokoamista.

"Mitä sitten tämän jälkeen, pyörii päässä. Luojan kiitos, seuraava aihepiiri ja mielikuva ovat onneksi jo selvillä."

Viimeisimmästä levytyksestä, Kuivaa koivua, on kulunut jo nelisen vuotta. Keikkoja artisti tekee tänä kesänä yksityistilaisuuksissa ryhmille, mutta myös perinteisesti kaikelle yleisölle.

"Ryhmien vastaanottamisessa on koronariskin takia pitänyt miettiä monta asiaa uusiksi."

Linja-autot saapuvat porrastetusti paikalle, jolloin ensimmäinen ryhmä ehtii ruokailla ja siirtyä paviljonkiin seuraavan auton saapuessa pihaan.

"Onneksi ihmiset ovat ottaneet muuttuneet olosuhteet turvaväleineen hyvin huomioon. Tilanteita pitää miettiä nyt monelta kantilta."

"Onneksi meillä on tilaa liikkua. Se on etu maalaisympäristössä ja luonnon helmassa. On tilaa hengittää."

Mattila ei halua valittaa, vaan hän katsoo myös mahdollisuuksia tulevan varalle.

"On pakko miettiä, miten konsertteja voi järjestää aivan uudella tavalla. Haluan olla realistinen optimisti, nimenomaan tässä järjestyksessä."

"Uusia lauluja olisi vaikka useampaa levyä varten, mutta en ole pitänyt kiirettä. Tänä vuonna julkaisen jo singlejä", Mattila lupaa.

Omiin runoihin perustuvat laulut poikkeavat pitkän hionnan tuloksena aiemmista. Fanejaan hän ei unohda, ja tyyli pysyy radiosoitossa.

Vanhat hirret ja tarinat vain käytetään uudelleen.

"Ihmisten iloja tai surujahan me kierrätämme. Häiden peruminen ei tähän kuulu", Mattila naurahtaa.

Lue myös

Sivellin ja sävelet

Johannes Tervo
Tänä kesänä yleisö pääsee toviksi seuraamaan taulujen maalaamista ateljeen tiloihin.
Lue lisää

Tänään kääritään hihat ja ryhdytään toimeen – Yrittäjien nimikkopäivä on kunnianosoitus sitkeydelle

Muusikko Jesse Markin haluaa nostaa esille asioita, joista muut eivät keskustele – "En halua jäädä kädenlämpöiseksi"

Lampaita, lehmiä, kuolleita vasikoita ja lintuja, mädäntyvä kuha – Lapsuus Tyrväällä elää Akseli Gallén-Kallelan maalauksissa

Taiteilijat loivat Suomi-kuvaa jo yli sata vuotta sitten – Tunnistatko nämä maisemat?