Ihmiset & kulttuuri

Linnabongarin ei tarvitse lähteä kotimaan rajojen ulkopuolelle, sillä Suomesta löytyy historiallisia linnoja monen lomamatkan varalle

Suomalaiset linnat olivat keskiajalla kansainvälisiä kohtaamispaikkoja, joissa puhuttiin rinnakkain monia kieliä.
Jouni Marjamäki
Olavinlinna on rakennettu niin, että se peittää koko saaren. Virtaava vesi on auttanut linnan puolustamisessa.

Jos haluat nähdä komeita linnoja ja syviä vallihautoja, ei suinkaan tarvitse lähteä Ranskaan tai Italiaan.

”Suomessa on käyty sotia aikojen alusta asti eli maa on täynnä linnoja ja linnoituksia. Tosin ei ehkä voi puhua varsinaisesti suomalaisista linnoista, sillä ne on rakennettu, kun olimme osa Ruotsin tai Venäjän valtakuntaa”, sanoo erikoistutkija Veli-Pekka Suhonen Museovirastosta.

Keskiaikaiset linnat sijoittuvat Suomessa alueelle, joka oli Ruotsin vallan alla. Itä- tai Pohjois-Suomesta keskiaikaisia linnoja ei siis löydy.

”Kajaanin linna on 1600-luvulta, mutta se on varsin keskiaikaisen näköinen. Itä-Suomeen rakennettiin 1700-luvulla bastionilinnoituksia esimerkiksi Lappeenrantaan, Haminaan ja Kotkaan.”

Linnoitukset pystytettiin vesireittien varrelle, sillä se takasi hyvät kulkuyhteydet ja vesihuollon. Lisäksi vesi oli suojelukeino, esimerkiksi Olavinlinna rakennettiin saarelle, jotta sitä olisi helpompi puolustaa hyökkääjiltä. Komealle paikalle pystytetty linnoitus oli myös merkki siitä, kuka alueella hallitsee.

Etenkin keskiajalla linnat olivat kuin pieniä kaupunkeja. Siellä valmistettiin ja varastoitiin ruokaa sekä hoidettiin alueen hallinnointia. Keskiajalla vain pieni osa linnojen asukkaista kuului sotaväkeen. Hämeen linnassa käsityöläisillä oli tapana kokoontua linnan sisäpihalle, koska huoneet olivat liian hämäriä pikkutarkkaan työskentelyyn.

Vaikka Turun linnassa ja Raaseporissa saatiin hetkittäin kokea hienoa hovitunnelmaa, eivät suomalaiset linnat varsinaisesti mitään palatseja olleet.

”Kivilinnat olivat kylmiä paikkoja talvella. Uudemmissa linnoituksissa, kuten Suomenlinnassa, taas tartuntataudit löivät helposti läpi.”

Ei linnanpäälliköiden elämä silti välttämättä kovin kurjaa ollut. Etenkin keskiajalla yhteiskunnassa vallitsi hyvin selkeä luokkajako, joten mitä korkeammalla arvoasteikolla oli, sitä parempaa ruokaa ja olutta sai eteensä.

Vaikka Suomi oli keskiajalla hieman syrjässä Keski-Eurooppaan nähden, vallitsi linnoissa yllättävän kansainvälinen tunnelma.

”On vaikea sanoa, mitä kieliä linnoissa puhuttiin, mutta varmaan se oli aika monikielistä. Keskiajalla palkkasotilaita saapui Skotlannista asti ja linnoihin tuli paljon ihmisiä Saksasta. Se oli kielten sekamelskaa: saksaa, suomea, ruotsia, englantia ja ties mitä kieliä.”

Varmasti jokaiselle suomalaiselle ainakin jollain tavalla tuttuja pytinkejä ovat Hämeen linna, Turun linna sekä Savonlinnassa sijaitseva Olavinlinna.

Hämeen linna on Suomen keskiaikaisista kivilinnoista ainoa, jota kiertää vallihauta, ja lisäksi se on ainoa keskiaikainen tiililinnamme. Keskiaikaisia tiilirakennuksia on ylipäätään säilynyt uudelle vuosituhannelle vain kolme, ja ne kaksi muuta ovat kirkkoja. Linnan säilymistä auttoi se, että sitä vastaan ei koskaan hyökätty tuliasein.

Jos rakennustekniset hienoudet eivät jaksa kiehtoa esimerkiksi perheen pienimpiä, voi hyvin keskittyä ihailemaan linnan valleilla siistimistyötä suorittavia lampaita. Ne ovat olleet suuri hitti jo monena kesänä.

Suhonen vinkkaa, että Suomessa on paljon muitakin kiehtovia linnoituskohteita.

”Porvoon Husholmenin keskiaikaisella linnasaarella on hyvät opaskyltit ja polut. Järvitaipaleen linnoitus 1700-luvulta Savitaipaleella on vähän unohdettu kohde”, Suhonen kertoo.

Myös Liedon Vanhalinna Turun kupeessa sekä Helsingin Vartiokylän linnavuori ovat otollisia vierailupaikkoja.

Koska monin paikoin linnoista ei ole jäljellä enää kuin pieniä merkkejä, Suhonen kehottaa tarkkailemaan maastoa. Onko näkyvissä kivimuureja tai valleja? Kannattaa myös pohtia, miksi linna on rakennettu juuri sille paikalle.

Oma lukunsa ovat jylhät linnavuoret, joilta aukeaa komeat näkymät. Rautakaudella ja keskiajalla muinaislinnoja varustettiin vallein ja hirsimuurein. Hirsirakenteita ei tietenkään enää ole näkyvissä.

Linnavuoria tunnetaan Suomessa yli sata. Muinaislinnoja perustettiin pääasiassa Hämeen, Satakunnan ja Varsinais-Suomen alueella, mutta yksittäisiä linnavuoria voi löytää muualtakin.

Jouni Marjamäki
Hämeen linna on Suomen ainoa keskiaikainen tiililinna. Se on myös ainoa keskiaikaisista kivilinnoista, jota kiertää vallihauta.

Miksi sitten haikailemme ulkomaille, vaikka kotikulmilta löytyy upeita rakennuksia vuosisatojen takaa? Ehkäpä esimerkiksi sen vuoksi, että välillä muurien sisäpuolella ei olekaan odottamassa sellaista hovitunnelmaa kuin kävijät ennakkoon odottavat.

”Toisinaan kuulee ihmisten kaipaavan esimerkiksi Hämeen linnaan kalustusta. Se saattaa tuottaa jonkinlaisen pettymyksen”, kertoo intendentti Mari Vadén Kansallismuseosta.

Hämeen linnan kohdalla ei ole ihme, että huoneet tuntuvat ajoittain kolkon tyhjiltä. Historiansa aikana rakennus on toiminut puolustus- ja hallintolinnana sekä vankilana. Monien muutosten myötä ei alkuperäisiä kalusteita ole asetettavaksi esille.

Pienistä pettymyksistä huolimatta suomalaiset osaavat Vadénin mielestä arvostaa kotimaan linnoja ja linnoituksia.

”Suuri osa on hyvin vaikuttuneita, millaisia nämä rakennukset edelleen ovat. Ihan jo linnaan sisälle astuminen hämärään huoneeseen voi olla lapsesta niin jännittävää, että täytyy ottaa aikuista kädestä kiinni.”

Lue lisää:

Liedon Vanhalinna on kuin kivenheitto keskiajalle ja paljon varhaisempaankin aikaan muinaiseen Suomeen

Heta-Linnea Kovanen
Suomessa on lukuisia linnoja ja linnoituksia, joita voi käydä ihastelemassa.
Lue lisää

Tiedätkö, kuinka Lounais-Hämeen historialliset helmet Jokioisten ja Kartanonkylän kartanot liittyvät yhteen?

Valtio pyristelee eroon suojelluista arvokartanoistaan – tutkimuksen ja opetuksen tarpeita vaikea sovittaa yhteen kulttuuriperinnöstä huolehtimisen kanssa

Kartanoista kuuluu kummia — Kolmen kartanoa täynnä tarinoita

Kuninkaan visiitin kunniaksi 1700-luvulla valmistettuun viiriin kirjattiin väärä vuosi, mutta hämäläiset käänsivät sen iloksi: "Paikalliset ovat aina riemuissaan, että hämäläiset ovat välillä nopeampia kuin väitetään"