Kartanoista kuuluu kummia — Kolmen kartanoa täynnä tarinoita - Ihmiset & kulttuuri - Maaseudun Tulevaisuus
Ihmiset & kulttuuri

Kartanoista kuuluu kummia — Kolmen kartanoa täynnä tarinoita

Kummitustarinoita on kerrottu satoja vuosia ja usein niihin liittyy historiallisia henkilöitä.
Harri Nurminen
Ympäri Suomen löytyy erilaisia kummitustarinoita, jotka perustuvat paljolti näkö- ja kuulohavaintoihin.

Vanhimmat kirjalliset merkinnät kummitustarinoista ovat vasta 1600-luvulta, jolloin kirjallinen materiaali alkoi yleistyä Suomessa. Tarinoita on todennäköisesti kerrottu kuitenkin paljon kauemmin.

Olavinlinnan lähellä kerrotaan kuuluvan outoa soittoa ennen kuin joku putoaa virtaan tai tapahtuu muuta outoa. Ensimmäiset merkinnät tarinasta ovat 1500-luvun alusta Olaus Magnuksen Carta Marina -teoksesta, jonka kuvituksesta löytyy virtaan hyppäävä mies ja takana soitinta soittava hahmo.

Linna on rakennettu 1400-luvun lopulla, joten Olaus Magnuksen tehdessä karttaansa linna on ollut melko uusi.

Lepaalla puolestaan kerrotaan tarinaa Annasta, joka luvattoman suhteen takia muurattiin elävältä kellariin ja vaeltelee vieläkin Lepaan kartanon mailla. Tarinassa Annan rakkauden kohteesta tulee myöhemmin piispa. Maunu Tavast oli Suomen piispana vuosina 1412–1450.

Viipurin pamaus vuonna 1495 kirjoitettiin heti tuoreeltaan ylös ja joidenkin versioiden mukaan siihen liittyi pamauksen lisäksi taivaalla nähty valoilmiö

Heta-Linnea Kovanen
Kartta

Vuojoen kartanossa puhutaan vain haamuista, ei lainkaan kummituksista. Kartanossa havaitut haamut ja äänet ovat kaikki vielä melko tuoreita, noin 15 viime vuoden ajalta. Kyse ei ole kauhutarinoista vaan ennemminkin luonnollisista kokemuksista.

”Täällä ei ole mitään kauhutarinoita, vaan enemmän positiivisia kokemuksia. Esimerkiksi kartanon isäntä Lars Magnus Björkenheim tulee tarkistamaan omaa vanhaa kartanoaan”, kertoo Vuojoen kartanon oppaana toimiva Pirjo Jaakkola.

Jaakkolan mukaan talon vanha isäntä vain lähinnä seisoskelee ja koputtelee oviin. Jaakkola kertoo hänen olevan pitkä ja harteikas mies.

”Kuistilla seisoo mies, joka pyrkii sisälle. Koskaan kukaan ei ole siellä, vaikka kuinka on menty avaamaan ovea.”

Vuojoen hissi liikkuu joskus itsestään.

”Olemme päätelleet, että tämä kapteeni ja vuorineuvos Björkenheim on niin leikkisä, että hän painelee hissin nappuloita. Keittiöväki kuljettaa juhlakerrokseen ruokia hissillä. Kun palaa hissillä alas, ajattelee, että sillä pääsee nopeasti takaisin ylös. Mutta sitten tämä Björkenheim on painanut nappia niin, että hissi on taas ylhäällä ja sitä joutuu odottamaan.”

Jaakkola kertoo uskovansa itse vain sen, mitä näkee. Hänelläkin on kartanosta yksi kokemus. ”Kuulin selkeästi kävelemistä ja askeleet.”

Kari Salonen
Eurajoella sijaitsevassa Vuojoen kartanossa vanha isäntä Lars Magnus Björkheim käy välillä tarkastamassa tiluksiaan.

Kajaanin Seppälässä keskellä maaseutua seisoo vaaleankeltainen, näyttävä rakennus.

Talo valmistui 1928 Seppälän maatalouskoulun yhteydessä olevan karjanhoitokoulun päärakennukseksi. Liki sadan vuoden aikana se on toiminut muun muassa karjakkokouluna ja esikuntana. Nykyisin siellä on Kainuun ammattiopiston tiloja.

Karjakkokoulu oli kovan kurin sisäoppilaitos, jonka opiskelijoilta edellytettiin kunniallista mainetta. Talvisodan aikaan Impilinnasta johdettiin Pohjois-Suomen itärajan, kuten Kuhmon ja Raatteen, taistelut.

Pula-aikana koulun kellariin piilotettiin lehmiä, jotta tarkastajat eivät niitä löytäisi. Näin opiskelijoille riitti tuoretta maitoa.

Vuonna 1936 ullakon asuntolassa syttyi tulipalo, jonka syy ei koskaan selvinnyt. Palon jälkiä on kuitenkin vielä nähtävissä Impilinnan yläkerrassa.

Henkilökuntaa ja opiskelijoita tarkkailee tarinan mukaan karjakkokoulun entinen opiskelija Alma, jonka kerrotaan hukkuneen läheiseen lampeen. Vettä valuva, apea hahmo vaeltelee Impilinnan vintillä, kamarissa ja pihamaalla. Välillä rakennuksessa palavat valot öisinkin, vaikka ne olisi illalla sammutettu.

Reijo Haukia
Kajaanissa sijaitsevassa Impilinnassa on nykypäivänä Kainuun ammattiopiston tiloja. Tarinoiden mukaan henkilökuntaa ja opiskelijoita tarkkailee entinen opiskelija Alma.

Vesilahdessa sijaitseva Laukon kartano on kuuluisa Elinan surma -runosta. Siinä kartanonherra Klaus Kurki polttaa mustasukkaisuuksissaan nuoren vaimonsa ja vastasyntyneen poikansa.

Ensimmäisen kerran kartano mainitaan asiakirjoissa vuonna 1416 ja sen jälkeen sitä ovat hallinneet monet mahtisuvut ja aateliset. Myös Elias Lönnroth asui Laukossa viitisen vuotta, minkä aikana Kalevala sai lopullisen muotonsa.

Väinö Linna käytti Täällä Pohjantähden alla -sarjan torpparihäätöjen esikuvana Laukon mailla toteutettuja häätöjä, joissa yhteensä yli 500 henkilöä joutui kodittomaksi. Skandaalista kirjoitettiin useissa sanomalehdissä.

Sisällissodan aikaan Laukossa kuohui ja lähes kaikki kartanon rakennukset poltettiin.

Laukkoon liittyy paljon tarinoita. Kellarissa, jota myös Pirunkellariksi kutsutaan, on mystinen kivirakennelma, jonka käyttötarkoitus on epäselvä. Siitä sanotaan lähtevän salakäytävä Karkun kivikirkolle tai läheisille kallioille. Kansanperinteen mukaan kellariin on myös piilotettu aarre.

Kuutamolla kartanon läheisillä kallioilla saattaa myös nähdä tanssivia metsänneitoja ja järvellä soutavan seurueen, joka vetää perässään pienessä veneessä olevaa ruumisarkkua.

Laukon kartanon kuuluisin tarina on Elinan surma -runo. Laukossa on ollut asutusta jo yli tuhat vuotta, vaikka kartano alkoi muodostua vasta 1400-luvulla.
Lue lisää

Kuninkaan visiitin kunniaksi 1700-luvulla valmistettuun viiriin kirjattiin väärä vuosi, mutta hämäläiset käänsivät sen iloksi: "Paikalliset ovat aina riemuissaan, että hämäläiset ovat välillä nopeampia kuin väitetään"

Linnojen kesäkuu oli hiljainen, mutta heinäkuussa kotimaanmatkailijat ovat palanneet historian ääreen

Linnabongarin ei tarvitse lähteä kotimaan rajojen ulkopuolelle, sillä Suomesta löytyy historiallisia linnoja monen lomamatkan varalle

Oopperajuhlien johtaja: "Yleisötapahtumia tarvitaan, että emme eristäydy kokonaan digimaailmaan"