Vauvakuvaaja Katja Walleniuksen nuorin asiakas on ollut vain neljän tunnin ikäinen – "On ihmeellistä olla mukana jossain niin tuoreessa" - Ihmiset & kulttuuri - Maaseudun Tulevaisuus
Ihmiset & kulttuuri

Vauvakuvaaja Katja Walleniuksen nuorin asiakas on ollut vain neljän tunnin ikäinen – "On ihmeellistä olla mukana jossain niin tuoreessa"

Hämeenlinnalainen valokuvaaja päätyi unelmatyöhönsä työskenneltyään ensin 15 vuotta kemianteollisuudessa.
Rami Marjamäki
Vauvakuvaus rantautui Katja Walleniuksen mukaan Suomeen Yhdysvalloista noin kolme tai neljä vuotta sitten. Kuvauksissa mennään vauvan ehdoilla. Ruokataukoineen ja vaipanvaihtoineen kuvaukseen menee yleensä aikaa kolmisen tuntia.

Katja Walleniuksen lapsi oli potku­pukuiässä parikymmentä vuotta sitten, mutta silti Wallenius kantaa kotiinsa vauvan­vaatepyykkiä lähes päivittäin.

Täytyy toki heti alkuun myöntää, että Walleniuksen pyykkipaljuun ei päädy niitä perinteisimpiä bodeja ja potkupukuja. Hennon värisiä kapaloita hän pyörittää koneessa, mutta pehmoiset neulehaalarit ja hörselöiset pitsimekot vaativat käsinpesua.

Nyt puhtaat nutut on ripustettu siististi roikkumaan vaaterekille. Kapalot on viikattu pinoihin, ja toisesta pinkasta löytyy pikkuruisia myssyjä. Suosituimpia ovat ne, joissa on nallenkorvat.

Ja mitäs ihanuuksia täältä löytyy! Laatikollinen hentoisia hiuspantoja, joiden koristeina on somia rusetteja ja jopa aitoja lehtiä.

Ei epäilystäkään, nyt ollaan totisesti vauvakuvaajan studiolla.

Lukiossa hämeenlinnalaisen Walleniuksen edessä avautui kaksi polkua. Hän oli lahjakas matematiikassa ja kemiassa mutta myös taideaineissa.

"Tuntuu, että nykyään nuorilla on eri tavalla rohkeutta tehdä, mitä he haluavat. En minäkään itseäni vanhaksi tunne, mutta kun olin lukiossa, oli helpompi lähteä sille linjalle, että leipä tulee tieteistä eikä taiteista", Wallenius muistelee.

Edessä oli muutto Jyväskylään. Aluksi Wallenius opiskeli matematiikanopettajaksi, mutta pian halu tehdä käsillä kasvoi liian suureksi ja hän vaihtoi kemian puolelle.

Seuraavat viisitoista vuotta Wallenius työskenteli kemianteollisuudessa.

"Sitten tuli vastaan 40 vuoden rajapyykki ja aloin miettiä, mitä oikeasti haluaisin tehdä."

Takana oli yt-neuvotteluja. Vaikka Wallenius oli saanut pitää työpaikkansa, jäytivät takaraivossa esimerkiksi parhaan ystävän potkut. Niinpä Wallenius marssi esimiehensä pakeille ja pyysi opintovapaata valokuvauskoulutusta varten.

Kahden vuoden opintovapaan jälkeen Wallenius palasi vanhaan työpaikkaansa mutta teki opintojen ohella vielä valokuvaajan ammattitutkinnon.

Sen jälkeen Wallenius ei voinut muuta kuin marssia jälleen esimiehensä luokse, tällä kertaa irtisanoutumaan. Hän muutti Porista synnyinseuduilleen Hämeenlinnaan ja keskittyi valokuvaamiseen.

Valokuvaajan ammatissa on se hienous, että työssä voi erikoistua melkein mihin tahansa. Yksi kuvaa häitä, toinen asuntoja, kolmas tuotekuvia ja neljäs vauvoja.

Walleniukselle oli alusta asti selvää, että hän haluaisi työskennellä tiiviisti ihmisten kanssa, mutta hääkuvaus ei kuitenkaan tuntunut hänelle ominaisimmalta. Vauvakuvauksen pariin hän päätyi kuin vahingossa.

"Vaikka olen tehnyt tätä työtä vasta pari vuotta, en voisi enää muuta kuvitella. Tuntuu hassulta, etten tajunnut heti aluksi asiaa, joka nyt tuo minulle kaikkein isoimman onnen ja ilon."

Vauvakuvauksessa Walleniusta kiehtoo hetken ainutkertaisuus ja herkkyys. Vauvakuvissa pienokaiset ovat yleensä enintään kahden viikon ikäisiä.

"On ihmeellistä saada olla mukana jossain niin tuoreessa ja uudessa. Vanhemmat antavat kalleimman aarteensa käsiini."

Wallenius on käynyt kohta kaksi ja puoli vuotta Kanta-Hämeen keskussairaalan synnytysosastolla ikuistamassa halukkaiden vanhempien pienokaisia. Nuorin kuvattava oli vain neljän tunnin ikäinen.

"Studiolla saan olla mukana hetkessä, jolloin he ovat ensimmäistä kertaa perhe. Vanhemmat ovat ihanan haparoivia, kun pitävät varoen vauvaansa. Se on ainutlaatuista, eikä sillä ole väliä, kuinka mones lapsi on kyseessä."

Muutettuaan Hämeenlinnaan Wallenius työskenteli ensimmäiset kaksi vuotta kotonaan. Keväällä hän hankki studiotilan läheltä Hämeenlinnan keskustaa.

"Olihan siinä korona päällä, mutta ajattelin, että aion olla senkin jälkeen kuvaaja. Minulla on takaovi kemianteollisuudessa, ja onhan minua sinne kyseltykin, mutta olen sitkeästi päättänyt sanoa kiitos ei."

Wallenius käy synnytyssairaalalla kolmesti viikossa. Sairaalakuvaukset ovat niin ainutlaatuisia, että keväällä Wallenius sulki hetkeksi studionsa ovet, jotta hänen olisi turvallista mennä sairaalalle.

"Sillä ei ole väliä, otetaanko yksivuotiskuva silloin, kun lapsi on yksi vuotta vai kolme kuukautta päälle. Vastasyntyneet kuitenkin kasvavat nopeasti, siinä kolme kuukautta näkyy."

Alle kahden viikon ikäisissä vauvoissa on vastasyntyneen ihmisenalun hehkua, joka kuluu pian pois. Jos siis haluaa ikuistaa lähes koko ajan nukkuvan, hellyttävän suppusuun, täytyy olla ajoissa liikkeellä.

"Lapsen ensimmäinen vuosi on uskomatonta aikaa. Moni vanhempi toivoo, että osan siitä saisi jäädytettyä. Ehkä valokuvat tekevät sitä. Kuvien avulla tuoksut ja äänet palautuvat mieleen."

Vauvakuvaaja luottaa työssään pyhään kolminaisuuteen: kapaloon, lämmittimeen ja valkoiseen kohinaan.

Kapaloon kietaiseminen rauhoittaa vastasyntynyttä, eihän pikkuinen ole vielä tottunut siihen, että ympärillä on rajattomasti tilaa. Lämmitin on puolestaan ehdoton, ettei vauva ala palella. Valkoinen kohina eli suhiseva ääni taas jostain syystä rauhoittaa pienokaisia.

Vaikka joku Walleniuksen valokuvauskoulukavereista totesi, että kaikki vauvathan nyt näyttävät samalta, ei Wallenius voisi olla asiasta enempää eri mieltä.

"Pienessä ihmisessä on niin paljon jo sisällä. Kaikki se temperamentti ja muu, sitä ei voi käsittää. Vauvavalokuvauksessa onkin aina ennalta-arvaamattomuutta, vaikka kuinka kävisi kursseja."

Parin päivän ikäisten kanssa työskentelyssä on tietysti omat ilmeiset haastavuutensa. Netistä löytyy runsaasti vauvakuvia, jossa puklu lentää komeassa kaaressa tai isän valkoinen paita on saanut ruskean kuorrutuksen.

Walleniuksen kameran muistikortille tällaisia hetkiä ei ole ainakaan vielä tallentunut, mutta pieniä yllätyksiä tulee vastaan joka kuvauksissa. Sen vuoksi kuvaaja onkin haka vauvapyykin pesemisessä.

Joskus vanhemmat ovat huolissaan, millaisen kuvan heidän vauvastaan saa. Jotkut miettivät, mahtuuko potra viisikiloinen vauva pikkuiseen koriin, mutta Walleniuksen mukaan kaikki ovat siihen mahtuneet. Pienimmät Walleniuksen kuvaamat kaksoset painoivat yhteensä 2,4 kiloa.

Vaikka vauvasta ei haluta missään nimessä tehdä muovisen näköistä, antaa Wallenius kuville viimeisen kosketuksen kuvankäsittelyohjelmalla.

"Jälkikäsittelyllä voi poistaa kanyylin vauvan päästä tai vauvan raapimat jäljet kasvoista. Sellaisia asioita poistan, jotka eivät vauvalle jää."

Parhaassa tapauksessa vanhemmat purskahtavat itkuun kuvan nähdessään, onhan siinä heidän täydellisen ihana lapsensa. Silloin Wallenius tietää onnistuneensa työssään.

Rami Marjamäki
Wallenius merkitsee kalenteriinsa lasketun ajan, ja kuvausaika sovitaan, kun lapsi on saapunut maailmaan.
Lue lisää

Nuori koirahoitolayrittäjä Henna Takatalo koki karulla tavalla koronan vaikutukset: "Korona vei omasta toimeentulostani noin 40 prosenttia"

Koronakevät pani teehuoneen konseptin uusiksi – teen rinnalle tuli lähiruoka

Puskaradio on yksinyrittäjän paras markkinointikeino – kalevalainen jäsenkorjaaja hoitaa kipuja

Yksinyrittäjille 2 000 euron toimintatuki koronavirustilanteessa – haku avautuu mahdollisimman pian