Peura takapihalla? Tästä tulee aitojen talvi - Kolumnit - Maaseudun Tulevaisuus
Ihmiset & kulttuuri

Peura takapihalla? Tästä tulee aitojen talvi

Kesä jatkuu, ja käsillä on paras satokausi.

Viime viikkojen aikana olen jakanut päivän kahteen vuoroon. Ensin palkkatyö, iltapäivällä metsään tai puutarhaan poimimaan.

Elokuun varma merkki on akuutti pula lasipurkeista, jotka muulloin tukkivat kodin lasinkeräysastian.

Tähän mennessä olen keskittynyt hilloissa kirsikoihin ja pakastanut muut marjat. Karviainen on kysymysmerkki, pakastemarjana se on ollut mielestäni liian hapan.

Sadosta näyttää tulevan niin hyvä, etteivät kaikki varmaankaan kulu tuoreeltaan. Ehkä ne sopisivat marmeladiksi.

Kurpitsa on kiivennyt lavalta pieneen kirsikkapuuhun. Sen kasvattamisessa ei pienessä puutarhassa ole mitään järkeä, mutta suurten möhkäleiden viettelys osoittautuu keväisin mahdottomaksi vastustaa.

Olen kesäkurpitsojen ja kurpitsojen krooninen ylikasvattaja, joka kylvää ja istuttaa niitä liikaa ja liian lähekkäin. Sadosta ei tule paras mahdollinen, mutta myös kukat ovat kauniit ja eipähän perhe ehdi kyllästyä ylimääräisiin kesäkurpitsoihin.

Sateet ovat tänä vuonna hellineet kasvustoja ja säästäneet kastelijaa.

Vaikka ärsyynnyn ihmisistä, jotka alkavat heinäkuun lopussa puhumaan syksystä, ovat tulevat vuodenajat puutarhassa usein mielessä. Seuraavaa kevättä mietin jo tänä keväänä, koska olemme istuttaneet pihaan paljon uusia puita, pensaita ja perennoja.

Ne eivät vielä ole päässeet parhaaseen kukoistukseensa. Mielessä välkkyvät jo ne mahtavat mitat, jotka kasvit aivan varmasti ensi keväänä saavuttavat.

Sama toistuu satoaikaan, kun puutarhuri innostuu kuvittelemaan seuraavien syksyjen satoja. Sitä ennen on kuitenkin harkittava tarkkaan, miten puutarha suojataan talven ajan kutsumattomilta vierailta.

Pensasmustikka on kanien ja rusakoiden herkkua, mutta niille maistuu melkein mikä tahansa: ikivihreät havuistutukset, mehikasvit, sipulikukkien varret, tyrnipensaat.

Tänä kesänä takapihalla on nähty myös sorkkaeläimiä. Peura tai kauris saattaa pysähtyä välipalalle matkallaan kohti Helsingin muita osia.

En ole mikään aitaihminen, mutta niiden pystyttämisestä on tullut syyskauden tärkeä hanke. Talvinen piha näyttäisi kyllä aivan tarpeeksi ankealta ilman verkkoaitojakin.

Syyskauden projekteihin kuuluvat myös pensaiden leikkaaminen ja haravointi. Yritän kerätä lehtiä mahdollisimman paljon kasvimaalle ja käyttää niitä katteena muuallakin. Viime vuoden lehtikasat hävisivät leudon talven aikana kasvimaalta melkein kokonaan, eikä niitä keväällä tarvinnut juurikaan käännellä mullan sekaan.

Tarjoilen matojoukolleni mielelläni myös kahvinpuruja. Niitä kuluu MT:n toimituksessa kiitettäviä määriä, joten maanparannusainetta on kyllä kotiin kanto -halujen mukaan tarjolla.

Lue lisää

Oletko koskaan nähnyt näin jättimäistä omenaa? Jukka Luoman puutarhasta löytyi melkoinen mötkäle

Korona peruutti halloween-juhlat – viljelijällä käsissään 30 000 myymätöntä kurpitsaa

Suomeen tuotiin historiallisen vähän viljaa viime satovuonna – edellisestä viljasadosta riitti vientiinkin

Puutarhanhoito opettaa epäonnistumaan – päällimmäiseksi jää kuitenkin ilo