Pöytyä tarjosi mahdollisuuden kokeilla kuukauden maaseudulla asumista - Ihmiset & kulttuuri - Maaseudun Tulevaisuus
Ihmiset & kulttuuri

Pöytyä tarjosi mahdollisuuden kokeilla kuukauden maaseudulla asumista

Kunnan kesäkoti­kampanja sai myönteisen vastaanoton ja tyytyväiset kesäasukkaat.
Suvi Elo
Kati Koivukari ajaa kesässä noin 10 000 kilometriä moottoripyörällä ympäri Suomen mutkittelevia teitä. Hänelle Pöytyä oli jo entuudestaan hieman tuttu paikka.

Pöytyän kunta keksi epätavallisena keväänä idean kesäkotikampanjasta. Mitä jos ihmiset saisivat kokeilla maalla asumista kuukauden?

”Tässä tilanteessa tarvitaan erilaisia luovia tapoja tehdä kunta­markkinointia. Kampanjaa tehtiin yhdessä elinkeinoelämän kanssa. Kuntamarkkinointiin tarvitaan omaperäisyyttä ja kokeilukulttuurin luomista organisaatioon, jolla pystyy erottautumaan muista kunnista”, kertoo Pöytyän kunnanjohtaja Anu Helin.

Kampanjassa kesäasukkaat saavat edulliseen hintaan kodin kuukaudeksi. Hakuaika oli alkukesällä, ja hakemuksia kunnalle tuli noin 140. Kesäasukkaita oli Pöytyällä heinäkuussa ja on edelleen sekä elo- että syyskuussa.

Netta Keski-Levijoki ja Anton Pulkkinen asuivat heinäkuun ajan Pöytyällä kesäkodissa. Kaikki sai alkunsa Netan päähänpistosta.

”Selailin nettiä Helsingissä, ja ilmoitus tuli vastaan. Tein hakemuksen enkä kertonut aluksi siitä edes Antonille.”

Pariskunta asuu normaalioloissa etäsuhteessa. Netan koti on Helsingissä ja Antonin Lempäälässä.

”Ajattelin, että voisimme tällä tavalla saada kokemuksen yhdessä asumisestakin.”

”Kun sain kuulla Netan tekemästä hakemuksesta, ajattelin, että kerran voi aina kokeilla”, Anton tuumaa.

Kokemus on ollut monella tapaa myönteinen, mutta yksi asia on saanut pariskunnan tuohtuneiksi.

”Kärpäsiä on todella paljon”, on selvä vastaus molemmilta.

Pariskunta on huomannut Pöytyällä asuessaan paljon eroa­vaisuuksia maaseudun ja kaupungin välillä.

”Antonilla on oma auto, mutta minulla ei. Se on kyllä sellainen asia, että auto on melkein välttämättömyys maaseudulla”, Netta miettii.

”Ja ihmiset ovat aivan toisenlaisia. He kohtaavat toinen toisensa. Viittomakielisiäkin huomioidaan ja koemme, että täällä tulemme nähdyksi”, hän jatkaa.

Antonin mukaan kiire helpottaa maaseudulla ja on aikaa pysähtyä. Mutta yhtä asiaa Netta kaipaa kaupungista.

”Sushia. Juuri mietin, että koska olen viimeksi oikein syönyt kunnolla sushia.”

Kati Koivukari oli heinäkuun ajan Pöytyän kesäasukas. Hänelle kunta oli tuttu paikka, sillä hänen kotinsa sijaitsee Turussa.

Moottoripyöräilyä harrastava Koivukari on hurauttanut usein Pöytyän ohi ja joskus poikennutkin.

”Ryhdyin ajattelemaan, että jos laitan hakemuksen. Pidän uusista jutuista, joten tämä oli mahtava mahdollisuus.”

Monille kesäkoti Pöytyältä on ollut irtiotto arjen kiireistä ja mahdollisuus tutustua maaseudulla asumiseen.

”Täällä on päässyt hetkeksi pois arjesta ja unohtanut kotityöt. On pystynyt antamaan aikaa vain itselleen.”

Metsä ja luonto ovat Koivukarin mukaan kaikkein parasta olleet Pöytyällä.

”Kun kaupunkilaiset tulevat maaseudulle, pitää ehdottomasti mennä metsään. Mustikoitakin on niin paljon, että yksi kesäasukas sanoi, ettei ole ehtinyt kuin olla metsässä.”

”Toinen asia on maaseudun hiljaisuus ja rauhallisuus. Ääniä ei juuri kuulu mistään, ja kun menee kaupunkiin, niin ei meinaa enää lainkaan tottua niihin ääniin.”

Koivukari on löytänyt Pöytyällä myös uuden harrastuksen, pesäpallon katsomisen.

”Olen jo neljä kertaa käynyt katsomassa”, Koivukari naurahtaa.

Netta Keski-Levijoki ja Anton Pulkkinen aloittivat kesäkoti­kuukauden Pöytyän pesäpallokentältä ja päättivät sen myös sinne.
Lue lisää

Maidontuottaja Anu Ahlholm uskoo, että alaan liittyvä keskustelu jatkuu: "Meidän pitää vain kestää se, osallistua siihen, ja vaikuttaa sitä kautta"

Kirja-arvio: Heikki Herlin heräsi 11-vuotiaana isänsä tuskanhuutoon – omakohtainen teos kertoo, millaista on syntyä kultalusikka suussa

Huumenuorista kertovan Reindeerspottingin jatko-osa on julkea tarina epätoivosta – "Välillä mietin, olenko hengissä, kun elokuva tulee ulos"

Teatteriarvio: Cabaret-musikaali on riemastuttavan rietas, mutta punainen tylli paljastaa myös raadollista pohdintaa nykyajasta