Ihmiset & kulttuuri

Liinavaatekaappi on emännän ylpeys

Kloorilla ja ulkona auringonvalossa valkaistu pellava on arvotekstiili, jonka säilytykseen on oma kaappinsa. Rakkaat retrot -palstalla perehdytään liinavaatekaappien historiaan.
Jaana Kankaanpää
Maala Niemisen loimukoivuviilutettu liinavaatekaappi on ollut Tero-puolison kotona jo 1950-luvulla.

”Liinavaatekaapista lehahtaa avattaessa aavistuksen vieno kuivatun ruusunlehden ja lavendelin tuoksu. Siellä on emännän ylpeys: korkeat pinot häikäisevän valkeaa drelliä, damastia ja palttinaa. Kuuluu hyvään käytökseen pyytää nähdä niitä ja kehua kuoseja.” Näin kirjoitti 1920-luvulla Suomen nainen -lehti.

Liinavaatekaappi alkoi yleistyä jo 1800-luvun lopun Suomessa. Kaappi saattoi olla tammea, pähkinäpuuta, mahonkia tai koivua. Jos taitoa oli, kodin kalusteet valmistettiin kotona. Esimerkiksi Kansanvalistusseuralla oli vielä sata vuotta sitten myynnissä ”kansantaiteen henkeä” edustavia huonekalupiirustuksia, myös liinavaatekaappiin.

Umpinainen kaappi sijoitettiin emännän huoneeseen, jossa liinavaatteet olivat suojassa valolta ja pölyltä, mutta myös katseilta. Kuuluihan liinavaatteisiin ennen myös lipeävalkaistut nenäliinat, paidat, yöpaidat ja alushousut.

Liinavaatekaapin lisäksi emännän huoneeseen kuului käyttövaatekaappi sekä pesu- tai toalettikaappi tai -piironki. Oli myös näiden kaappien erilaisia yhdistelmiä.

Jos liinavaatekaappi oli pelkästään lakanoille, pöytä- ja leivinliinoille sekä pyyhkeille, kaappi sijoitettiin halliin tai keittiöön. Pellavaliina oli käyttötuote, mutta myös arvokas ja arvostettu juhlapöydän tekstiili, joka vaatii arvoisensa säilytyspaikan.

Sen jälkeen, kun kaappi sodan jälkeen sai uuden ulkomuodon, liinavaatekaappi kelpasi vaikka salin tai olohuoneen kalusteeksi.

”Näytä minulle liinavaatekaappisi ja minä sanon, kuka olet”, sanottiin Tampellan mainoksessa 20-luvulla. Miehiä vinkattiin lepyttelemään vaimoa esimerkiksi Dora Jungin suunnittelemalla Tampellan damastipellavaliinalla. ”Yksikin ainoa pellavainen pöytäliina voi merkitä kymmenien päivien hyvää tuulta ja satojen harmien välttämistä”, kuvaili mainos.

”Liinavaatekaappi on se mittapuu, jonka perusteella usein arvostellaan perheenäidin tahtoa ja taitoa pitää perhe-elämä korkealla tasolla”, sanottiin mainostekstissä. Liinavaatekaapissa säilytettävien tuotteiden pellavat oli usein itse kasvatettu, korjattu ja muokattu, monet itse kudottuja. Lakanoiden pitsit oli itse virkattu tai lahjaksi saatu. Kaikki tuotteet myös nimikoitiin, mutta alushousuissa käytettiin numerointia.

Pellavan kasvattaminen oli arkea vielä ennen sota-aikaa. Puuvillan raaka-aine tuli merten takaa, mutta pellava kasvoi kaikkialla. Sen käsittely oli työlästä ja vaativaa.

Kotona itse tehtiin yksinkertaisemmat pellavatuotteet, kuten pyyhkeet, mutta arvokkaat silkkimäisen hohtavat ja ohuet pellavadamastipöytäliinat olivat tehdastekoa, yleensä juuri Tampellan.

Metalli-, metsä ja tekstiiliteollisuutta harjoittava Tampella aloitti toimintansa Tampereella 1856. Toiminta alkoi pellavakehräämönä ja -kutomona. 1990-luvun lamassa se pilkottiin ja eri toiminnot myytiin. Tekstiilitehtaiden toiminta oli päättynyt jo 1980-luvulla.

1940–1950-lukujen liinavaatekaappien muotoilu uudistui yksinkertaisen koruttomaksi, kaksioviseksi kaapiksi. Kaappiin tuli korkeat ja kapeat jalat sekä muutama pieni vetolaatikko. Valmistajina olivat puusepäntehtaat, kuten Asko, Häkli ja Keravan puusepäntehdas.

Pääasiaan nousi materiaali, loimukoivu tai 1950–1960-lukujen suosikkimateriaali tiikki. Tämän aikakauden liinavaatekaapeista on tullut uusi kotien hittituote, joka vaihtaa nopeasti omistajaa nettihuutokaupassa.

Jaana Kankaanpää
Maala Nieminen käyttää liinavaatekaappiaan astioiden säilytykseen.

Erilaisia säilytyskalusteita

  • Senkki on tarjoiluastioille ja aterimille tarkoitettu matala astiakaappi, jonka yläpinta toimii työ- ja laskutasona. Yleisimmin senkki on ruokailutilassa, ruokapöydän läheisyydessä, jolloin siitä on apua kattauksessa ja sivupöydän tavoin ruoan tarjoilussa.
  • Piironki, joka sisältää vetolaatikoita on lipasto. Piirongit ovat yleensä matalia, korkeintaan olkapäähän saakka korkeita kalusteita.
  • Sekretääri eli vinolipasto ja klaffipiironki eli pystysuora lipasto tai piironki sisältävät kirjoituspöytäominaisuuden.
  • Komuutti on pesukaappi, joka sisältää pesuvadin ja pesukannun.
  • Pesu- tai toalettikaappi on yleensä komuuttia tilavampi. Hienompaa pesupöytää kutsutaan myös lavuariksi ranskankielestä johdetulla sanalla lavoir.
  • Kampauspöytä voi olla matala, jolloin se tarvitsee eteensä tuolin. Se voi olla myös korkeampi peilipiironki. Vanhat kampauspöydät tuoksuvat usein rohdoille, sillä kamferitipat, Hota-pulveri ja Tummeli löytyivät tästä piirongista.

Lue lisää

Näin poliisiautot ovat kehittyneet vuosien varrella – 1900-luvun alun jenkkiautoista nykypäivän monitoimimaijaan

Aarre: Sata vuotta sitten maanomistaja takavarikoi Ilma Lindgrenin puolukat – ”Sen jälkeen Lindgren teki jotain sellaista, mistä hän ansaitsisi enemmän huomiota”

Keinutuoli oli talon arvoistuin – Isäntä ja emäntä menivät sen käyttäjinä lasten edelle

Suositut linnut pitivät Nuutajärven tehtaan pystyssä