Ihmiset & kulttuuri

Karvaanhauska Seurapeli uudistaa suomalaista elokuvaa – etusijalla luonteva ja monitasoinen dialogi

Seurapeli on draama ja komedia viikonlopusta mökkisaarella. Kaveriporukan jäseniä esittävät muiden muassa Laura Birn, Emmi Parviainen, Eero Milonoff ja Paula Vesala.
Jenni Toivoniemen kirjoittaman ja ohjaaman Seurapelin tie valkokankaalle kesti viitisen vuotta. LEHTIKUVA / MIKKO STIG

Vanhan neuvon mukaan kirjailijan kannattaa kirjoittaa siitä, mistä hän itse tietää. Suositus ei välttämättä koske elokuvantekijöitä. Jenni Toivoniemi koki syyllisyyttä siitä, että hänen ensimmäisen pitkän elokuvansa aiheena ovat keskiluokkaiset, valkoiset, materiaalisesti hyvin pärjäävät suomalaiset aikuiset.

"Totta kai mietin usein, tarvitaanko elokuvaa meistä", Toivoniemi sanoo.

Seurapeli on draama ja komedia viikonlopusta mökkisaarella. Kaveriporukan jäseniä esittävät muiden muassa Laura Birn, Emmi Parviainen, Eero Milonoff ja Paula Vesala.

Päähenkilöt ottavat itsensä hieman liian vakavasti. Se on osuva elämäntavan kuvaus, ja siinä on aineksia sukupolvielokuvaksi. Suhde päähenkilöiden elämäntapaan on kriittinen, mutta he ovat myös samastumiskohteet.

"Oma taustani on työväenluokassa. Huomasin tekeväni sittenkin elokuvaa ryhmästä, johon nykyään elokuvantekijänä kuulun", Toivoniemi sanoo.

"Toisaalta ajattelen nin, että jos käsittelee tätä ryhmää, tulee olla erityisenkin ankara ja katsoa peiliin."

Tällaisella hieman ironisella, mutta hyväksyvällä sävyllä ei kolmi-nelikymppisistä ole elokuvassa kerrottu. Jotain samaa on tuoreissa sarjoissa Aikuiset ja Paras vuosi ikinä. Jälkimmäistä Toivoniemi oli mukana kirjoittamassa.

"En tiedä, kuinka ankara lopulta olin. Haluan olla empaattinenkin", Toivoniemi pohtii.

"Itselle ja omalle piirille on tietysti helpompaa ja rehellisempää nauraa, voi pilkatakin vähän."

Toivoniemi sai harvinaisen tunnustuksen elokuvantekijänä jo vuonna 2013, kun hänen lyhytelokuvansa Treffit palkittiin Yhdysvaltojen ehkä tärkeimmillä elokuvafestivaailla Sundancessa parhaana kansainvälisenä lyhytelokuvana. Suomalaisia on päässyt Sundanceen hyvin harvoin.

Toivoniemen kirjoittaman ja ohjaaman Seurapelin tie valkokankaalle kesti silti viitisen vuotta. Eräs keskeinen syy oli, ettei Suomen elokuvasäätiön edellinen tuotantoneuvoja pitänyt hanketta elokuvallisena, vaan liiaksi teatterinomaisena. Toivoniemi arvioi syyksi sen, että Suomessa ei ole luotettu dialogin laatuun ja merkitykseen.

"Koulutuksessakin on ollut ajatus, että elokuvaa on se, että näytetään, ei se, että sanotaan ääneen. Allekirjoitan ajatuksen, mutta minusta se on ymmärretty väärin", Toivoniemi sanoo.

"Itselleni oli tärkeää osoittaa, että elokuvan ei tarvitse olla hiljaista. Dialogikin voi olla monitasoista."

Käsikirjoittajana Toivoniemeä huvittaa ajatus, jonka hän on saanut jo usein kuulla.

"Seurapelistä on pohdittu, että sen varmaankin täytyy olla improvisoitu, kun eihän näin luontevaa dialogia voi kirjoittaa."

Elokuvantekijä naurahtaa itse ajatukselle. Dialogin hiominen kesti, ja roolittaminen oli haastava tehtävä. Toki Toivoniemi kirjoitti osan hahmoista sopiva näyttelijä mielessään.

"En voinut kuvitellakaan moottoriturpahahmo Härdeksi ketään muuta kuin Eero Milonoffin", hän kertoo.

Toivoniemi jännittää perjantain ensi-iltaa, johon koronatilanne tuo oman yllätyksellisyytensä. Elokuvan toimivuus on kuitenkin testattu jo vaativalla kansainvälisemmällä yleisöllä. Seurapeli kilpaili Göteborgin elokuvajuhlilla tammikuussa.

"Elokuva valmistui samalla viikolla, kun se esitettiin Göteborgissa. Siinä vaiheessa olin yllättynyt, että se oli ruotsalaisista niin hauska", Toivoniemi sanoo.

"Traagiset kohtaukset ovat minusta hauskoja, mutta kaikki eivät reagoi niin. Ruotsalaiset nauroivat vapautuneesti aika kauheillekin asioille."

Draamakomedian jälkeen voisi olla kauhuelokuvan aika, kertoo käsikirjoittaja-ohjaaja Jenni Toivoniemi.

"Kauhugenressä on samoja mahdollisuuksia kuin Seurapelissä, joka on tavallaan ihmissuhdekauhua. Haluan vain tehdä vielä törkeämpää."

Toivoniemen mukaan suomalainen elokuva on ottanut suuria harppauksia viime vuosina. Tekijäjoukko on laajentunut, teokset ovat monimuotoisempia ja uusissa tuotantoyhtiöissä ajatellaan kunnianhimoisesti. Virstanpylväiksi hän nimeää esimerkiksi Juho Kuosmasen Hymyilevän miehen Cannes-voiton sekä metoo-keskustelun.

"Kuosmasen menestys osoitti, että omanlaiset elokuvantekemisen tavat ovat mahdollisia", Toivoniemi sanoo

"Suomessa käydään nyt myös enemmän keskustelua vallasta. Läpinäkyvyyden lisääminen on rahoituksessa tärkeää."

Asiat eivät muutu itsestään. Vaaditaan myös vaivaannuttavia tilanteita ja avointa puhetta, hän muistuttaa.

"En haluaisi esikoispitkän ohjaajana keskustella ainoastaan naisohjaajan positiosta, koska se on uuvuttavaa, mutta välillä pitää vain kääriä hihat ja tehdä sekin työ."

Lue lisää

Elokuva-arvio: Kuinka pitkälle vitsin voi viedä, ennen kuin joku alkaa itkeä? Naurun varjolla -elokuvassa sukelletaan stand up -maailmaan

Elokuva-arvio: Onnettomien ihmisten kaivoskylässä kuljetaan ryyppäjäisistä suoraan seuraaviin juominkeihin – Viimeiset-elokuva ei vakuuta

Suomalalaiset elokuvat ovat nyt elokuvateatterien hengenpelastajia

Elokuva-arvio: Eikä yksikään pelastanut kasvojaan – Seurapeli on elokuva, joka tekisi mieli katsoa heti uudestaan