Ihmiset & kulttuuri

Arvio: Metsäjätti kuvaa komeasti ystävyyttä ja tavallisten ihmisten taistelua markkinavoimien puristuksessa, mutta kiintyy välillä liikaakin päähenkilöönsä

Jussi Vatasen konstailematon tyyli sopii erinomaisesti päärooliin. Metsäjätti ei vaikeista teemoistaan huolimatta synkistele.
Kuvat: Marek Sabogal, Solar Films / Kuvitus: Juho Leskinen
Metsäjätissä rooleissa nähdään muun muassa Anu Sinisalo, Jussi Vatanen, Tommi Korpela ja Hannes Suominen.

Miika Nousiaisen samannimiseen kirjaan perustuva Metsäjätti-elokuva pyörii suomalaisen kansan kipupisteen äärellä: kotimaisen teollisuuden alasajossa.

Kotikaupungin pölyt karistanut Pasi palaa takaisin lapsuutensa maisemiin työkomennukselle. Metsäjätin vaneritehdasta Törmälässä pitää tehostaa. Ylennystä havitteleva Pasi haluaa hoitaa homman kunnolla.

Törmälässä odottavat kuitenkin paitsi vanhat tutut, myös käsittelemättä jääneet asiat menneisyydestä. Ja kun globaalit markkinavoimat myllertävät, pienen pitäjän asukkaiden haaveet ovat lopulta itikoiden ininää.

Ohjaaja Ville Jankerille Metsäjätti on kolmas kokoillan elokuva. Kirjojen filmatisointi on hänelle tuttua. Jankerin esikoisohjaus on Mikko Rimmisen romaaniin perustuva Pussikaljaelokuva.

Metsäjätti ei vaikeista teemoistaan huolimatta sorru liikaan synkistelyyn vaan jopa naurattaa. Kokonaisuus on suorastaan herkullinen.

Dialogi ja ajankuvaus ovat uskottavia. Välilä yleisöä tosin kosiskellaan turhankin innokkaasti ”Saattaapi olla, että riipaisen kovan kännin tänään” -osaston letkautuksilla.

Kohtaus, jossa irtisanomisilmoituksia jaetaan työntekijöille yksi toisensa jälkeen, on yksi elokuvan tehokkaimpia.

Yksi irtisanottu kättelee, toinen vetää kätensä pois, kolmas anoo ja tunteilee, neljäs sulkeutuu paperin nähtyään kivikasvoiseksi. Samalla tulee miettineeksi, miltä tilanne omalla kohdalla tuntuisi. Kättelisikö vai repäisisikö takin naulasta ja marssisi ulos taakseen katsomatta?

Elokuvassa pääsee osaksi maailmaa, joka tavallisesti jää uutiskuvien ulkopuolelle.

Jussi Vatasen konstailematon tyyli sopii erinomaisesti päärooliin. Jannea esittävän Hannes Suomisen hymyllä peruskalliokin pehmenee – saati sitten katsoja.

Kaksikon vuodet ja tuloerot ylittävässä ystävyydessä on aitoa lämpöä, joka liikuttaa.

Elokuvan vahvuus on samalla toisinaan sen heikkous. Kamera on niin kiintynyt Vataseen, että sen toivoisi välillä hakeutuvan enemmän muidenkin luo. Herkullisia rooleja on nimittäin tarjolla.

Esimerkiksi tehtaanpäällikön (riipaiseva Tommi Korpela) näkökulma tehtaan vaikeuksiin tuntuu katkeavan kesken.

Harvoin elokuvista toivoo pidempiä, mutta Metsäjätille se ei olisi ollut haitaksi.

Metsäjätti. Ohjaus: Ville Jankeri. 88 min.

Lue myös:

Enää ei isä kiellä puimurihommiakaan – Jussi Vatanen Sonkajärven Sukevalta viljelee nyt kotipeltojaan

"Samaistuin voimakkaasti Pasin tarinaan" – Jussi Vatanen alkoi selvitellä heti Metsäjätin luettuaan, kellä on sen elokuvaoikeudet

Lue lisää

Elokuva-arvio: Ensilumi näyttää herkällä otteella, kuinka nelihenkinen perhe elää vastaanottokeskuksessa aivan tavallista arkea odotuksen keskellä

Elokuva-arvio: Risto Räppääjä onkin jälleensyntynyt Vincent van Gogh – ja siitä juoni vasta alkaakin tihentyä

Elokuva-arvio: Tove Jansson halusi olla taidemaalari, mutta maailma hullaantui muumeihin – Alma Pöystin tulkinta taiteilijasta on vavahduttavan intohimoinen

Elokuva-arvio: Hannu Karpo luuli, että Pasilan takana asuu vain landepaukkuja – sai pian huomata kuinka väärässä olikaan