Ihmiset & kulttuuri

Manipulaatiota, pehmytkudoskäsittelyä vai artikuloivaa mobilisaatiota? Hoitokeino valitaan asiakkaan ja vaivan mukaan

Osteopaatin, naprapaatin, kiropraktikon ja kalevalaisen jäsenkorjaajan työtavoissa on paljon samaa.
Jarno Mela
"Ei ole valmista kaavaa, miten osteopaatti lähtisi asiakasta hoitamaan. Jos sama henkilö käy vastaanotolla kolmen tai neljän kerran sarjan, hoito ei ole automaattisesti joka kerralla sama", osteopaatti Laura Lee Kamppila sanoo.

Osteopaatteja, naprapaatteja, kiropraktikkoja ja kalevalaisia jäsenkorjaajia kiinnostaa ihminen kokonaisuudessaan.

Kun joku astelee ensimmäistä kertaa vastaanotolle, ammattilainen haastattelee hänet. Asiakkaan ikä ja hoitoa rajoittavat perussairaudet, esimerkiksi osteoporoosi, pitää selvittää ennen käsittelyjä. Este hoidolle ne eivät kuitenkaan ole, vaan vaikuttavat käytettävien tekniikoiden valintaan.

Mitä sen jälkeen tapahtuu, riippuu siitä, kenen vastaanotolla ollaan.

Kiropraktiikan yleisin hoitotapa on manipulaatio. Siinä niveleen annetaan käsin pieni, nopea impulssi, joka erottaa nivelen pinnat hetkeksi ja vapauttaa näin lukkiutuneen nivelen. Kalevalaisessa jäsenkorjauksessa manipulaatiota ei käytetä lainkaan.

Osteopaatit, naprapaatit, kiropraktikot ja kalevalaiset jäsenkorjaajat käyttävät kaikki pehmytkudoskäsittelyjä, esimerkiksi hierontaa tai lihaskalvokäsittelyä, sekä niveliä liikuttavia eli artikuloivia mobilisaatiotekniikoita.

Stressi ja sen mukanaan tuoma oireisto on melko yleinen syy hakeutua osteopaatille, Suomen Osteopaattiliiton puheenjohtaja Laura Lee Kamppila kertoo.

Yleistä on myös saapua päätetyöstä johtuvien jännitysten tai urheiluvammojen takia. Raskaana olevat hakevat helpotusta liitoskipuihin, selkäkipuihin ja närästykseen. Lastenlääkärit lähettävät vastaanotoille pieniä vauvoja, jotka ovat esimerkiksi itkuisia tai liikkuvat toispuoleisesti.

Asiakaskunnan monipuolisuus tekee Kamppilan mukaan työstä mielekästä.

Osteopaatti valitsee hoitotapansa asiakkaan vaivojen perusteella. Kamppilan mukaan koko kehon sujuva toiminta on tärkeää sen sijaan, että keskityttäisiin vain oireilevaan kudokseen. Yleensä osteopaatin hoito kestää noin tunnin.

"Meillä on käytössä myös pehmeitä, epäsuoria tekniikoita. Ei ole valmista kaavaa, miten osteopaatti lähtisi asiakasta hoitamaan. Jos sama henkilö käy vastaanotolla kolmen tai neljän kerran sarjan, hoito ei ole automaattisesti joka kerralla sama."

Suomessa toimii vajaat 500 osteopaattia.

Osteopaatteja koulutetaan Metropolia-ammattikorkeakoulussa Helsingissä. Jos hakijalla on terveydenhuoltoalan tutkinto, osa-aikainen opiskelu onnistuu Osteopatiakoulu Atlaksessa tai Ortopedisen osteopatian koulutuskeskuksessa.

Moni hakeutuu naprapaatin vastaanotolle silloin, kun kehoon tulee liikettä rajoittava kiputila. Yhtäkkiä selkä ei taivu, pää ei käänny tai käsi ei nouse.

Silloin naprapaatti haastattelee potilaan ja alkaa testein tutkia liikkuvuutta. Ongelman aiheuttajan löytääkseen naprapaatti taivuttelee kipeää kohtaa ja pyytää asiakasta taivuttelemaan sitä itse.

Potilaskohtaisesti päätetään, mitä hoitotekniikoita käytetään: tarvitaanko manipulaatiota vai valitaanko mobilisaatio tai pehmytkudoskäsittely. Lisäksi naprapaatti antaa kotihoito-ohjeita, joilla pyritään ehkäisemään vaivan uusiutumista.

Tavallisesti naprapaatilla käydään 3–5 hoitokertaa, enimmillään kymmenen. Käyntien määrä valitaan vaivan mukaan.

Vastaanottokäynti kestää tavallisesti puolesta tunnista 45 minuuttiin, ensimmäisellä käyntikerralla haastattelun ja alkututkimuksen takia pidempään.

Suomessa toimii noin kaksisataa naprapaattia, Suomen Naprapaattiyhdistyksen varapuheenjohtaja Marja Wainikka kertoo.

Ammattiin koulutetaan Kotkassa Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa. Ennen 2000-luvun alkua monet opiskelivat Tukholmassa Naprapathögskolanissa, jonka kanssa yhä on koulutusyhteistyötä.

Naprapaatin ammatti tunnetaankin parhaiten Kotkan seudulla ja Suomen ruotsinkielisillä alueilla.

Kiropraktikot ovat manipulaatiota käyttävistä ammattikunnista ainoa, joilla on yliopistotason tutkinto.

Suomea lähin koulutuspaikka on Etelä-Tanskan yliopisto Odensessa. Norjaan kiropraktikkokoulutus on tuloillaan.

Monessa oppilaitoksessa kolme ensimmäistä vuotta ovat yhteisiä lääketieteen opiskelijoiden kanssa ja viimeisinä kahtena erikoistutaan kiropraktikon tarvitsemiin taitoihin.

Suomen Kiropraktikkoliiton puheenjohtaja Jaakko Valli on opiskellut Britanniassa.

Hänen mukaansa kiropraktikon, osteopaatin tai naprapaatin käyttämissä tekniikoissa ei välttämättä ole eroa. Kaikkien tavoitteena on saada hermosto toimimaan.

"Järjestäen kiropraktikot suosivat nopeita tekniikoita."

Nopea tekniikka tarkoittaa pääsääntöisesti manipulaatiota.

"Mutta tekniikan valinta riippuu ihan vaivasta ja asiakkaasta. Kun meillä käy vanhempaa väkeä tai vauvoja, hoitotekniikat ovat hyvin kevyitä."

Kiropraktikkojen koulutus on standardisoitu, eli valmistuipa kiropraktikko mistä maasta tahansa, hänen pitäisi osata kutakuinkin samat tekniikat.

Suomessa toimii noin 75 niin kutsuttua dc-kiropraktikkoa. Nämä kiropraktikot ovat kansainvälisesti hyväksytyistä oppilaitoksista valmistuneita.

Lisäksi Valviran rekisterissä on ruotsalaisesta ammattikorkeakoulusta valmistuneita kiropraktikkoja. Tältä oppilaitokselta kansainvälinen status kuitenkin puuttuu toistaiseksi.

Kalevalaisen jäsenkorjaajan vastaanotolla viihdytään puolitoista tai kaksi tuntia kerrallaan.

Kun jäsenkorjaaja on ensin haastatellut asiakkaan, hän aloittaa käsittelynsä tämän jalkapohjista ja etenee hitaasti kohti päälakea. Kalevalainen jäsenkorjaaja avaa kalvorakenteita pehmeästi ja saattaa nivelpinnat kohdilleen. Hän tekee liikkeet imunestekierron virtauksen suuntaan.

"Käsittely ei saa sattua”, Kansanlääkintäseuran puheenjohtaja Päiviö Vertanen sanoo.

"Kun kaikki kudokset ja nivelet pystyvät liikkumaan esteettä toisiinsa nähden, aineenvaihdunta ja hermotoiminta vapautuvat."

Kalevalaisia jäsenkorjaajia on reilut 700. Kansanlääkintäseura kouluttaa heitä noin viidellätoista paikkakunnalla.

Ammattinimikkeen saadakseen pitää opiskella 2 700 tuntia, mikä vie kolme vuotta. Opiskella voi oman toimen ohessa. Opiskelu on käytäntöpainotteista, siihen kuuluu runsaasti harjoitushoitoja ja se päättyy näyttötutkintoon.

Kalevalainen jäsenkorjaus on saanut alkunsa suomalaisesta perinteestä. Kuten saunominen tai kuppaus, se on syntynyt tarpeeseen ja kehittynyt ajan vaatimusten mukana.

Kalevalaiselle jäsenkorjaukselle on haettu EU:sta nimisuoja.

Muista tässä esitellyistä hoitomuodoista haetaan usein apua äkillisiin jumeihin, mutta Vertasen mukaan kalevalaisessa jäsenkorjauksessa kannattaa käydä säännöllisesti, jolloin siitä saa apua tuki- ja liikuntaelinvaivoihin.

Lue lisää

Erilaiset hoitomuodot fysioterapian rinnalla saattaisivat säästää yhteiskunnan rahoja

Syy tuolla, kipu täällä

Pitääkö fyysisesti raskasta työtä tekevän kuntoilla vapaa-ajalla? Lääkäri vastaa

Kroonisen kivun taustalla ovat useimmiten selkäkivut tai nivelrikko