Ihmiset & kulttuuri

Maatilan pihapiirissä pyörii aamiaismajoitus, jonka emäntä mankeloi asiakkaille tunnollisesti satoja lakanoita vuodessa

Birgitta Monthén on majoittanut matkailijoita kotonaan 22 vuotta eikä vaihtaisi hetkeäkään pois.
Jaana Kankaanpää
Birgitta Monthén siivoaa, pyykkää ja valmistaa aamupalaa majatalonsa asukkaille. "22 vuotta meille on riittänyt asiakkaita, niin kai niitä riittää nämä loppuvuodetkin."

Sinnikäs piippuköynnös on rakentanut vihreät seinät terassille. Valtavien kasvien varjossa olo on kuin eksoottisessa lehtimajassa. Terassin toiselta kulmalta aukeava näkymä alaville pelloille ja metsäkaistaleille vahvistaa vaikutelmaa ulkomaanmatkasta maaseudulle.

Mutta ei tänne saapuakseen ole tarvinnut huolehtia rajamuodollisuuksista, sillä Störsbyn maatila sijaitsee Siuntiossa, viidenkymmenen kilometrin päässä Helsingistä.

Terassin lehtimajaan tilan emäntä Birgitta Monthén on tänä kesänä kattanut aamupalan majatalonsa vieraille. Onhan se toki viihtyisä paikka, mutta näin korona-aikana myös sisätiloja turvallisempi.

"Nyt en tiedä minne katan aamupalan seuraavaksi, voileipähän alkaa pian jäätyä ulkona. Jos yritän tähän marraskuussa kattaa, niin asiakkaat saattavat sanoa ei kiitos", Monthén sanoo ja nauraa raikuvasti.

Störsbyn maatilalla on sen nykyisen isäntäperheen aikana kokeiltu monenmoista. Nykyään tilalla viljellään viljaa ja kuminaa, mutta aiemmin töitä on riittänyt muun muassa mansikoiden, sokerijuurikkaiden ja kalkkunoiden parissa.

Monthén työskenteli suurtalouskeittiössä muun muassa läheisessä kylpylässä, mutta kahden lapsen saamisen jälkeen paluu vuorotyöhön ei houkuttanut.

22 vuotta sitten Monthén päätti pistää pystyyn aamiaismajoituksen. Metsänsiimeksessä seisova mökki olikin pian jatkuvasti varattu, joten majoitustiloja päätettiin laajentaa. Nelihenkiselle perheelle riitti mainiosti suuren päätalon alakerta, joten yläkerta annettiin vieraiden käyttöön.

Aikana ennen verkkomainontaa Monthén haali uusia asiakkaita lähialueen tehtailta. Hän kutsui yritysten sihteerit kahville, esitteli paikat ja pyysi näitä vinkkaamaan majapaikasta yösijaa tarvitseville. Pian olivat petipaikat täynnä.

Rauhallistakin oli, anniskeluoikeuksia kun majataloon ei ole koskaan hankittu.

"Työnantajatkin ovat tyytyväisiä, kun asukkailla on vatsa täynnä kaurapuuroa eikä krapulasta häivääkään."

Nykyään majatalon 20 asiakaspaikasta suuri osa on pitkäaikaisten asukkaiden käytössä. Osa heistä on suomalaisia, mutta jatkuvasti enemmän saapuu virolaisia, ukrainalaisia ja puolalaisia.

Suurin työ pienessä majatalossa on ehdottomasti pyykki. Kaksi konetta pyörittää toki nopeasti suurenkin määrän lakanoita, mutta niiden lajittelemisessa ja mankeloimisessa riittää savottaa. Tyynyliinat Monthén haluaa silittää.

"Ehkä olen sitten vanhaa kansaa, mutta kun tyynyliina tulee poskea vasten, se pitää ehdottomasti silittää eikä mankeloida."

Pitkäaikaisten asukkaiden lisäksi maatilalla majoittuu myös vain yön tai kaksi viipyviä matkalaisia. Keväällä katosivat ulkomaiset vieraat, mutta Monthénin iloksi suomalaiset innostuivat kotimaanmatkailusta.

Korona-aikana Monthén on ottanut tavallista vähemmän asiakkaita, ja jokaisen ryhmän välissä huoneet tuuletetaan ja jynssätään huolella. Se vaatii paljon töitä, mutta Monthén ei halua ottaa pienintäkään riskiä.

1990-luvulla tilalla kestitettiin myös suuria ryhmiä ja yritysten tyky-väkeä. Erään kerran ruokaa ja huvituksia tarjottiin 300 ruotsalaiselle. Enää Monthén ei sellaiseen urakkaan lähtisi.

"Olemme isännän kanssa sanoneet, että meidän kropat eivät vaadi niin paljoa töitä."

Oman pihapiirin ja terassin jakaminen vieraiden kanssa tarkoittaa luopumista pienestä palasta yksityisyyttä. Puheliasta Monthénia vieraat eivät ole kuitenkaan koskaan vaivanneet, yläkerrastakin kuuluu hyvin eristetyssä talossa enintään pienten jalkojen rummutus, jos kylässä on erityisen riehakasta pikkuväkeä.

Tietynlaista spontaaniuttakin majatalon pyörittäminen vaatii. Varaus seuraavaksi yöksi saattaa tulla vasta iltapäivällä, joten suunnitelmat rauhallisesta saunaillasta saattaa joutua hylkäämään nopeastikin.

Työtäkin toki riittää. Salaatit, kurkut, tomaatit ja omenat tulevat omasta pihasta. Monthén kerää sieniä metsästä, ja marjapuskat kantavat niin runsaan sadon, että välillä hän pakastaa osan marjoista ja keittää hillot vasta vuoden käännyttyä kunnolla syksyn puolelle.

Asiakkaille läheltä tuleva ja itse tehty aamupala on vierailun kohokohta. Monthénkin viivähtää mielellään pienen juttutuokion verran, häneltä kun eivät tarinat ja kysymykset lopu.

"En kadu ollenkaan, etten mennyt takaisin kylpylään töihin. Eihän tällä rikastu, mutta on pysynyt hengissä ja se vissiin on pääasia palkan suhteen."

Majatalon lakkauttamista Monthén ei ole suunnitellut vielä hetkeen, vaikka hän omien sanojensa mukaan valmistui eläkeläiseksi maaliskuussa.

"Kai minä juoksen tarjottimen kanssa täällä vielä kahdeksankymppisenäkin."

Jaana Kankaanpää
Birgitta Monthénin kotitalon yläkerrassa on majoitustilaa. Huoneiden tunnelman hän on pitänyt kotoisena, jopa hieman vanhahtavana.

Birgitta Monthén

  • Siuntiossa sijaitsevan Störsbyn maatilan emäntä. STila on kulkenut hänen suvussaan.
  • Pyörittänyt kotonaan aamiaismajoitusta 22 vuotta.
  • Viljeltynä 54 hehtaaria peltoa. Suurin sallittu määrä viherpeltona, neljä hehtaaria kuminaa, lisäksi kauraa, ohraa ja vehnää.
  • Saavutti eläkeiän maaliskuussa, mutta ei aio vielä lopettaa aamiaismajoitusta.
  • Perheeseen kuuluvat mies, poika ja tytär sekä kaksi tyttärenpoikaa.

Lue lisää

Varkaantienä tunnettu tie Varsinais-Suomessa on muuttumassa uudeksi matkailutieksi – tavoitteena Saariston rengastien kaltainen matkailun vetonaula

Hyppäys virkamiehestä viskintislaajaksi jännitti Mikko Mykkästä: "Pankinjohtaja kysyi, miten aiotte myydä tavaraa – vastasin, että niin vähän kuin mahdollista"

Hevoset veivät suomalaisen Mette Pökelmannin Ruotsiin – tutuiksi ovat tulleet raviradat, tallitarkastukset ja laukkahevoset

Savupalvia, piirakoita ja 82-vuotiaan yrittäjän huipputason palvelua – siinä kauppa-auto Varman valttikortit