Ihmiset & kulttuuri

Jasmine Repo menetti auto-onnettomuudessa kymmenen vuotta sitten ystävänsä ja kävelykyvyn – tänä vuonna hän ei halua surra vaan juhlii uutta, ihanaa elämäänsä

Jasmine Repo joutui onnettomuuteen kymmenen vuotta sitten. Uusi elämä toi mukanaan rakkauden keihäänheittoon.
Petteri Kivimäki
Onnettomuuden jälkeen Jasmine Repo pelkästi, ettei voi löytää rakastavaa puolisoa eikä hänen isänsä pääse saattamaan tytärtään alttarille. Huolet osoittautuivat ennenaikaisiksi, sillä nyt Revon perheeseen kuuluu aviomies ja tämän kaksi kouluikäistä lasta.

Joulukuu on ollut Jasmine Revolle vuoden surumielisin kuukausi. Tapaninpäivänä vuonna 2010 Repo joutui auto-onnettomuuteen, joka vei häneltä ystävän ja kävelykyvyn.

Tänä vuonna Repo päätti valmistautua vuoden viimeisiin viikkoihin eri tavalla. Jospa tummien virtausten rinnalle voisi nostaa myös kirkkaampia sävyjä.

Repo kutsuu vuosia onnettomuuden jälkeen uudeksi elämäksi. Se elämä on ollut hyvä ja hymyjen sulostuttama. Kun Repo alkuvuonna hoksasi, että uuden elämän alkamisesta tulee kuluneeksi kymmenen vuotta, hän päätti pistää pystyyn juhlavuoden.

"Tällä kertaa en halunnut mennä surun ja ikävän kautta, vaan juhlia, kuinka hienoa elämä on ollut", Repo sanoo.

Juhlavuoden kunniaksi Jyväskylässä asuva Repo on järjestänyt monenlaisia tempauksia, ollut esimerkiksi ensimmäistä kertaa mallina, hypännyt sillalta keinumaan valjaiden varaan ja osallistunut tanssitunnille.

Juhlavuoden huipentaa pienkeräys, jossa kootaan rahaa tapaturmaisesti tai potilasvahingon kautta vammautuneiden ja sairastuneiden lasten ja nuorten unelmien toteuttamiseen.

"Halusin korostaa, kuinka tärkeitä unelmat ovat ja miten ne auttavat eteenpäin."

Tapaninpäivänä kymmenen vuotta sitten Jasmine Repo istui kaverinsa isän lainaaman Volvon takapenkin keskipaikalla. Suunta otettiin kohti Leviä. 18-vuotiasta Repoa odotti ihana uusivuosi.

Jyväskylästä startannut auto ei ehtinyt edes Ouluun asti, kun pakettiauto ajautui vastaantulevien kaistalle tuntemattomasta syystä.

"Se vyöryi meidän automme yli."

Pakettiauton kuljettaja ja Revon ystävä kuolivat onnettomuuspaikalla. Neljä muuta henkilöautossa ollutta kiidätettiin Oulun yliopistolliseen sairaalaan.

Aluksi näytti, että Repo selviytyi onnettomuudesta varsin hyvin. Onnettomuuspaikalla hän vielä jutteli ensihoitajille. Sitten totuus alkoi paljastua. Repo valitti turvavyön sattuvan, vaikka se oli jo avattu.

Pian ymmärrettiin, että Repo ei tulisi enää koskaan kävelemään.

Onnettomuus oli tehnyt pahoja vahinkoja Revon sisäelimille, joita korjattiin yli 12 tunnin leikkauksessa. Lisäksi hänellä todettiin aivovamma.

Repo pidettiin nukutettuna pari viikkoa. Tammikuussa hän pääsi siirtymään Jyväskylän sairaalaan, lähemmäksi perhettään.

Noista ensimmäisistä viikoista tai edes onnettomuuspäivistä Repo ei itse muista mitään. Hän on rakentanut puuttuvat viikot ajatuksiinsa läheisten kertomusten pohjalta.

"Se on mielessäni kuin elokuva."

Petteri Kivimäki
Jasmine Revon laji on tuolikeihäänheitto. Heittotreenien lisäksi Revon harjoitusohjelmaan kuuluu muun muassa nyrkkeilyä ja kuntosalitreeniä. Harjoituksissa on mukana personal trainer Reetta Vähä-Ruka.

Viimein oli aika kertoa Revolle järkyttävät uutiset. Ensin potilas sai kuulla, että hänen ystävänsä oli kuollut. Sitä seurasi tieto alaraajahalvauksesta.

Pyörätuolin Repo hyväksyi parissa päivässä, ehkä jopa tunneissa.

"Kun kuulin, että ystäväni menehtyi, se oli maailman suurin kipu. Se, etten koskaan kävele, tuntui aika pieneltä asialta siihen verrattuna."

Hetken aikaa Repo uhosi, että elokuvien sankareiden tapaan hän voittaisi todennäköisyydet ja kävelisi vuoden päästä. Lääkärit kuitenkin selittivät, että se ei millään olisi mahdollista, sillä hermot jalkoihin olivat täysin katkenneet.

"Surin sitä, näkeekö kukaan minua enää viehättävänä tai potentiaalisena puolisona ja pääseekö isä koskaan saattamaan minua alttarille. Ne olivat varmasti ihan ymmärrettäviä ajatuksia 18-vuotiaalle nuorelle."

Toinen suuri huoli olivat ystävät. Miten Repo voisi kertoa kohtalostaan heille ja lohduttaa heitä? Helpotuksekseen Repo sai kuulla, että kaikki läheiset jo tietävät onnettomuuden seurauksista.

Helmikuussa 2011 Repo pääsi teholta tavalliselle osastolle. Yksityishuoneessa oli parin kuukauden ajan jatkuvasti yökylässä joku ystävä. Siitä Repo on edelleen kiitollinen.

Kun tuli aika jättää sairaala taakse, edessä oli totuttelu pyörätuolielämään. Kuukausien makaaminen oli surkastuttanut Revon lihakset.

"Aloitin haarukan nostamisesta, sitten vuorossa oli puolen kilon puntti. Kun voima kasvoi, suoraa käytävää oli helppo mennä pyörätuolilla."

Toinen uutta elämää hankaloittava asia oli tasapainon heikkeneminen, sillä Repo ei pysty käyttämään lihaksia navasta alaspäin.

"Yhtäkkiä olin kuin heiluva kananmuna, joka ei pysy paikallaan. Minulla oli kamala kuolemanpelko, että kaadun tai tipun. Sängynreunallakin istuminen pelotti."

Vaikka rullaaminen sisätiloissa oli helppoa, ulkona Repo huomasi, että edes asfalttitie ei ole tasainen ja suora. Nykyään Repo liikkuu vaivatta mutta huomaa edelleen, että lapsesta asti pyörätuolia käyttäneet liikkuvat sujuvammin.

Petteri Kivimäki
Treeneissä Jasmine Repo tarvitsee välillä apua suorituspenkille siirtymiseen.

Kuntoutuksen kautta Repo löysi kipinän kuntosaliharjoitteluun. Kun kroppa oli tarpeeksi vahva arkielämään, Repo alkoi kaivata treenaamiselle uutta kannustinta.

Uuden urheilulajin aloittaminen kiinnosti, mutta vaihtoehtoja oli niin paljon, että Repo ei tiennyt mihin tarttua. Vain se oli varmaa, että joukkuelaji ei Revolle sopisi, sillä aivovammansa vuoksi hän ei jaksaisi treenata jatkuvasti isolla porukalla.

"Olen aina tykännyt yleisurheilun seuraamisesta. Mieheni sanoi, että fysiikkani voisi sopia keihäänheittoon tai kuulantyöntöön."

Puolison kannustamana Repo päätyi kokeilemaan keihäänkeittoa, ja ensimmäisestä liidosta lähtien oli selvää, että etsintä oli päättynyt. Vaikka Repo ei ollut koskaan aiemmin kokeillutkaan lajia, keihäs lensi vakuuttavasti.

Repo pääsi mukaan nuorten paralympiajoukkueeseen, vaikka onkin yli-ikäinen kilpailemaan heidän kanssaan.

"Urheilu-urani kannalta olin niin nuori, että sovin joukkoon."

Ensi kesään tähtäävä treenikausi on juuri alkanut, ja Repo on palannut heittotuoliinsa. Tavoitteena ovat seuraavat EM- tai MM-kisat, kummat nyt sitten korona sallii ensimmäisenä järjestää.

"Näin vähän aikaa sitten Nouseva feeniks -dokumentin, joka kertoi paralympialaisista. Katsoin sitä kyyneleet silmissä ja ymmärsin, että haluan joskus kokea tuon tunnelman."

Repo kertoo avoimesti Instagramissa pyörätuolielämästä. Yleensä hän puhuu asioista suoraan, mutta avanteesta puhuminen oli pitkään vaikeaa jopa kavereiden kanssa.

"Lopulta intiimit vessa-asiat oli yllättävät helppo jakaa, ja kertominen helpottaa omaakin arkea. Stressasin sosiaalisia tilanteita avanteen takia, mutta kun sanoin sen ääneen, olo helpottui heti."

Revon saaman palautteen mukaan tällaisenkin asian jakamiselle oli tarvetta.

"Toki joskus on päiviä ja viikkoja, että mietin, kiinnostaako ketään minun juttuni. Sitten saan ihania viestejä, jotka muistuttavat, miksi teen tätä. Joku voi saada minulta vertaistukea tai ymmärtää jotain tärkeää, jos ei ole kosketuspintaa vammautumiseen ja erilaisuuteen."

Petteri Kivimäki
Onnettomuudesta syntynyt aivovamma vaikeuttaa Revon elämää enemmän kuin pyörätuoli. Hän jäi muutama vuosi sitten eläkkeelle, koska voimavarat olisivat riittäneet enintään kahden tunnin työpäiviin, jos niihinkään.

Jasmine Repo

  • Jyväskyläläinen tuolikeihäänheittäjä.
  • Sai auto-onnettomuudessa vuoden 2010 lopussa alaraajahalvauksen ja aivovamman.
  • Kaupunginvaltuutettu Jyväskylässä. Asettuu SDP:n ehdokkaaksi myös seuraavissa kuntavaaleissa.
  • Harrastaa monipuolisesti liikuntaa ja urheilua sekä silloin tällöin käsitöitä. Ollut kymmenen vuotta vapaaehtoisena nuorille suunnatussa Saapas-toiminnassa. Toimii myös vertaistukena vammautuneille nuorille.
  • Valittiin positiivisimmaksi jyväskyläläiseksi vuonna 2012.
  • Perusti uuden elämänsä juhlavuoden kunniaksi pienkeräyksen, jonka tuotot menevät tapaturmaisesti tai potilasvahingon kautta vammautuneiden ja sairastuneiden lasten ja nuorten unelmien toteuttamiseen Tatu ry:n kautta. Keräys kestää marraskuun loppuun saakka.
  • Kertoo elämästään Instagramissa tilillä @repojasmine.
  • Perheeseen kuuluvat mies, tämän kaksi kouluikäistä lasta ja kissa.

Lue lisää

Rikkaat, nyt auttamaan!

Diakoni näkee ihmiset haavoittuvaisimmillaan – "Ihmisillä on suuri kynnys päästää toisia kotiinsa, moni kokee kotihäpeää"

Ravuri juoksee syöpään sairastuneiden lasten tukityöhön – yksi Sylvan historian merkittävimmistä lahjoituksista

Kymmeniä loukkaantui, kun auto ajoi karnevaalikulkueen yleisöön Saksassa