Hurriganes on käsite suomalaisessa populaarikulttuurissa. Vesa Kontiaisen 550-sivuinen järkäle vahvistaa kuvan yhtyeestä, joka määritti suomirockin suuntaviivat kymmeniksi vuosiksi eteenpäin.
Samalla Ganes asetti riman korkeuden ainakin niille yhtyeille, jotka ovat tavoitelleet pohjan perukoilta maailmanmaineeseen. Get On raikui lujaa Suomen lisäksi kiertueilla Ruotsissa ja Englannissa.
1970-luvun alun progeyhtyeet uskoivat virtuoosimaisen soiton voimaan, mutta Hurriganes osoitti, että rock ’n’ rollilla voi menestyä myös taloudellisesti. Johtohahmo, laulaja-rumpali Remu Aaltonen huolehti määrätietoisesti, että yhtyeen keikkapalkkiot olivat kunnossa.
Hurriganes ymmärsi niin ikään kaupallisen yhteistyön merkityksen. Bändin jäsenet esiintyivät Beavers-farkuissa sekä toimivat Shellin ja Säästöpankin mainoskasvoina.
Varsinainen elämäkerta Hurriganes – Albumit 1973–1988 -teos ei ole, mutta se on paljon enemmän kuin pelkkä levyhistoriikki. Tiiliskivimäinen teos kertoo yhtyeen ja myös sen jäsenten soololevytyksistä.
Opuksesta selviää paljon myös mielenkiintoista triviatietoa. Esimerkiksi Hurriganes kiersi 1970-luvun puolivälissä Matti ja Teppo Ruohosen kanssa. Turkulaisen iskelmäduon organisoimalla rokkikiertueella esiintyi lisäksi Rauli Badding Somerjoki. Kiertue kuivui kuitenkin kokoon, kun Badding ei ilmestynyt keikoille.
Rocktietäjä Kontiaisella on ollut kova urakka käydessään läpi kaikkiaan 32 levytystä. Jokaisen albumin kohdalla kerrotaan studiotyöskentelystä, kappaleista, levyn saamasta vastaanotosta sekä listasijoituksista.
Ääneen pääsevät Hurriganes-muusikoiden eli Remun, Ile Kallion, Albert Järvisen ja Cisse Häkkisen lisäksi useat suomirockin eturivin vaikuttajat, kuten Atte Blom, Otto Donner, Jukka Gustavson ja Måns Groundstroem.
Jännittävää kyllä, kaksi viimeksi mainittua tulivat tunnetuiksi progeyhtye Wigwamista, mutta heistä kumpikin oli myös suoraviivaista rockia veivanneen Hurriganesin taustahahmoja.
Suuresta tietomäärästään huolimatta kirja on helposti luettava ja visuaalisesti selkeä. Kirjasta ei ole onneksi tullut myöskään liian luettelomaista. Lukukokemusta elävöittävät värikuvat albumien kansista. Tiedon luotettavuutta puolestaan korostaa jokaisen luvun lopusta löytyvä lähdeluettelo.
Hurriganesin tosifanit lukevat tietopaketin varmasti kerralla alusta loppuun. Toisaalta tällaista ”rock-tiiliskiveä” on mukava lueskella myös sieltä täältä, kulloisenkin kiinnostuksen mukaan.
Lue myös Vesa Kontiaisen haastattelu Kantrista:
