Ihmiset & kulttuuri

Täällä riittää kirjaintoilijoita! Pienessä Parkanossa on toiminut parhaimmillaan neljä lukupiiriä – konkari antaa parhaat vinkit oman lukupiirin perustamiseen

Eeva-Liisa Laurikka-Seilo on pitänyt kaunokirjallisuuteen keskittyvää lukupiiriä Parkanon kirjastolla jo yhdeksän vuoden ajan.
Sanne Katainen
Koronatilanne pakotti Parkanon lukupiirit tauolle loppuvuodeksi, mutta aiemmin syksyllä oli vielä turvallista kokoontua yhteen. Anja Husgafvel (vas.) ja Leena Salminen tarkastelevat lukupiirissä seuraavaksi luettavaa Miika Nousiaisen Metsäjätti-kirjaa.

Iloinen rupattelu täyttää huoneen ja sormet lehteilevät sivuja. On jälleen se aika kuukaudesta, että Parkanon kirjastoon kokoontuu joukko ikäihmisiä keskustelemaan kirjoista. Vuoden pimeimpiä viikkoja valaisemaan on valittu Tove Janssonin Kesäkirja, josta keskustellaan lukupiirissä tällä kertaa.

Kirjastonhoitaja Eeva-Liisa Laurikka-­Seilo on ikäihmisten lukupiirissä vain pika­visiitillä, sillä hänen vastuullaan on Parkanon kaupunginkirjaston proosa­piirin pyörittäminen. Proosapiiri viettää parhaillaan kymmenvuotisjuhliaan.

Kaupungissa riittää totisesti kirjaintoilijoita. Parkanon ikäihmisten lukupiiri on toiminut kahdeksan ja historian ystävien lukupiiri viitisen vuotta. Jossain vaiheessa kirjastossa pyöri myös nuortenkirjallisuuden lukupiiri, mutta se on toistaiseksi tauolla.

”Joskus kollegat ovat ihmetelleet, miten pienessä, noin viiden työntekijän kirjastossa voi olla jopa neljä lukupiiriä. Meillä on ollut innostunutta henkilökuntaa ja ulko­puolisia vapaaehtoisia. Kaikki perustuu aktiivisuuteen”, Laurikka-Seilo sanoo.

Proosapiiri kokoontuu kerran kuukaudessa, tosin kesä- ja heinäkuussa pidetään pieni hengähdystauko. Elokuussa lukupiiriläiset ryntäävät taas malttamattomina ensimmäiseen tapaamiseen.

Kuka tahansa saa osallistua lukupiiriin, ja osallistujat vaihtelevat jonkin verran kuukausittain. Yleensä paikalla on kymmenkunta ihmistä.

”Se on lukupiirille aika sopiva määrä, en edes haluaisi kauheasti lisää osallistujia, koska silloin vuorovaikutus kärsii. Ihmiset arastelevat mielipiteitään, jos paikalla on liikaa väkeä.”

Suurin osa proosapiirin osallistujista on naisia, vain toisinaan mukaan on lähtenyt kerraksi tai pariksi joku mieskin. Taustoiltaan lukupiiriläiset ovat hyvin erilaisia. Heitä yhdistää lähinnä rakkaus kirjoihin ja tietysti Parkano.

Laurikka-Seilo tekee lopulliset valinnat lukupiirikirjoista, mutta usein hän kysyy ehdotuksia myös piiriläisiltä. Vuosikymmenen aikana lukupiiri on vieraillut kirjojen siivin kaikilla mantereille ja monilla aikakausilla.

Ajankohtaiset teemat pyritään pitämään mielessä teoksia valittaessa, mutta uutuuskirjoja piiriin ei voida ottaa, jotta kaikille saataisiin lainattua kirjastosta oma kappale kirjasta.

”On herättävää, kun jokin kirja yllättää kaikki. Emme lue kovin innokkaasti scifiä ja fantasiaa, mutta Emmi Itärannan Teemestarin kirja nousi yllättäen suosikiksemme. Kävimme jopa katsomassa siitä tehdyn teatteriesityksen Tampereella.”

Sanne Katainen
Eeva-Liisa Laurikka-Seilo on pitänyt lukupiiriä yhdeksän vuotta. Hän on pian jäämässä eläkkeelle, mutta lukupiiriä hän ei silti hylkää.

Koronarajoitukset ovat näkyneet myös lukupiirien toiminnassa. Maaliskuussa kirjasto meni kiinni, ja nyt loppuvuoden tapaamiset on peruttu.

”On ollut voimaannuttavaa huomata, kuinka tärkeä harrastus lukupiiri monelle on. Jo kesällä ihmiset kyselivät, koska lukupiirit jatkuvat. Niistä ei haluta luopua.”

Joulukuun proosapiiriin Laurikka-Seilo oli suunnitellut erikoisohjelmaa, nimittäin elämäni kirja -esittelyn. Idean hän sai Elämäni biisi -ohjelmasta.

”Kirjan ei tarvitse olla kaikkein aikojen paras, vaan se voi liittyä tiettyyn elämän­tilanteeseen. Kirjat laitetaan esille, ja arvaillaan yhdessä, kuka toi minkä kirjan. Tämän idean saavat muutkin kopioida.”

Nyt Parkanossa toivotaan, että koronatilanne helpottaisi ja elämän kirjoja päästäisiin arvailemaan turvallisesti tammikuussa.

Proosapiirin kymmenestä vuodesta Laurikka-Seilo on ollut puikoissa yhdeksän, eikä kirjojen iloa ole vuosien aikana nitistänyt mikään.

”Olen jäämässä eläkkeelle, mutta minua on painostettu jatkamaan lukupiirissä. Aion kyllä jatkaa. On hyvä, että yhteys vanhalle työpaikalle säilyy. Samalla tulee seurattua, mitä tapahtuu ja mitä kirjoja ilmestyy.”

Vinkkejä lukupiirin aloittamiseen:

1. On tärkeää, että lukupiirin vetäjä on itse innostunut asiasta.

2. On hyvä, jos lukupiirin järjestäjä on monipuolinen lukija. Silloin hän pystyy tuomaan piiriin uusia kirjoja ja tuoreita ajatuksia. Dekkari- ja muissa teemaluku­piireissä samanlaista monipuolisuutta ei kaivata, mutta yleislukupiiriin se tuo kiinnostavuutta.

3. Anna tilaa kaikille keskustelijoille ja hyväksy se, että kaikki eivät pidä ­jokaisesta kirjasta. Siitä ei kannata ottaa nokkiinsa tai ajatella, että valitsinpa huonon kirjan. Lukupiiri ei ole mitään, jos keskustelua ei synny. On turha pitää lukupiiriä, jos kaikki ovat sitä mieltä, että kirja oli hyvä ja keskustelu jää siihen”, Eeva-Liisa Laurikka-Seilo sanoo.

Lue lisää

Luulin, etten tarvitse elämääni koronakirjoja, mutta kuinka väärässä olinkaan

Arvaatko mikä kirja julkaistaan savoksi tällä nimellä: Ee mikkään kaaheen iso ruununperillinen

Essee: Alastalon salissa on melkoinen luku-urakka ja mestariteos, jonka pärskähtelevä kieli tarjoaa haastetta ja hauskuutta

Elämäkerrat ja romaanit ovat halpa ja tehokas itsehoito mielen virkistykseen