Ihmiset & kulttuuri

Julkkisten huutelua käsimerkeillä ja hullunkurisia ohjetarroja – apteekkiala on kokenut muutamassa vuosikymmenessä melkoisen muutoksen

Teknologia hoitaa ihmisen puolesta mekaaniset tehtävät, mutta apteekkialan konkari toivoo, että Kelan sijaan asiakas nousisi vihdoin keskiöön.
Ahola Harri / Helsingin kaupunginmuseo
Apteekki puurakennuksessa Helsingin Toukolassa 1970-luvulla.

Digitalisaatio on apteekkialalla loistava renki, mutta vuorovaikutusta ei mikään digiratkaisu pysty korvaamaan, pohtii nurmijärveläisen Seitsemän veljeksen apteekin apteekkari Eeva Teräsalmi.

Teräsalmi on seurannut farmasia-alaa vuodesta 1975, jolloin hän aloitti farmasian opinnot Helsingin yliopistossa. Uransa alussa hän toimi järjestötyössä ja 25 viime vuotta hän on ollut apteekkari.

Apteekeissa on aina toteutettu viranomaisten kulloisiakin määräyksiä, Teräsalmi huomauttaa.

”Ensin on opeteltu, sitten tehty. Ala kehittyy jatkuvasti, joten muutos on alaan sisäänrakennettu asia.”

Digitalisaatio on tapahtunut askel kerrallaan, ja teknologialle voidaan uskoa mekaaniset tehtävät, joihin ihmiseltä menee valtavasti aikaa.

"Pitää myös muistaa, että ihminen on ennen tehnyt joka ikisen niistä asioista, ja niihin todellakin meni aikaa", Teräsalmi huomauttaa.

Apteekkityö 1970-luvulla poikkesi melkoisesti nykyisestä: asiakkaan resepti kulki ensin poimintaan, sieltä valmistuksen, reseptipäiväkirjan kirjoittajalle, hinnoitteluun ja tarkistukseen – ja lopulta asiakasta huudettiin nimeltä.

”Intimiteettisuoja on parantunut vähintään sata prosenttia. Muistan, että moni julkisuuden henkilö pyysi näyttämään vaikka käsimerkkiä mieluummin kuin huutamaan häntä nimeltä”, Teräsalmi muistelee.

Kun signatuuritarrat naputeltiin käsin, joka apteekissa oli erillinen vihko, johon liimattiin erityisen pieleen menneet yksilöt.

”Itselleni on jäänyt mieleen tarra, johon oli lipsahtanut ’en alligator i slidan’, eli neuvottiin laittamaan alligaattori emättimeen”, Teräsalmi kertoo.

Vaikka asiakkaan näkökulmasta lopputulos, eli mukaan saatu lääkepaketti, olisi sama kuin vuosikymmeniä sitten, sitä edeltävä prosessi on kokenut täyden myllerryksen. Esimerkiksi varastonhallinta tapahtui ennen käsipelillä: farmaseutti lähti hakemaan asiakkaalle lääkepakkausta, ja pakkausten välissä oli pahvilappu osoittamassa, että nyt pitäisi soittaa tukkuun ja tilata lisää.

”Nykyään robotti tuo pakkauksen automaattisesti farmaseutin käden ulottuville ja tekee tukkuun tilauksen, että lisää tarvittaisiin. Autot eivät toistaiseksi liiku automaattisesti, mutta kun tavara tulee, se syötetään sisään robottiin, jotta koko ketju voi alkaa alusta”, Teräsalmi kuvailee.

Teräsalmi huomauttaa, että prosessien automatisointi on lisännyt lääketurvallisuutta ja työn tehokkuutta. Samalla asiakaspalveluun on vapautunut aikaa.

Kun hän meni ensimmäiseen apteekkiharjoitteluunsa kesällä 1976, asiakkaalle ei edes saanut antaa ohjeita, ellei hän niitä erikseen pyytänyt. Nykyään tilanne on päinvastainen, sillä farmaseutin pitää nimenomaisesti varmistaa, että asiakas ymmärtää lääkkeidensä turvallisen käytön.

Vaikka esimerkiksi nuorisoa pidetään diginatiiveina, joka osaa etsiä tietoa verkosta, Teräsalmen mukaan nuoret eivät ymmärrä lääkkeistä sen enempää kuin vanhemmat sukupolvet aikanaan.

”Kun ensimmäisiä e-pillereitä haetaan, kyllä niistä puhutaan mieluiten apteekin luotettavien tätien ja setien kanssa, ja se on ehdottoman hyvä asia.”

Digitalisaation kaikkia mahdollisuuksia ei ole Teräsalmen mielestä edes hyödynnetty. Hän pitää juurisyynä sitä, että Suomessa kaikki apteekkialaan liittyvät digitalisaatiouudistukset ajatellaan aina Kela-laskutus edellä.

Teräsalmen uran alussa farmaseutin oli tärkeää muistaa tarpeelliset Kela-korvausnumerot ulkoa. Vaikka prosessit onkin saatu digitaalisiksi, Kela tulee Teräsalmen mielestä edelleen ykkösenä ja potilas vasta kakkosena.

Esimerkiksi e-reseptissä on Teräsalmen mukaan paljon hukattuja mahdollisuuksia. Hän pohtii, että pienellä palvelumuotoilulla e-resepti voisi toimia asiakkaan parhaaksi eri tavalla kuin nykyään.

”Siitä olisi voitu tehdä sähköinen potilaskortti, jotta joka ikinen kyseistä henkilöä hoitava taho näkisi kaiken tarpeellisen tiedon hänen hoidostaan ja lääkkeistään. Lääkehoidon arviointi helpottuisi sillä tavoin huomattavasti, mutta e-reseptistä tehtiinkin vain paperisen reseptin sähköinen versio, ja apteekki on lähtökohtaisesti ainoa paikka, jossa nähdään potilaan kaikki lääkkeet kerralla.

Apteekit Suomessa

  • Suomessa oli vuoden 2019 lopussa yhteensä 819 apteekkitoimipistettä, joista 623 oli pääapteekkeja ja 196 sivuapteekkeja.
  • Apteekeissa työskentelee noin 8 500 henkilöä, joista noin 600 on apteekkareita.
  • Farmasiaa voi opiskella Helsingin ja Itä-Suomen yliopistoissa farmaseutin ja proviisorin koulutusohjelmissa sekä Åbo Akademissa farmaseutin koulutusohjelmassa.
  • Farmaseutin tutkinto on alempi korkeakoulututkinto, proviisori ylempi. Proviisori voi hakea apteekkilupaa Suomessa, mutta kaikki proviisorit eivät ole apteekkareita.
  • Lähteet: Apteekkariliitto, Farmasialiitto
Lue lisää

Tönkkösuolattua kinkkua ja hintalaput pakastealtaan pohjalla – ruokakauppa on kokenut melkoisen mullistuksen viime vuosikymmeninä

Vessaan rakennettu pimiö on enää muisto, mutta ullakkojen pölymäärä on säilynyt vakiona – museovalokuvaajan 35 vuoden uraan mahtuu melkoinen teknologian muutos

Lankapuhelimeen juokseminen oli maatilamatkailuyrittäjälle menneinä vuosikymmeninä melkoista urheilua ja faksi toi varauspyyntöjä eksoottisistakin paikoista: "Silloin ei Googlelta käännöstä kysytty"

Ruokatunnilla jonotuksesta kännykän näpyttelyyn – nykyajan pankki on aivan erilainen kuin vuosikymmeniä sitten