Ihmiset & kulttuuri

Ruokatunnilla jonotuksesta kännykän näpyttelyyn – nykyajan pankki on aivan erilainen kuin vuosikymmeniä sitten

Paperikasojen pyörittely on aiheuttanut pankeissa monta erikoista tilannetta, mutta nykyään työskentely tapahtuu ajasta, paikasta ja paperista riippumatta.
Harri Ahola / Helsingin kaupunginmuseo
Asiakas hoiti pankkiasioitaan Kansallis-Osake-Pankin konttorissa Helsingin Etelärannassa 1970-luvulla.

Pankkialalla digitalisaatio on muuttanut pankin käsitettä melkoisesti, kertoo Helsingin Osuuspankin (OP:n) toimitusjohtaja Jarmo Viitanen. Jos pankki oli ennen ensisijaisesti konttori, nyt se on mukana matkapuhelimessa.

Viitanen on työskennellyt 1980-luvulta asti OP:n vähittäis- ja yrityspankkipuolella Helsingin lisäksi muun muassa Länsi-Uudellamaalla ja Etelä-Karjalassa. Asiakkaan näkökulmasta digitalisaatio on tuonut melkoisia muutoksia arjen pankkiasiointiin.

Viitasen uran alussa 1980-luvulla Imatran seudun Osuuspankissa asiakkaat jonottivat ruokatunnilla maksamaan laskuja ja nostamaan rahaa. OP:n verkkopankki oli vuonna 1996 ensimmäinen laatuaan koko Euroopassa, ja nykyään lähes kaikki pankkiasiat voi hoitaa kännykällä.

Viitanen kokee, että hänen uransa aikana asiakkaiden asiakassuhde pankkiin on muuttunut tasavertaisemmaksi. Asiakkailla on enemmän vaihtoehtoja ja kilpailu pankkien välillä on kaikkiaan kiristynyt.

”Asiakkaat odottavat parempaa palvelua, ja se on hyvä, sillä asiakkaiden vaativuus kirittää liiketoimintaa.”

Myös pankin henkilökunnan näkökulmasta digitalisaatio on muuttanut työn rutiineja. Pöytätietokoneet saapuivat pankkeihin 1980-luvulla, ja 1990-luvulla Viitanen sai käyttöön ensimmäisen kannettavan työkoneensa.

”Raahattava kone se oikeastaan oli, mutta olihan se melkoinen muutos, että töitä saattoi tehdä kotonakin ja siirtää työn tulokset korpulla pöytäkoneeseen.”

2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä kokeiltiin ensimmäisiä etäyhteyksiä työpaikan järjestelmiin. Viime vuosikymmenellä vuorossa oli ajasta ja paikasta riippumaton työnteko, kun työvälineet tietokoneesta tablettiin ja kännykkään on synkronoitu samaan pilvi-intraan.

”Videokokoukset ovat siitä loistavia, että sama asia saadaan samaan aikaan samassa muodossa mahdollisimman monelle, kun taas aiemmin asia piti käydä kertomassa paikan päällä joka konttorissa”, Viitanen pohtii.

Kun uutta teknologiaa on otettu käyttöön, ongelmiltakaan ei ole vältytty. Viitanen kertoo, että esimerkiksi sähköisten kalenterien käyttöönotto johti aluksi tuplabuukkauksiin, sillä Nokian kommunikaattorilla tehdyt kalenterimerkinnät piti siirtää työpaikan kalenteriin, jossa saattoikin jo odottaa samalle ajalle varaus.

Kaikki uudet teknologiat eivät lyöneet läpi, vaikka niitä kokeiluun otettiinkin. Viitanen muistelee 1980-luvulla asiakkaille esiteltyä Videotext-palvelua, josta pystyi tarkistamaan sen hetken pörssikurssit. Palvelua käytettiin laitteella, jossa oli vain näppäimistö ja näyttö sekä modeemiyhteys tietojärjestelmiin.

”Nykyään on itsestäänselvää nähdä pörssikurssit reaaliajassa, mutta silloin asiakkaat ihmettelivät, mitä hyötyä sellaisesta härvelistä on.”

Paperikasojen väheneminen on yksi näkyvimmistä muutoksista Viitasen omassa työnteossa. Hän naurahtaa, että nykynuoriso ei ehkä tule ajatelleeksikaan, millaista komiikkaa paperilla on saatu aikaan.

Viitanen muistelee 1980–1990-lukujen taitteessa kokouksessa jaettua paperinippua, jonne oli vahingossa monistettu sekaan kutsu työkaverin läksiäisiin. Ennen erästä toista kokousta hän oli vahingossa kaatanut kahvia luottopäätökselle, joka piti kokouksessa allekirjoittaa.

”Siinäpä sitten nolona kuivailin sitä kahvin kastelemaa sivua, ja kyllä siihen vielä muste tarttui.”

Viitanen oli pitkään sitä mieltä, että fyysinen paperi on käyttöliittymänä ylivoimainen. Mitä monimutkaisempi asia on kyseessä, sitä helpompi ja nopeampi se on omaksua paperilta.

Huomaamattaan hänkin siirtyi sähköisiin dokumentteihin, sillä pari vuotta sitten työhuonetta siivotessaan Viitanen huomasi, että viimeinen mappi oli vuodelta 2010.

”Ne 5–10 sentin paksuiset paperiniput per asia tuntuvat nykyään käsittämättömiltä, enkä todellakaan kaipaa takaisin mapitushommiin.”

Lauri Sorvoja / JOKA / Museovirasto
Suomen Työväen Säästöpankin konttori Kotkassa vuonna 1980.

Suomalaiset ja raha

  • Henkilöasiakkaita palvelevien pankkikonttorien määrä on vähentynyt Suomesta vuosien 2009 ja 2019 välillä noin 1 550:sta alle 800:aan.
  • Käteisen jakelu yleisölle eri kanavista on laskenut vuoden 2002 yli 20 miljardista eurosta vuoden 2019 noin 12 miljardiin euroon. Noin 90 prosenttia käteisestä nostetaan automaatista, alle 10 prosenttia pankkikonttorissa ja pari prosenttia kaupan kassalla.
  • Suomalaisilta tileiltä tehtiin yhteensä yli kolme miljardia maksua vuonna 2019. Korttimaksujen osuus tästä oli noin 65 prosenttia ja tilisiirtojen noin 35 prosenttia. Muiden maksujen osuus oli enää vain 0,04 prosenttia.
  • Arvossa mitattuna eniten rahaa liikkui tilisiirroissa vuonna 2019, jolloin tilisiirtoja tehtiin 2 748 miljardin euron edestä, kun taas korteilla maksettiin 54 miljardilla eurolla.
  • Lähteet: Finanssivalvonta, Suomen Pankki
Lue lisää

”Jälkikäteen ajatellen voi vain äimistellä" – näin paljon kännykkä ja tietokone ovat helpottaneet diakonissan kotikäyntejä ja hoitotyötä

Ennen kännykkäaikaa metsäalan maastoharjoitukset olivat täynnä yllätyksiä: "Joskus oli intoa enemmän kuin tolkkua, ja ensimmäisen päivän jälkeen kyseltiin, että mitä olisi pitänyt tehdä, missä ja miten"

Tönkkösuolattua kinkkua ja hintalaput pakastealtaan pohjalla – ruokakauppa on kokenut melkoisen mullistuksen viime vuosikymmeninä

Vessaan rakennettu pimiö on enää muisto, mutta ullakkojen pölymäärä on säilynyt vakiona – museovalokuvaajan 35 vuoden uraan mahtuu melkoinen teknologian muutos