Ihmiset & kulttuuri

Kun kaivosyhtiö ilmestyi suojellulle kotisuolle, Riikka Karppinen alkoi vastustaa suunnitelmaa kynän mahdilla

Poliitikko ja kansalais­vaikuttaja Riikka Karppinen on kasvanut mediassa. Hän luottaa painettuun sanaan enemmän kuin someen.
Jouni Porsanger
Viiankiaapa on ollut osa Riikka Karppisen suvun tarinaa vuodesta 1853 lähtien. Vielä vuonna 2007 suku omisti aavalta maita. Ne myytiin valtiolle, jotta suo voitaisiin suojella.

Kersilössä, parikymmentä kilometriä Sodankylän keskustasta pohjoiseen, kasvaneelle Riikka Karppiselle media oli kanava maailmaan. Kun maailman suurimpiin kuuluvan kaivosyhtiön koneet ilmestyivät hänen kotisuolleen tekemään kairauksia, mediasta tuli hänelle myös tärkeä kansalaisvaikuttamisen työkalu.

Sodankylän kunnanvaltuustossa ja vihreiden varapuheenjohtajana toimiva Karppinen nousi julkisuuteen kymmenisen vuotta sitten. Hän oli silloin vasta 16-vuotias lukiolainen. Kaivos­yhtiö Anglo American etsi hänen kotinsa vieressä sijaitsevalta Viiankiaavalta malmia.

Yhtiön tutkima suoni oli Euroopan merkittävimpiä kupari- ja nikkelilöytöjä.

Luonto ja teollisuus joutuivat kuitenkin törmäyskurssille. Suomen valtio ja Euroopan unioni olivat suojelleet luontoarvoiltaan ainutlaatuisen aavan.

Teini-ikäinen Karppinen hämmästyi. Kahdesti suojellulla suolla, hänen sukunsa mailla, etsittiin malmia kaivostoiminnan aloittamiseksi. Eikö kukaan aikuinen tee mitään?

”Isäni kysyi, miksi en itse alkaisi vastustaa kaivosta julkisesti”, Karppinen muistelee tammikuussa julkaistussa elämäkerrassaan.

Yhden nuoren suojelusuunnitelma oli suoraviivainen. Tärkeintä oli päästä puhumaan aiheesta lehdistössä ennen kaivosyhtiön edustajia. Asiantuntevan kannanoton laatiminen vaati kuitenkin keskustelua myös asiaan hyvin perehtyneiden ihmisten kanssa. Siksi Karppinen aloitti tapaamalla kaivosalaan perehtyneitä poliitikkoja ja viranomaisia.

Pienestä pitäen Arvi Lindin, YleX:n ja Lapin Kansan kanssa kasvanut Karppinen oli muodostanut terävän käsityksen median toimintalogiikasta.

Uutiset rakennetaan aiempien uutisten päälle. Ensimmäisessä Viianki­aavan kaivoksesta kertovassa jutussa nuori lappilainen arvosteli tiukasti kaivosyhtiön suunnitelmia. Keskustelu oli avattu. Näkökulma seurasi muihinkin aihetta käsitteleviin uutisiin. Kun Anglo American kertoi löydöistään, kysyttiin myös Karppisen kantaa asiaan.

Aktivisminsa myötä Karppinen sai mediassa tietyn roolin. Haastatteluissa häneltä odotettiin tietynlaisia kannanottoja. Puheet kuitenkin poikkesivat ennakko-oletuksesta. Esimerkiksi kaivostoiminnan yksiselitteinen vastustaminen ei ollut Karppisen tavoitteena. Hänestä valtio toimi kuitenkin väärin salliessaan malminetsinnän suojelu­alueilla.

Riikka Karppinen on ollut julkisuudessa lähes puolet elämästään. Rooleja on kertynyt useita.

Hänet on nähty muun muassa Viianki­aavan kaivossuunnitelmia arvostelevana luonnonsuojelijana, Sodankylän kunnanvaltuuston ensimmäisenä vihreänä valtuutettuna, puolueensa vara­puheenjohtajana ja laajaa huomiota saaneen eduskunta­vaalikampanjan päähenkilönä.

Puolustusvoimien Ruotuväki-lehden toimittajana Karppinen on ollut myös journalismin tekijä. Suhde mediaan on sanalla sanoen tiivis. Hieman yllättäen sosiaalinen media on jäänyt etäisemmäksi.

Vaikuttajauransa alkutaipaleella häneltä kysyttiin toisinaan, miksi et kirjoita Viiankiaapaa koskevaa some-­päivitystä. Karppiselle oli kuitenkin tärkeää, että asia tulisi julkisuuteen toimittajan esittämänä.

”Painettu sana on mielestäni vakuuttavampi kuin sosiaalisen median päivitys, sillä toimittajan tekemä juttu on ulkopuolisen arvioinnin kohteena. Väitteet on kyettävä perustelemaan. Lisäksi on valmistauduttava siihen, että omat näkemykset tulevat haastetuiksi”, Karppinen selittää ajatteluaan.

Haastetuksi tuleminen kuuluu läheisesti Karppisen rooliin poliitikkona. Toisten ihmisten elämää koskevia päätöksiä on pakko kyetä perustelemaan.

Kaksi kautta Sodankylän kunnanvaltuustossa toimineelle nuorelle on tärkeää tuoda julki, mihin hänen päätöksensä perustuvat. Karppisen mukaan hän haluaa tehdä selväksi, miten ratkaisuun on päädytty. Pelkkä lopputuloksen tiedottaminen ei riitä.

”Lainsäädäntöön liittyy vaihtoehtoja ja reunaehtoja, joiden sisällä toimitaan. Minulle on tärkeä kertoa, miten johonkin päätökseen on tultu. Kun päätöstä edeltänyt ajattelu on tiedossa, ihmisten on myös helpompi hyväksyä sellaisiakin ratkaisuja, joista he ovat itse eri mieltä.”

Lue lisää

Sodankylän Talvivaara?

24-vuotias Riikka Karppinen sai Lapissa toiseksi eniten ääniä, mutta jäi rannalle seitsemän äänen erolla

Vihreiden varapuheenjohtaja ja reservin kersantti ei sovi politiikan lokeroihin – Riikka Karppinen hankki metsästyskortin ja karhunkaatoluvan 10-vuotiaana

Vihreä Riikka Karppinen nousi 18-vuotiaana Sodankylän valtuustoon: "Vetoaminen ikään tai kokemattomuuteen alkaa olla viimeisiä argumentteja ennen tappion myöntämistä"