Ihmiset & kulttuuri

Vessaan rakennettu pimiö on enää muisto, mutta ullakkojen pölymäärä on säilynyt vakiona – museovalokuvaajan 35 vuoden uraan mahtuu melkoinen teknologian muutos

Digitekniikan avulla on mahdollista saada vanhoista valokuvista aivan uudenlaisia yksityiskohtia irti.
Kari Salonen
Valokuvat ovat nykyään lähes itsestään selvä osa museoiden näyttelyitä, kertoo kokenut museovalokuvaaja. Kuva Kirsti Kivimäen Suomi100-valokuvanäyttelystä Ylöjärveltä.

Museo voi äkkiseltään kuulostaa työpaikalta, jossa teknologian kehitys ei vaikuta työnkuvaan. Totuus on kuitenkin toisenlainen, sillä vaikka museoiden tehtävä on säilyttää kulttuuriperintöä tuleville sukupolville, työtä ei todellakaan tehdä esi-isien menetelmillä.

”Työni sisältö ei sinänsä ole muuttunut, mutta välineet, joilla sitä teen, ovat kokeneet melkoisen myllerryksen”, kertoo museovalokuvaaja Jukka Suvilehto Lapin maakuntamuseosta.

Suvilehto valmistui valokuvaajaksi Lahden taideteollisesta opistosta vuonna 1984 ja aloitti työnsä Lapin maakuntamuseolla seuraavana vuonna. Samasta pestistä hän jää tänä keväänä eläkkeelle.

Kuvauskeikat ovat vieneet Suvilehtoa ympäri Lappia, mutta eniten työsarkaa on vanhojen valokuvien restauroinnissa. Kuvia tarvitaan jatkuvasti paitsi museon näyttelyihin, myös historiikkeihin, dokumentteihin ja muihin tarkoituksiin. Hän on huomannut, että valokuvista on vuosien varrella tullut lähes itsestään selvä osa kaikkia näyttelyitä.

Digitaalinen kuvankäsittely mahdollistaa nykyään sen, että historiallisista kuvista saadaan enemmän irti kuin ennen.

”Vedoksistakin saa kaivettua enemmän yksityiskohtia ja lopputuloksena on sävykkäitä kuvia. Digitaalisilla välineillä työ on mahdollista tehdä nopeammin ja täsmällisemmin kuin filmiaikaan.”

Jotta teknologian kehityksessä pystyy pysymään perässä, se vaatii jatkuvaa opiskelua. Suvilehto on kuitenkin ottanut uudet opit mieluusti vastaan.

”Minua on motivoinut se, että uusia taitoja oppimalla olen voinut tehdä työni aina entistä laadukkaammin.”

Filmitekniikka mahdollisti aikanaan kommellukset, jotka eivät nykytekniikalla olisi mahdollisia.

”Jos kehitysvaiheessa kävi kämmi, myös alkuperäinen kuva oli mennyttä. Siihen riitti desimaalivirhe kemikaalien kanssa.”

Kun Suvilehto aloitti työssään, silloisessa museorakennuksessa ei ollut kunnollista pimiötä, vaan tee-se-itse-pimiö oli rakennettu vessaan ja suurennuskone aseteltu kylpyammeen päälle. Vessan ilmanvaihto oli kaikkea muuta kuin riittävä kemikaalien kanssa työskentelyyn.

”Olosuhteet olivat epäterveelliset ja ahtaat.”

Pimiö oli kuitenkin jatkuvassa käytössä, sillä kehitystä vaativat paitsi kuvauskeikkojen kuvat, myös uudelleenkuvatut otokset eli reprokuvat.

Suvilehdon työskentelyolosuhteet parantuivat huomattavasti vuonna 1992, kun Lapin maakuntamuseo siirtyi upouuteen Arktikum-rakennukseen Rovaniemen keskustan tuntumaan. Suvilehdon työskentelytilat olivat aikansa huippua.

2000-luvulla valokuvaus siirtyi analogisesta digitaaliseen tekniikkaan, ja pimiötkin muutettiin vähitellen kokoelmatiloiksi. Yksi filminkehityspimiö on jätetty alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa, ja siellä puhdistetaan vanhoja lasinegatiiveja.

”Se on yhtä pikkutarkkaa käsityötä kuin ennenkin, sillä yleensä negatiiveja on säilytetty ullakolla, ja ullakot ovat yhtä pölyisiä kuin menneinä vuosikymmeninä.”

Museot ja museokäynnit

  • Museot ovat kansakunnan muistiorganisaatioita, kuten arkistot ja kirjastotkin.
  • Museoiden tehtävänä on kuvata koko inhimillistä elämää: tallentaa ja hoitaa siitä kertovaa aineistoa, kuten esineitä, näytteitä, taideteoksia, rakennuksia, muinaisjäännöksiä ja muistomerkkejä sekä niihin liittyviä tarinoita.
  • Tallentamisen ja hoitamisen lisäksi museot välittävät tietoa esimerkiksi järjestämällä näyttelyitä ja julkaisemalla tutkimuksia.
  • Suomessa on yli 150 ammatillisesti hoidettua museota, jotka ylläpitävät noin 330:tä museokohdetta.
  • Ennen Museokortin käyttöönottoa, vuonna 2014, museokäyntejä oli 5,4 miljoonaa.
  • Museot tekivät uuden kävijäennätyksen joka vuosi 2015–2019. Ennen koronaa, vuonna 2019, museoissa käytiin 7,6 miljoonaa kertaa.
  • Lähteet: Museoliitto, Museovirasto, museot.fi
Lue lisää

Ennen kännykkäaikaa metsäalan maastoharjoitukset olivat täynnä yllätyksiä: "Joskus oli intoa enemmän kuin tolkkua, ja ensimmäisen päivän jälkeen kyseltiin, että mitä olisi pitänyt tehdä, missä ja miten"

Tönkkösuolattua kinkkua ja hintalaput pakastealtaan pohjalla – ruokakauppa on kokenut melkoisen mullistuksen viime vuosikymmeninä

Pakkaspäivän väripilkut

Lankapuhelimeen juokseminen oli maatilamatkailuyrittäjälle menneinä vuosikymmeninä melkoista urheilua ja faksi toi varauspyyntöjä eksoottisistakin paikoista: "Silloin ei Googlelta käännöstä kysytty"