Ihmiset & kulttuuri

Arkistonauhoilta kajahtivat äänet sukupolvien takaa – omille juurille palaaminen vei muusikon Linnan juhliin saakka

Anna Näkkäläjärvi-Länsmanin joikua kuultiin itsenäisyyspäivänä Linnan juhlissa. Muusikko elää suomalaisen ja saamelaisen kulttuurin risteyksessä.
Juha Kauppinen
”Pidän siitä, kuinka tunturimaastossa on niin mahtavan avaraa. Kun näen kauas, ymmärrän samalla itseänikin paremmin”, kertoo muusikko Anna Näkkäläjärvi-Länsman.

Puhelu tasavallan presidentin kansaliasta tuli täytenä yllätyksenä. Rouva Jenni Haukio oli internetin syövereissä törmännyt musiikkivideoon, jonka hän halusi näyttää suomalaisille koronavuoden poikkeuksellisissa Linnan juhlissa.

Anna Näkkäläjärvi-Länsman oli hämillään. Miten ihmeessä presidenttipari oli löytänyt videon, jossa hänen joikuaan kuvittavat uudet ja vanhat kuvat Saamenmaalta.

Hämmennys kaikkosi pian. Tietysti musiikkivideon saisi näyttää juhlallisuuksissa.

”Oli mahtavaa, että video pääsi valtakunnalliseen lähetykseen ja sai näkyvyyttä. Sain jälkeenpäin presidenttiparilta kiitoskirjeen, koska olin mukana juhlissa. Tuntui, kuin olisin oikeasti ollut linnassa.”

Pääsy koko Suomen seuraamaan lähetykseen ei ole saamelaismuusikoille itsestäänselvyys. Siksi Näkkäläjärvi-Länsman oli joulukuussa erityisen iloinen.

Musiikkivideo enteili helmikuussa ilmestynyttä Nieguid duovdagat -levyä. Suomeksi albumin nimi tarkoittaa kuvitteellisia maisemia.

Koko levyprojekti lähti liikkeelle arkistonauhoista, joita Näkkäläjärvi-Länsman sai käsiinsä varsin ison määrän. Nauhoilta kajahti ilmoille joikuja vuosikymmenten takaa.

Eivätkä ne olleet mitä tahansa joikuja, vaan ne kuuluivat muusikon suvulle. Äänitteitä yhdistelemällä hän saattoi päätellä, millaiselta hänen sukujensa joikumurre on saattanut kauan sitten kuulostaa.

Ajatus alkoi versoa Näkkäläjärvi-Länsmanin mielessä. Mitä jos kirjoittaisi uusia joikuja, jotka noudattaisivat oman suvun tyyliä? Ehkä mukaan voisi nakata vielä muitakin mausteita.

”Halusin tehdä nimenomaan modernia musiikkia eli liittää joikuun muutakin ääntä.”

Levyllä joikuihin limittyvät jouhikko ja japanilainen huilu sekä elektroninen musiikki.

Suomessa on tallennettu saamelaista musiikkiperinnettä käytännössä niin kauan kuin äänittäminen on ollut mahdollista. Tallenteet ovat arkistoissa ympäri Suomea.

Näkkäläjärvi-Länsman ei ole sukujensa historian suhteen vain arkistonauhojen varassa, vaan hän on kuullut jo lapsuudessaan joikuja.

Joikuperinteessä on suuria alueellisia eroja. Näkkäläjärvi-Länsman asuu nykyään Tenojokilaaksossa, jossa ääntä käytetään pehmeästi eivätkä melodiat erityisesti hyppele. Suvun vanhalla kotiseuduilla Enontekiöllä äänenkäyttö on selvästi kireämpää ja sävelmät kulkevat laajalla alueella.

Muitakin alueellisia eroja toki löytyy.

”Joikuperinne on muuttunut kylästä kylään, koska sitä on välitetty eteenpäin suullisesti muistin varassa. Kun melodiat siirtyvät joikaajalta joikaajalle, tulkinta muuttuu aina jossain vaiheessa.”

Jo lapsena Näkkäläjärvi-Länsman tiesi, että hän haluaa muusikoksi. 1980- ja 1990-luvuilla oli tarjolla esikuvia saamelaismusiikin piirissä.

”Minulla on onneksi ollut tiennäyttäjiä.”

Opintojen perässä Näkkäläjärvi-Länsman muutti muutamiksi vuosiksi etelään, ensiksi Tampereelle ja sitten Helsinkiin. Sibelius-Akatemiassa orkesterisoitinten osastolla hänellä oli pääaineena klarinetti.

”Klassinen koulutus on antanut minulle hyvän pohjan työskennellä arkistonauhojen kanssa. Länsimaisen musiikin koulutus on tuonut työhöni uudenlaisen tulokulman.”

Näkkäläjärvi-Länsman toivoo, että hänen työstään olisi hyötyä joikukulttuurin elvyttämisessä.

”Sitä yritetään saada osaksi lasten arkea. Jos he eivät kuule joikuja perheeltään tai suvultaan, haluan olla avuksi.”

Juha Kauppinen
Omien sukujen joikuperinteeseen tutustuminen arkistonauhojen avulla on saanut Anna Näkkäläjärvi-Länsmanin tuntemaan vahvaa yhteyttä menneisiin polviin.

Vanhojen arkistonauhojen kuunteleminen on ollut Näkkäläjärvi-Länsmanille myös tutkimusmatka omien juurien lomaan.

”Olen kokenut, että olen saanut ihan uudenlaisen yhteyden juuriini. On ollut myös mahtavaa, kun sukulaiseni ovat tulleet kertomaan, että he ovat saaneet musiikistani irti jotain.”

Muusikolle vanhat joiut ovat palasia kulttuurista, joka on vuosien varrella ehtinyt muuttua todella paljon. Ennen joiku oli kommunikointia ja jokapäiväistä elämää. Kun Näkkäläjärvi-Länsman tekee uusia joikuja, se puoli puuttuu.

”Olen miettinyt, ovatko nämä varsinaisesti joikuja ollenkaan.”

Näkkäläjärvi-Länsman on huomannut, että ihmiset tuntuvat yleisesti etsivän juuriaan ja paikkaa, johon kiinnittyä.

”Olen miettinyt, mistä se tarve tulee. Miksi juuri nyt elämämme elämä ei riitä, vaan on tärkeää tietää perinteistä ja meitä edeltäneistä sukupolvista?”

Näkkäläjärvi-Länsman huomauttaa, että saamelaiskulttuurissa perhe on edelleen erityisen tärkeä. Ihmiset tietävät, mistä suvusta he tulevat ja ketkä ovat heidän sukulaisiaan.

”Saamelaisten aikakäsityskin on erilainen kuin länsimaalainen lineaarinen aikakäsitys. Elämme samaan aikaan esivanhempiemme kanssa, vaikka he eivät enää ole tässä maailmassa. Joiku tarjoaa avaimia edesmenneisiin sukupolviin.”

Vaikka saamelaismusiikin tie Linnan juhliin tai Spotifyn soitetuimpien kappaleiden listalle tuntuu välillä mahdottomalta, näyttäisi Suomessa kuplivan kiinnostus saamelaista kulttuuria kohtaan.

On hyvä, että saamelaiset näkyvät esimerkiksi saamenkielisten televisiouutisten kautta jatkuvasti myös ei-saamelaisille, Näkkäläjärvi-Länsman katsoo.

”Se on ikkuna meidän maailmaamme Etelä-Suomeen päin. Kun meistä tiedetään enemmän, meidän on helpompi kertoa kipupisteistämme.”

Elämä saamelaisen ja suomalaisen kulttuurin risteyskohdassa on Näkkäläjärvi-Länsmanille arkea. Lapsuudenperhe oli kaksikielinen, mutta suomi oli valtakielenä. Hän on aikuisena tehnyt paljon töitä saadakseen pohjoissaamen taas aktiiviseksi.

Omille lapsilleen Näkkäläjärvi-Länsman halusi opettaa saamen ensimmäisenä kielenä. Arkipäivät ovat saamen kyllästämiä, sillä myös muusikon mies on saamenkielinen.

”Mieheni on poromies. Minun työni pyörivät saamelaiskulttuurin ympärillä. Elämme modernia saamelaiselämää. Utsjoella on 100 megan nettikaapeli, joten täällä ei ole mitään hätää.”

Vaikka välillä Näkkäläjärvi-Länsmanin päällä leijuu saamelaisen emännän odotuksia, hän on päättänyt, ettei huolehdi, vaikka kaikki perinteiset taidot eivät olisi hallussa.

”Olen ajatellut, että jokainen osaa jotakin. Minulle on tärkeää, että saan tehdä omaa työtäni eli musiikkia ja tutkimusta. Se on minulle koossapitävä voima. Saan inspiraatiota omaan musiikkiini ympäristöstä ja elämäntavasta. Tarvitsen ne molemmat.”

Juha Kauppinen
Anna Näkkäläjärvi-Länsmanin puoliso on poromies. Perheessä eletään modernia saamelaiselämää.

Anna Näkkäläjärvi-Länsman

  • Muusikko, julkaisi helmikuussa Nieguid duovdagat -nimisen levyn. Suomeksi se on Kuvitteelliset maisemat.
  • Pohjoissaamelainen, asuu Nuorgamin kylässä Utsjoen kunnassa.
  • Opiskellut Tampereen Musiikkiakatemiassa ja Sibelius-Akatemiassa. Tekee parhaillaan taiteellisia tohtoriopintoja Sibelius-Akatemiaan pohjoissaamelaisista joiuista.
  • Perheeseen kuuluvat mies Asko Länsman sekä 7- ja 5-vuotiaat lapset.
  • Harrastaa käsitöitä, ulkoilua ja perheen kanssa olemista. Innostunut etenkin vaatteiden valmistamisesta ja viime aikoina islantilaisista villapaidoista.

Lue lisää

Video: Joiku vie Hildá Länsmanin kotiin

Saamelaiskäräjien vaaleja ei saa siirtää

Turisteista iso osa kalastaa Tenolla elämyksiä, paikalliset pyytävät lohta perheelle – lohijokien kuningas on monien haasteiden edessä

Sukupuuttoaalto heikentää myös ihmisen elinmahdollisuuksia – luontokirjailija vaatii lisää suojelualueita