Ihmiset & kulttuuri

Uutuuskirjan ainekset syntyivät lapsen muistijäljestä ja taidehistorian luennosta – Anneli Kanto perehtyi keskiajan maalareihin, joista ei tiedetä mitään

Kuvien suuri merkitys yhdistää keskiaikaa ja nykyaikaa, pohtii tamperelaiskirjailija Anneli Kanto.
Sanne Katainen
"Olen erakkoluonne, mutta korona-aika on hankalaa ja tylsää jopa minulle. Tuntuu, että päivästä toiseen on keskiviikko", pohtii kirjailija Anneli Kanto.

Joskus vuosikymmenten takainen näköhavainto voi palautua mieleen sekunnin murto-osassa. Niin kävi kirjailija, käsikirjoittaja Anneli Kannolle taidehistorian luennolla vuonna 2014.

Kun kurssin opettaja esitteli Hattulan keskiaikaisen Pyhän ristin kivikirkon seinämaalauksia, Kanto muisti kuvan Aatamista ja Eevasta, jotka peittelevät yksityisiä paikkojaan saunavihdoilla. Hän oli nähnyt kuvat alle 10-vuotiaana ollessaan perheensä kanssa lomamatkalla.

Kannon mielikuvitusta kutkutti, kun opettaja kertoi, ettei teokset maalanneista henkilöistä tiedetä mitään. Ajatus jäi hautumaan useiksi vuosiksi, sillä viime vuosikymmenen loppupuolella Kanto kirjoitti aivan toisesta aiheesta, nimittäin vuoden 1918 Suomen sisällissodasta. Aihe taipui niin romaaneiksi kuin näytelmiksikin.

"Vuodet 2017–2018 olivat itselleni supervuosia, jolloin liehuin ympäri Suomea koko ajan. Sen jälkeen oli aikaa pysähtyä ja hirvittävä tarve kirjoittaa jostain muusta kuin sodasta ja väkivallasta", Kanto kertoo.

Rottien pyhimys -nimistä romaaniaan varten hän perehtyi niin historiaan kuin maalaustaiteeseenkin. Korvaamattomiksi mielikuvituksen apuvälineiksi osoittautuivat muun muassa italialaisen Cennino Cenninin 1300-luvulla kirjoittama teos nimeltä Maalaustaiteesta ja Ilari Aallon ja Elina Helkalan vuonna 2017 julkaistu Matkaopas keskiajan Suomeen.

Fiktio antaa kirjailijalle mahdollisuuden yhdistää historian tiedonjyvät vetävään tarinaan. Rottien pyhimyksessä keskiössä on kirkkomaalarien joukkoon ujuttautuvan nuoren naisen kasvutarina. Teoksessa maalari nimeltä Vilppu pukee järkytyksensä sanoiksi:

"Nainen toi synnin tähänkin kirkkoon ja maalariryhmään, johon ei ylipäänsäkään olisi pitänyt sallia naiselle pääsyä. Maalarit olivat miehiä, se oli luonnollinen järjestys ja oikein."

Miten kirjailija pystyy eläytymään keskiaikaisten kirkkomaalarien elämään, kun kerran heistä ei ole jäänyt jäljelle muuta kuin heidän maalaamansa kuvat?

Kannon mukaan perusteellisella pohdiskelulla pääsee jo pitkälle: Ainakin jonkun maalarin on pitänyt osata lukea ja laskea, jotta he ovat voineet neuvotella palkkioista. Jollain on täytynyt olla hyvä kolmiulotteisen hahmottamisen kyky, jotta kuvat on pystytty ensin suunnittelemaan ja sitten siirtämään seinille. Jonkun on täytynyt ymmärtää värejä, sillä keskiajalla väritkin sekoitettiin käsin erilaisista mineraaleista.

"En sano, että juuri tällainen porukka on ollut Hattulassa 1500-luvulla, mutta tuolla tavalla kuvittelemalla pääsee ainakin totuutta kohti", Kanto tiivistää.

Kuvien suuri merkitys yhdistää keskiaikaa ja nykyaikaa. Keskiajalla tavallinen kansa ei osannut lukea, joten kirkkojen kuvittamisella oli tiedonvälityksellinen merkitys. Hattulan Pyhän ristin kirkkokin on maalattu lattiasta kattoon.

Toisaalta keskiajalla harva näki kuvia muualla kuin kirkossa. Nykyaikaa taas leimaa kuvallisuuden tunkeutuminen kaikille elämänaloille. Kanto antaa esimerkin: jos nykyajan nuori polvi haluaa kertoa syöneensä herkullisen pullan, siihen riittää kuva pullasta ja muutama myönteinen emoji. Vanhempi polvi todennäköisesti kirjoittaisi pullasta sanan jos toisenkin.

Kanto pohtii, että keskiaikaiset kirkkomaalarit ovat olleet valtavan urakan äärellä, sillä heidän on pitänyt kuvallisesti esittää koko Raamattu maailman luomisesta tuomiopäivään.

"Saman urakan äärellä oli esimerkiksi Michelangelo, ja tietenkin lopputulos oli aivan eri luokkaa kuin täällä Suomessa. Hattulan kirkkomaalarien taiteelliset pyrkimykset ovat kuitenkin olleet samat kuin aikansa mestareilla."

Rottien pyhimyksessä Andreas-niminen maalari pohtii tavoitetta näin:

"Maalausten pitää kertoa kirkkoväelle, keitä ihmiset ovat, miksi olemme maailmassa ja mitä seuraa, kun maallinen elämämme kerran loppuu. Mitä on toisella puolella, jota aistimme eivät tavoita vaan jota voimme hatarasti kuvitella. Siitä suuresta ja kauhistuttavasta salaisuudesta pitää kuvilla antaa aavistus."

Kanto jättäytyi toimittajan töistä vapaaksi kirjoittajaksi vuonna 1996. Vuosien saatossa hän on kirjoittanut kaikkea mahdollista tv-käsikirjoituksista näytelmiin sekä lasten- ja nuortenkirjoihin, oppikirjoihin ja romaaneihin. Journalismikin on kulkenut koko ajan muun kirjoittamisen rinnalla.

Kannon mukaan juuri toimittajatausta on pitänyt hänen tuotteliaana kirjoittajana kaikki vuodet.

"En glorifioi kirjoittamista, sillä yhdeltäkään toimittajalta ei kysytä, olisiko sinulla inspiraatiota kirjoittaa tähän kellonaikaan mennessä tuosta aiheesta."

Korona nopeutti Kannon kirjoittamistahtia entisestään. Tavallisesti hän käy vapaa-ajallaan ahkerasti teatterissa, elokuvissa ja taidenäyttelyissä sekä uimassa, mutta korona laittoi käytännössä kaikki harrastukset tauolle. Aikaa kirjoittamiselle oli siis enemmän kuin tarpeeksi.

Kanto aloitti Rottien pyhimyksen kirjoittamisen alkuvuonna 2020, ja käsikirjoituksen ensimmäinen versio oli valmis jo kesällä. Kirjakaupoissa teos on 14. maaliskuuta.

Kirjoitusprojektin jälkeen Kanto tarvitsee pienen tauon ennen seuraavaan urakkaan ryhtymistä. Loppukevään ajan hän kirjoittaa tarinoita esikouluikäisten lukukirjaan.

"Lapset ovat vuosikymmenestä toiseen samanlaisia, ihanan avoimia ja uteliaita kaikelle. Olen kai itse hieman lapsellinen, sillä minun on helppo samaistua siihen maailmaan."

Antti Kanto
Aatami ja Eeva saunavihtoihin verhoutuneena Hattulan Pyhän ristin kirkon seinällä jäivät Anneli Kannon mieleen lapsena 1950-luvulla. Maalaukset palautuivat Kannon mieleen vuosikymmeniä myöhemmin ja taipuivat myös romaaniksi.

Anneli Kanto

  • Syntynyt 1950 Pirkkalassa.
  • Toimittaja, käsikirjoittaja, kirjailija. Vapaa kirjoittaja vuodesta 1996.
  • Kirjoittanut muun muassa kuusi romaania ja kymmeniä lasten- ja nuortenkirjoja sekä kymmeniä tv-sarja- ja näytelmäkäsikirjoituksia.
  • Uusin romaani Rottien pyhimys ilmestyi 14.3.2021.
  • Suorittanut Tamperen yliopistossa yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnon ja Tampereen ammattikorkeakoulussa Master of Culture and Arts -tutkinnon.
  • Kaksi aikuista lasta.
  • Asuu Tampereella Timo-Orvokki-nimisen kissansa kanssa.
  • Kertoo kissan nimestä seuraavaa: "Poikakissa Timo osoittautuikin tyttökissaksi, joten nimi kaipasi hiomista."
Lue lisää

Kirja-arvio: Tuomiopäivän ennustaminen on poliitikoille tuttu perustekniikka – 2020-luvulla ilmastonmuutos on riittävän lihava maali murehtijoille

Uutuuskirjat parin hipaisun päässä – lasten ja nuorten kirjallisuusfestari järjestetään toista kertaa etänä

Löysitkö pellolta keskiaikaisen kolikon? Museoviraston asiantuntija kertoo, miten silloin kuuluu toimia

Kirja-arvio: Ella ja kaverit siirtyvät etäkouluun, eikä kaikki tietenkään suju ongelmitta Timo Parvelan uusimmassa hupailussa