Ihmiset & kulttuuri

Lassi Malin, 22, halusi pikkupoikana viljelijäksi ja vaati vanhempiaan tilaamaan MT:n – nyt hän kasvattaa tieurakointiyritystään, mutta viljelyhaaveet eivät ole kadonneet minnekään: "Kova hinku olisi päästä tekemään viljelysuunnitelmia ja korjaamaan satoa"

Koneet kiinnostivat ja joskus Paimion peltoja polkupyörällä kierrellyt poika pääsi oikean viljelijän kyytiinkin.
Kari Salonen
Lassi Malinin haaveena on edelleenkin omien peltojen viljely, mutta toistaiseksi hän elää tieurakoinneilla.

Monen maanviljelijän ura alkaa perimällä tai naimalla, mutta harvalla siten kuin salolaisella Lassi Malinilla.

Hän pyysi 14-vuotiaana, että vanhemmat tilaavat hänelle Maaseudun Tulevaisuuden. Pian hän halusi myös oman maatilan. Toiveet toteutuivat, sillä poika oli tehnyt pohjatyötä jo pitkään.

”Olen ihan pienestä asti tykännyt leikkiä kaikilla koneilla ja vehkeillä. Kiertelin pikkupoikana polkupyörällä Paimion maaseutua ja etsin koneita. Jos joku jossakin liikkui, jäin ihmettelemään ja juttelemaan. Joku isäntä otti minut aina kyytiinkin.”

Poika osti ensimmäisen traktorinsa 13-vuotiaana, seuraavan 14-vuotiaana. 15-vuotiaana hän odotti kovasti traktorikorttia, peruskoulun päättymistä ja Mustialaan pääsyä.

”Siinä välissä perustin toiminimen ja aloittelin työntekoa muiden pelloilla. Peruskoulun jälkeen tein kaksi kesää töitä karjatilalla Polvijärvellä Joensuun lähellä. Sain tehdä vaikka mitä ja opin paljon, sillä eläimet olivat minulle ihan uusi asia.”

Malin kävi kaikki peruskoulun TET-jaksot paimiolaisilla maatiloilla. Siksi hän on nyt tässä.

Maatalouslinjan jälkeen nuorella miehellä oli näet kysyntää kotikulmien peltotöissä, joita hän aloitteli omalla 50-heppaisella Fordilla ja sen jälkeen hiukan isommalla Fiatilla.

”Tein aluksi itsenäisesti peltotöitä, ja sitten minua pyysi avukseen naapurin isäntä, joka teki rivi- ja kerrostaloille huoltotöitä. Ja pieniä paikkakuntia kun Paimio ja Perniö ovat, niin sana kiiri, että täällä on tämmöinen tyyppi. Työt laajenivat, tein myös harjauksia, ja kun minut alettiin tuntea valtiosektorilla, osallistuin kilpailutuksiin ja sain urakoita.”

Jossakin vaiheessa toiminimi muuttui osakeyhtiöksi, ja nyt Malin, 22, on jo työnantaja.

”Yksi työmies on ja toivon mukaan saisin pari lisääkin. Välillä on auktoriteetissa vähän testaamista”, Malin hymyilee.

Yrityksen liikevaihto on nyt 250 000 euroa ja konekantaakin reilusti: kuorma-auto, pyöräalustainen kaivinkone, pyöräkuormaaja, pakettiauto, kaksi traktoria ja viimeisimpänä hankintana pari viikkoa sitten tiehöylä eli tutummin tiekarhu.

”Olen uusinut koneita melkein vuosittain. Nettikoneesta löytyy aika hyvin ja toimivia ovat olleet. Tuohon tulee lämmintä säilytystilaa koneille ja sosiaalitiloja työntekijöille”, hän viittilöi uuteen peltihalliinsa, jonka pihatyöt ovat viimeistelyvaiheessa.

Paimion keskustassa asuvat vanhemmat lämpenivät poikansa viljelijähaaveille, kun heidän oma mökkinsä Luvialla valmistui ja tekeviltä ihmisiltä loppuivat puuhat. Isä rakentaa työkseen laivoja ja äiti on hammashoitaja.

Vanhemmat hankkivat pojalle Perniössä sijaitsevan muutaman hehtaarin maatilan. Se löytyi netistä huokealla, ja siellä oli mukavasti valmiina myös traktori, Ford 3 600.

Malin ja hänen isänsä remontoivat yhdessä päärakennuksen, jossa Malin nyt asuu tyttöystävänsä kanssa. Muutoin vanhemmat ovat auttaneet poikaansa vain takaamalla ensimmäisten konehankintojen lainat.

Malin on oppinut yrittäjyydestä, myös muilta.

”Onhan se nyt mukavaa, että voi päättää, mitä, miten ja milloin tekee. Mutta on tässä myös iso vastuu jatkuvuudesta, kun alkaa olla henkilökuntaakin.”

Malin ei erityisemmin tutkinut markkinoita ryhtyessään urakointeihin vaan on lisännyt töitä pikkuhiljaa. Jo nyt hän on huomannut, että hintakilpailu on kiristynyt.

Joidenkin yrittäjien strategiana on näyttänyt olevan kasvu isoin harppauksin, joten he ovat haalineet urakoita halvalla ja kompastuneet maksuvai­keuksiin, kun tulot eivät olekaan riittäneet.

”Koneita on mennyt myyntiin ja urakat palautuneet meille muille.”

Malin on kuullut myös siitä, kuinka isot tilaajat kyykyttävät urakoitsijoita perumalla urakoita tai teettämällä niitä niin viime tipassa, että asiakkaat suuttuvat tekijälle.

”Meillä on kyllä selkeät laatuvaatimukset ja esimerkiksi pienemmät tiet on aurattava kahdeksan tunnin kuluessa. Mutta kyllähän se tuntuu pitkältä ajalta, jos aamulla töihin lähtiessä tietä ei ole aurattu eikä vieläkään, kun tulee töistä.”

Malin on vuokrannut pois omat peltonsa ja urakoi muille. Mitenkäs se lapsuuden viljelijäunelma, vieläkö se elää vai oletko nyt unelmahommissa?

”Kova hinku olisi päästä tekemään viljelysuunnitelmia ja peltotöitä ja korjaamaan satoa. Olisi hienoa, että eläisi ainakin osaksi oman maatilan tuloilla. Mutta vielä se ei onnistu, kymmenellä hehtaarilla ei elä ollenkaan. Ja jos haluaa sata, pitäisi olla miljoona euroa löysää.”

Pellon hinta keikkuu Salon seudulla kymppitonnin kieppeillä.

”Tai no, ei se kokokaan aina autuaaksi tee. Joku saa pienenkin tilan kannattamaan hyvin ja joku toinen ei huonostikaan. Se on niin isännästä kiinni.”

Lassi Kalervo Kainpoika Malin

Syntynyt 27. joulukuuta 1998 Paimiossa

Asuu nykyiseen Saloon kuuluvassa Perniössä Kosken aseman seudulla

Opiskeli Mustialassa maatalouden perustutkinnon 2014–2017.

Ensimmäinen yritys Maa-talouspalvelu Malin vuonna 2014 ja L. Malin Oy 2019

Harrastaa metsänhoitoa omissa metsissään.

Lapsuusperheeseen kuuluvat vanhemmat Kai ja Päivi Malin sekä neuroradiologi-isoveli, asianajaja-isosisko ja ammattilaisjääkiekkoilijana pelannut isoveli Ilkka Heikkinen.

Kari Salonen
Lassi Malinilla on koneita joka lähtöön, uusimapna hankintana tiekarhu.

Lue lisää

Pitkänlinjan urakoitsija: "Kun paljon urakoi, oli myös paljon poissa"

Lumeton talvi ei työntänyt Konepalvelu Rauhamäen tulosta luisuun – työt siirtyivät kiinteistöjen piha- ja viheralueille

”Me emme valikoi asiakkaita urakoiden koon mukaan”

Urakoitsija vaihtoi huoltoyrittäjäksi – "Nykyään vanhempiinkin maataloustraktoreihin tehdään isoja remontteja. Se varmaan kertoo jotain maatalouden kannattavuudesta"